On ollut mukavaa vaihtelua saada ratsastaa niin monella erilaisella hevosella, sekä valmentautua hyvissä puitteissa ja lämpimässä maneesissa.
Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa hyvien ystävien seurassa.
Takana on työntäyteinen helmikuu Lounais-Hämeen Ratsutilalla, sekä oikein onnistunut kouluvalmennus plus katsastus Ypäjällä.
Ville-vallattomankin pieni sisäinen poniriiviö aktivoitui "Vähämäessä" ja tarhaillessaan se viihdytti itseään yrittämällä roikkua aidan yli muiden riimuissa, villitsemällä varsoja ja haastamalla naapuritarhalaisia lentäviin ajolähtöihin.
Henkka sitä vastoin käyttäytyi lähes maailmanmatkaajan elkein, hienostuneesti ja sivistyneesti, paitsi silloin, kun toin niitä tarhasta sisälle, jolloin Villen virransäästötila napsahti päälle ja Henkkaan iski varsamainen virtapiikki J
Viime viikonloppuna Ville siis vihdoinkin katsastettiin Hämeen juniori-renkaaseen. Se ei ollut ollenkaan hyvä aluksi, vaan vastusti yhteistyötä, puri kuolaimeen ja esitti mäyräkoiramaista pitkää muotoa.
Ajattelin happamana mielessäni: “justiinsa juu, tällaistahan me halusimmekin esittää, Ville...?"
Käyntijakson aikana kävimme nopean ja intensiivisen
hevonen - ratsastaja -keskustelun lopputunnin yhteistyöstä ja hitaasti kouluvääntöihin syttyvä Ville myöntyi vaatimuksiin. Lopputunti sujui miellyttävissä tunnelmissa.
Meitä oli poikkeuksellisesti vain kaksi ratsukkoa tunnilla, joten opetuskin oli melkoisen perusteellista.
Sunnuntaina se oli jo alusta alkaen hyväntuntuinen ja kevyt ratsastaa.
Teimme paljon avoja ja pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja, vastalaukka-harjoituksia sekä siirtymisiä.
Minun on nyt oltava todella tarkkana, että työskenneltäessä koulua se kulkee aina hyvässä kootussa muodossa rentona ja pehmeästi, sekä muistan ne hitsin puolipidätteet… apua!
Sekosin jo laskuissa montako kertaa viikonlopun aikana mainittiin,
…. “Minna, puolipidätteet…”
Henkka puolestaan työskenteli koko lauantain ja varsinkin sunnuntain huomattavasti nöyremmällä ja luottavaisemmalla asenteella kuin koskaan aiemmin.
Kumpa vielä saisin itseni rennommaksi sen kovasti ylöspäin suuntautuvassa ravissa ja pystyisin paremmin joustamaan lantiosta, saisin jalkani pidemmäksi ja kädet rauhallisemmaksi...
Kuitenkin, edistystä on tullut ja olemme jälleen päässeet harppaamaan aimo askeleen eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa!
Tämän viikon hevoset maastoilevat, tarhailevat ja viettävät laatuaikaa maaseudun rauhassa.
Ensiviikolla valmennukset jatkuu ja maaliskuussa on tarkoituksena polkaista kisakausi 2012 käyntiin!
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti