Tänään tiistaina 15.11. on kulunut päivälleen yksi vuosi erittäin surullisesta ja onnettomasta tapahtumasarjasta, jonka jälkeen oma upea valkoinen pegasokseni Domingo Aut, laukkasi vihreämmille laitumille kotitallilla - omien rakkaittensa ympäröimänä.
Harvoin kuluu päivääkään, etteikö joku perheestä muistelisi sitä....
Olen ollut todella onnekas, että sain oppia tuntemaan tämän hevosen.
Se tuli meille aluksi täysihoitoon, mutta siirtyi melko nopeasti meidän omistukseen...muistaakseni taisin silloin olla noin 9 vuotias.
Domilla oli hyppykykyä ja -halua, mutta se oli myös kouluratsastuksessa erittäin osaavissa käsissä pitkälle koulutettu hevonen ja arvaattekin, että sellaisella hevosella harjoitteleminen oli taivas...
Sen kanssa pystyi saamaan upeita fiiliksiä, miltä hevosen liikkeet tuntuu ratsastettaessa, silloin kun tekee asiat selässä oikein.
Jos avut antoi väärin, värään aikaan tai istunta ei ollut sen mielestä prikulleen oikein tai tyri ja möhli satulassa jotain muuta päin prinkkalaa, se käyttäytyi kuin ei ymmärtäisi yhtään mitään.
Domia muistellen - Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti