Lunta, paljon ja vihdoinkin !!

Umpihankitreenit ovat siis vihdoinkin polkaistu käyntiin.

Koin eilen erittäin positiivisen elämyksen Mr. Valkuaisen kanssa, joka vihdoinkin reilun vuoden jälkeen, tetsasi kertaakaan jumittamatta ja protestoimatta yli tunnin maastosession.

Melkein teki mieli nyyhkyttää silkasta onnesta.

Lunta oli paikoitellen yli polven, mutta etenimme määrätietoisen päättäväisesti. Minulle tuli pellolla arviointivirhe, enkä tarkalleen muistanut erästä laskuojaa, jonne upposimme niin huolella, että kaikki hevosesta satulan etupuolelta hautautui lumeen. Henkka ei joutunut paniikkiin, vaan tuntui että se taisikin nauttia tilanteesta, kun sen koko pää oli lumen peitossa.

Tässäkö uusi laji - heinijärveläistä hevoslumisukellusta… J

Villekin kävi niin kuumana puuterilumella, että tuntui kuin se voisi sulattaa kaiken hangen ympäriltään. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, mitä enemmän sille tulee kuntoa ja ikää, sen kuumempana se alkaa käymään.

Mikon kanssa se on kuin itse rauhallisuus, mutta minun kanssa se näköjään revittelee. Toisaalta en kyllä ole asiasta yhtään pahoillani J

Tänään olimme valkuaisen kanssa Niihamassa Sannan (Backlund) estevalmennuksessa. Nyt oli esteillä ensimmäistä kertaa käytössä uusi suora Nathe-kumikuolain ja parannus oli huomattavaa!

Pientä säätöä niskojen nakkelun kanssa toki oli, mutta uskoisin sen viimeisen hienosäädön olevan loppujen lopuksi ihan omasta kädestäni kiinni.

Laukannostot esimerkiksi sujuivat välillä paljon rauhallisemmin kuin ennen, kun muistin myödätä huolella nostovaiheessa.

Aluksi teimme “ässä”-kiemuraa noin puolen maneesin pituudelta ravipuomien yli, jonka jälkeen nostettiin laukka ja tehtiin laukkavoltteja suoralla kaulalla, hieman ulos asettaen, vankoilla ulko-avuilla. Vielä ei Henkan lihaskunto ole likikään kohdillaan, eivätkä pienet voltit onnistuneet kunnolla. Hieman isommilla Henkka jaksoi polkea laukkaa paremmin.


Sitten hypättiin kujaa, jossa oli pysty - kaksi laukka-askelta, pysty - kaksi laukka-askelta ja okseri. Maassa olevat sivupuomit auttoivat mutkamatoa kulkemaan suoraan.

Lopuksi hypättiin pieni rata. Ensin trippeli, kaarevalla uralla vesieste, josta kolmoissarjalle, suunnan vaihto, kolmoissarja uudelleen toisesta suunnasta ja takaisin vesiesteelle.

Trippeli sujui hyvin, ehkä siksikin, että se on yksi ehdottomista lempi-rataesteistäni. Vedelle olin jotenkin jännittynyt ja takaraivossa oli nano-pienen-pieni arvelus, kuinkahan tässä käy, joten ei mitenkään yllätyksenä, että yksi kielto. Parisen sekuntia siinä pällistelimme esteen edessä, uusi lähestyminen ja yli.

Kun tulimme kolmoissarjalle, Henkka tuijotti oven vieressä olevia kottikärryjä, enkä saanut sitä keskittymään minuun, joten sarjan ensimmäinen este tuli sille äkkinäisenä yllätyksellä, eli kielto, sitten yli. Toisesta yli, mutta vauhti sammui kolmannelle, joka oli okseri ja taas tuli kielto.

Koko rata tehtiin uudestaan ja erilailla ratsastettuna se sujuikin ihan kivasti.

Huomenna valmennus jatkuu....

Jippii !!

Viikonloppuna olimme Henkan kanssa Ypäjällä Anu Korppoon kouluvalmennuksessa. Alla muutama videoklippi Ypäjän Wanhan maneesin tunnelmista. Välillä meinasi olla hankalaa mm. maneesin nurkat ja laukannostot... mutta onnistumisiakin mahtui joukkoon, esimerkiksi pohkeenväistöt ja avotaivutukset olivat parantuneet edellisestä kerrasta. Hyvä hyvä!

Toivepostaus - psyykkistä valmentautumista

Olen hakeutunut psyykkiseen valmennukseen lähinnä sen vuoksi, että olen kova jännittämään kilpailutilanteessa, enkä ole pystynyt hyödyntämään kaikkia treeneissä harjoiteltuja asioita radalla.

Kaikkein hankalin minulle on kouluratsastus. Silloin kun tuomari antaa lähtömerkin, jännitys iskee. Heti hyvänä kakkosena tulevat rataesteet, sillä ne rikkuvat niin herkästi. Rataesteillä mielikuvaharjoittelu on auttanut ja näkyvää edistystä onkin jo tullut J
Maastoesteradalla tunnen olevan “kotona". Sillä hetkellä kropassa on paljon adrenaliinia, mielihyväntunnetta ja olo tuntuu vahvalta. Oma ajatus luistaa kirkkaana ja pystyn helposti tekemään nopeitakin ratkaisuja tilanteen edellyttämällä tavalla.

Varsinkin kenttäkilpailuissa, mikäli mielii kärkikahinoihin, ei ole varaa antaa jännityksen viedä omia pisteitä pois saati lahjoitella niitä muiden kilpailijoiden iloksi.

Moni varmasti tunnistaa itsestään sen suuttumuksen, kun tietää että on harjoitellut paljon ja osaa asiat, mutta ei kykene näyttämään niitä oikealla hetkellä.
Hevonenkin jännittyy ja käyttäytyy omituisesti.

Omia sellaisia ikimuistoisia hetkiä ovat olleet mm. 2010 SM kenttäkilpailut, joissa voitin koulukokeen ja ratsastin puhtaan maastoesteradan, sekä johdin kirkkaasti kultamitali “melkein” jo taskussa...
Mutta kun starttasin viimeisenä ratsukkona, viimeiseen rataestekokeeseen, oma hermo hyytyi viimeisessä kaarteessa ja pudotin toiseksi viimeisen esteen -hopea, viimeisen esteen - pronssi.

Se pettymys ja suuttumus maalilinjan jälkeen, joka iski ylitseni hyökyaallon lailla oli megasuperjättikokoinen. Ratsastin pää sumeana karsina-alueelle, tyrkkäsin Villen ohjat äidille ja painuin rivakasti asuntovaunulle ja ovi lukkoon.

Karjuin, huusin, valitin, ruikutin, porasin ja kieriskelin itsesäälissä kuin viimeistä päivää.
Voi miksi, miksi, miksi ???

Minut kutsuttiin takaisin kentälle, kokosin itseni näennäisesti, hyväksyin tosiasiat, korjasin silmämeikin ja lähdin elämäni siihenastisen kamalimpaan ja kurjimpaan palkintojenjakoon.

NBCH kv-kenttäkisoissa 2010 jännitin myös niin kovasti kouluradalla, että suoritus jäi todella pliisuksi. Virheetön maastorata nosti meidät tuloksissa ylös, mutta kun viimeisessä osakokeessa olivat jälleen ne rataesteet, se oma hermo petti ja puomeja ropisi alas.
Jos olisin ratsastanut virheettömät rataesteet ja muut olisivat ratsastaneet kuten ratsastivat, olisimme tuoneet Suomeen PBM hopean!

2011 SM kenttäkilpailuissa jännitin jälleen kouluradalla ja se söi pisteitä liian paljon, lopputuloksena 1,4 pisteen erolla SM hopea.

Tässä muutamia syitä, joiden takia olen vakuuttunut psyykkisen valmennuksen tärkeydestä alusta lähtien.

Ratsukko on paketti!

Se on yksi yhtenäinen kokonaisuus ja juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki!

Mitä järkeä on treenata kilpailuihin pelkästään hevosta ja harjoitella vain ratsastusta, jos on mahdollista että oma fyysinen tai psyykkinen kunto pettää juuri sillä tärkeällä
 “ THE HETKELLÄ” ?

Muistan joskus lukeneeni, että hyvä ratsastaja saa vaatimattomastakin hevosesta kaiken ellei vähän enemmänkin irti, kun taas huono ratsastaja ei saa siitä hyvästä hevosesta kuin korkeintaan sen kuorikerroksen.

Ajatuksen voima on maailman mahtavin ja vahvin voima.

Kaikki lähtee ajatuksesta .. myös rehellisyydestä itselleen ja sitoutumisesta.

Henkisellä valmennuksella on haettu sellaista vapautunutta tilaa, jossa ennalta harjoiteltu suoritus tapahtuu automaattisesti, ponnistelematta.

Itselläni lähinnä tulee täkeimpänä mieleen:

- vahvuuden ja energian tunne

- itseluottamus

- ulkopuolisen ympäristön poissulkeminen tietoisuudesta

- fyysisen rentouden tunne

- rauhallinen ja selkeä mieli

Kun sitten kilpailupäivänä siellä radalla, se jännitys hiipii salakavalasti jostain takavasemmalta ja iskee napakan salamannopeasti lamauttavan lekan voimalla selkäruotoon ….sehän on taattu asia se J …. luulisi, että tämä on tässä, ei pysty tekemään yhtään mitään, ei osaa mitään, eikä se penteleen poni vaan nyt toimi !! AARRGGG!!!
Niin tämä tilanne ja tunne olisi jo ennalta opeteltu tunnistamaan ja harjoiteltu jokin tietty asia tai teko tai liikesarja tai mitä se sitten kullakin on, jolla kyetään rauhoittamaan mieli ja vapauttamaan ruumiillinen jännitystila esimerkiksi hengityksen ja mielikuvien voimin.

Minulla toimii parhaiten musiikin kuunteleminen ja hengityksen rytmittäminen. Varsinkin kotona, ratsastan aina kuulokkeet päässä, samoin kouluverryttelyissä. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta parhaimmat treenisaundit löytyvät kyllä ehdottomasti hevistä J

Rentoutustilan aikana ihmisen ääreisverenkierto lisääntyy, verisuonet laajenevat ja sydän pumppaa verta pienemmällä paineella. Samoin lihasjännitys laskee, jolloin verenkierto edistyy lihaksessa. Sen johdosta lihas saa paremmin happea ja ravinteita. Tämän johdosta lihaksen palautuminen lepotilaan erilaisista jännitystiloista nopeutuu.

Eli pähkinänkuoressa, vaikka jännittää, osaisi hallita sen ja pystyisi silti toimimaan ja hyödyntämään kaikki aikaisemmat treenit ja opit. Tämä tukee mielestäni suoraan myös hevosen stressitason hallintaa.

Mikäli olet kiinnostunut psyykkisestä valmentautumisesta tai painiskelet esimerkiksi joidenkin pelkotilojen tms. kanssa ratsastuksessa, suosittelen lämpimästi yhteydenottoa Riittaan. Psykologin koulutuksen lisäksi hänellä on erittäin vahva hevostausta. Yhteystiedot TÄSTÄ.

Nyt kohti Helsinkiä ja Urheilugaalaan!

Suora lähetys tänään TV2 klo 20 !!

Treeni plus muuta suunnittelua.

Huh huh… treenisuunnitelmat hevoille ja oma kuntovalmennus tulevaksi vuodeksi on plakkarissa, mustaa valkoisella.

Psyykkisen valmennuksen osalta asioita ei ole vielä ehditty lyödä lukkoon, mutta toivon että yhteistyö Riitan (Huhta-Hirvonen) tulee jatkumaan siitä mihin se syksyllä jäi.

Suunnitelmat ovat todellakin vasta suunnitelmia ja joka päivälle tehdään ns. “kalenterin rinnakkaistäyttöä” toteutuiko päivän ohjelma, miten se sujui tai jos tuli muutoksia, miksi ja mitä sitten tehtiin jne jne....

Kun on monta muuttuvaa tekijää, vaikka ihan aluksi vanhempieni työt tai työttömyydet, lomautukset tai muut taloudellisesti tosi isosti pakkaa sekoittavat jutut, niin tärkeinä elementteinä tulevat myös valmentajien aikataulut, sekä tietysti oma ja hevosten terveys, jää arvoitukseksi millaisia asioita pystytään oikeasti toteuttamaan vuoden aikana.

Nyt kun en ole vähintään syksyyn koulussa, on toiveissa löytää omien lisäksi joko ylläpitoon tai leasing osaava hevonen/ hevosia joilla voisi valmentautua ja kilpailla, sekä pönkiä vahvasti eteenpäin varsinkin koulussa, mutta myös esteillä tai kentässä.
Eli mikäli Sinulla on tarvetta luotettavalle työntekijälle, ekstraajalle, ratsastajalle tms. ota yhteyttä sähköpostiin....

Mutta kyllä, suunnitelma täytyy olla, vaikkakin se elää ja sitä paikkaillaan sitä myöden kun on tarvetta.

Lyhyen aikavälin treenisuunnitelmat tehdään meillä yleensä  kolmen kuukauden jaksoissa ja nyt on aikataulut sovittu tammi-, helmi- ja maaliskuulle.

