Lobo - pieni poni, suurella sydämellä!

Toivepostaus:

Lobo on tuotu Suomeen Tanskasta helmikuussa -97. Se muutti aluksi Lounais-Hämeen Ratsastuskeskukseen, josta se myytiin eteenpäin Nokian ratsastuskouluun. Sen säkäkorkeus on 139,5cm eli se on mitattu nippa nappa pikkuponiksi.

Vanhempani kävivät tuohon aikaan Nokialla ratsastamassa. Äitini ei tykännyt tästä ponista laisinkaan, vaan kuuleman mukaan vaihtoi sitä aina muiden ratsastajien kanssa, jos se vain oli merkattu hänelle listaan. Jossain vaiheessa kaverit olivat kyllästyneet äidin ainaiseen puljaamiseen, eivätkä suostuneet enää vaihtokauppoihin.

Näin äitini joutui ensi kerran sen selkään…

Inho oli muuttunut siinä samassa ihastukseksi ja tuntikäyttöön hankalan luonteensa vuoksi soveltumaton poni vaihtoi jälleen omistajaa ja muutti tänne kotiin Hämeenkyröön.

Lobo ei tykännyt lapsista. Se inhosi päähän koskettelua, satulavyön kiristystä, taluttamista silloin kun joku oli selässä ja ehkä noin tuhatta muutakin asiaa. Se myös oli joka suuntaan nopea, sillä oli aina kiire ihan mihin vaan ja sen suuri rakkaus oli (ja on yhä edelleen) ruoka .... se joutuikin heti kotiin tultuaan eläinlääkärin suosittelemalle laihdutuskuurille J

Muistan sen ensimmäisen päivän kun sain ratsastaa sillä. Olin jo pitkään halunnut, mutta vanhempani pitivät sitä liian ärhäkkäänä pelinä alle kouluikäiselle.

Olin sinä päivänä niin onnellinen, että huimasi !!

Yhteinen sävel löytyi melko pian. Aloimme käymään kilpailuissa ja saattaa toki olla että muisti tekee nyt tepposet, mutta en muista yhtäkään kilpailua josta, emme olisi tuoneet edes jotain palkintoa tai ruusuketta kotiin.

Alue-esteet Niihamassa 2006

Se on niin rohkea poni, täpösen täynnä omaa egoa, että varsinkin estekisoissa se oli varsinainen tykki. Se oli nopea ja ketterä. Ei tarvinnut kuin suuntaa näyttää, ajatella minne mennään niin mentiin. Se oli myös äärettömän tarkka jaloistaan. Siihen sai luottaa 110% radalla.

Niin ja Lobolla olin ensimmäisen kenttäleirini Niinisalossa.

Lobo on luonteeltaan melkoinen veijari ja koijari. Se on erityisen hyvä avaamaan niin karsinoiden kuin tavallisetkin ovet. Se myös vapautuu alta aikayksikön niin halutessaan riimunnaruista, ei katkomalla vaan avaamalla solmut. Niin monta kertaa se on järjestänyt yllätyksiä avaamalla ensin oman ovensa ja sitten käynyt päästämässä muut hevoset vapaaksi.

Kun aamulla on tultu talliin, joka paikka on ollut mullin mallin, vain yksi poni on ollut hyvin hämmästyneenä karsinassaan ja ihmetellyt täysin viattomana, että “mikähän noita kaikkia muita riivaa, kun ovat paikat näin sotkeneet, MINÄ olen kyllä nukkunut koko yön vain ja ainoastaan omassa karsinassa…?”

Vaikka se sallii itselleen kaiken moisia paheita, se ei voi sietää huonosti käyttäytyviä hevosia.

Prinssi imppasi ilmaa, kun se muutti meille. Sille oli yritetty vaikka mitä. Sillä oli mm. käytetty imppauspantaa, se oli leikattu kaulasta, mutta kaikki toimenpiteet olivat olleet tuloksettomia. Sitä pidettiin parantumattomana.

Loboa moinen typerä ilman imeskely rassasi hermoon heti alkumetreillä. Se puri kuin terrieri välittömästi Prinssiä kaulaan, jos se yritti edes yhtään impata, joten Prinssi oli fiksu ja lopetti imppaamisen.

Domilla oli tapana kauhoa ja kuopia etujaloillaan, Loboa tämä ärsytti, jos on tarkoitus seisoa niin sitten seisotaan, kavioiden kuului pysyä maassa. Joten, se kävi puremassa salamannopeasti Domia etujalkaan, jos tämä yhtään kauhoi… ja varmasti arvaattekin, että siihen loppuivat etujalkojen heittelyt….

Se myös ei ole koskaan päästänyt ketään lähellekään sähkölankoja, jos ne ovat jostain syystä pudonneet maahan, vaan vaanii aina kuin vahtikoira lankojen edessä, eikä päästä ketään karkaamaan.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään… J

Loboa voi pitää ja välillä pidetäänkin pihassa irti. Kesällä se on oikein hyvä ja tarkka ekotrimmeri. Se on myös melkoisen uskottava pihavahtikoira.. siis poni… vahti….
Talvisin se kulkee ratsastuslenkeillä vapaana mukana. Se valehtelematta piehtaroi lenkin aikana lumessa vähintään sen 30 kertaa. Singahtelee ja syöksähtelee paikasta toiseen, mutta pysyy porukassa paremmin kuin moni koira…

Lobon viimeinen estekisa, Hämeenkyrön kunnanmestaruus 2009

Se on nyt 22 vuotias. Sen päiväohjelmaan kuuluu tarhailua noin aamu kahdeksasta iltakymmeneen. Yöt, myös kesällä, se nukkuu tallissa, että se saa riittävästi levätä rauhassa. Käyn sillä säännöllisesti maastossa, sekä jumppaan koulua ja teemme puomi- ja kavaletti harjoituksia. Sen päiväohjelmaan kuuluu myös jokapäiväinen Bemer - magneettihoito.

Eikä se enää inhoa lapsia, päinvastoin, se on suorastaan kerännyt itselleen melkoisen fanijoukon.

Se vain kertakaikkiaan on niin ihana!!

Olen todella onnekas, että olen saanut elämääni tämän luonteikkaan poniherran!