Henkan kanssa vahvistava kuntovalmennus on aloitettu melko alkeista, koska sillä on ollut niin paljon kaikenlaisia lukkoja ja ongelmia. Nyt onkin enemmän kuin tärkeää, että se työskentelee aina oikein päin ja se olisi pääsääntöisesti tyytyväinen työskentelyyn. Sillä on nyt aluksi kaksi vahvistavaa kuntoharjoitusta viikossa, yksi mäkipäivä loivassa rinteessä, kaksi valmennusta - koulu tai esteet sekä yksi pitkä maastopäivä sekä puomiharjoitukset.

Kilpailuissa tullaan käymään ensin kilpailuharjoituksissa.
Ei ole kenellekkään soveliasta possuilla varsinaisilla kilpa-areenoilla J

Villen kanssa on pyritty pitämään joka talvi sellainen “kunnon romauttamis”-kausi jolloin sen kanssa ei tehdä paljoakaan muuta kuin humputellaan pitkin maita ja mantuja. En tiedä kuinka oikeaoppista tämä on, mutta ylikunto on mielestäni yhtä paha, ellei pahempikin juttu vammojen aiheuttajana kuin alikunto liiallisella yrityksellä. Tästä johtuen ns. tauon jälkeen Villen ohjelmassa on nyt vahvistavaa kuntoharjoitusta/ intervallit kolme kertaa viikossa, kaksi laukkaharjoitusta 350m/min sekä puomi-, koulu- tai estevalmennus.

Ohjelmat muuttuvat kahden tai kolmen viikon jaksoissa.

Ruokinnassa on myös tehty syksyn mittaan kokeiluja ja muutoksia. Heinän toimittaja on muuttunut, sekä teolliset valmisteet on jätetty lähes kokonaan ruokinnasta pois. Kauran lisäksi kaikille ruunalan asukkaille onkin tehty omat yrttiseoksensa niiden omien tarpeiden mukaisesti puhtaista hämeenkyröläisistä luomuyrteistä.

Ruunalan perusruokintaan kuuluu mm. nokkonen, joka on suosittu ja uskoisin että meidän tärkein rohto- ja puhtia antava ruokakasvimme. Se sisältää runsaasti hivenaineita ja vitamiineja.
Se poistaa väsymystä ja vaikuttaa verta puhdistavasti ja uudistavasti. Se myös poistaa virtsahappoja, lisää virtsan eritystä, edistää suoliston toimintaa ja kohottaa veren hemoglobiinia, vain muutamia asioita mainitakseni.

Lisäksi perussekoituksessa on mm. siankärsämöä, puna-apilaa ja voikukkaa, vadelmaa ja mustaviinimarjaa ja koivua sekä muita yleisiä yrttejä.

Yksi osa päivittäistä tallirutiinia on  Bemer - elektromagneettiterapia hoidot.

Useista käyttökokemuksista ja vakuutteluista huolimatta olin aluksi todella skeptinen ja mietin että “täysin turha mokomakin aparaatti“ .. mutta tein kuitenkin kuten vaadittiin ja käytin sitä säännöllisesti.

Todellinen “herääminen” tuli vasta nyt, kun Mr. Valkuainen saapui noin vuosi sitten talliin ja nyt olen itse nähnyt miten ensikertalainen hevonen siihen suhtautuu ja millaisia reaktioita se antaa.
Nykyään hoidan hevoseni  Bemerillä vähintään kaksi kertaa päivässä, mieluiten ennen ja jälkeen rasituksen.

Bemer vaikuttaa hevosen mikroverenkiertoon ja tätä kautta kudoksiin, aineenvaihduntaan sekä immuunijärjestelmään. Tämä esimerkiksi tukee haavojen ja rasitusvammojen parantumista, vahvistaa immuunijärjestelmää, parantaa suorituskykyä ja nostaa kestävyyttä. Se myös lyhentää palautumisaikaa suorituksen jälkeen (tässä kohtaa ei saa unohtaa niitä palauttavia loppuverryttelyjä ja loppukäyntejä, jalkojen kylmäyksiä jne. !! ) mutta myös tehostaa harjoittelua ja vähentää riskejä urheiluvammojen syntymiseen.
Bemerille on myönnetty CE tunnus lääkinnällisiä tuotteita koskevan EU asetuksen mukaisesti.   Bemeristä lisää tietoa tästä.

Seuraava valmennus on Ypäjällä, jossa Henkan kanssa pääsemme jälleen Anu Korppoon silmien alle kouluvääntöihin.

Maanantaina 16.1 2012 on luvassa Helsingissa Urheilugaala, jonne olemme lähdössä ystäväni Sussun (Susanne Hamarin) kanssa juhlimaan!!

Muistathan käydä äänestämässä vuoden sykähdyttävintä urheiluhetkeä !!