Tietoja minusta

Oma kuva
Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Koulusatula

Minulta on viimeaikoina paljon kyselty ja ihmetelty käyttämääni, hieman erinäköistä koulusatulaa. Joten tämänkertainen postaus keskittyy joustorunkoisen satulan käyttökokemuksiin.

Minulla on kouluratsastuksessa käytössäni kaikilla kolmella hevollani, Villellä, Henkalla sekä Lobolla yksi ja sama Trekker Master joustorunkoinen satula.




Hevosteni selän kaarevuus, säkä ja ympärysmitta ovat erilaiset, mutta silti tämä sama satula jostain syystä sopii kaikille erinomaisesti J

Myös rahallisestihan säästö on huomattavaa, kun kaikille ei tarvitse hankkia eri satulaa. Satula näyttä aluksi kaarevammassa selässä siltä, että satulan keskikohdalle jäisi tyhjää, mutta pienen hetken jälkeen, satulan toppaukset reagoivat hevosen kehon lämpöön ja satula muokkautuu täydellisesti hevosen selkään kuin hansikas.
Satula myös mukautuu hevosen muotoon hevosen taipuessa ja pyöristäessä selkää, joten satula lepää selässä tasaisesti eri tilanteissa – satula siis sopii eikä häiritse hevosen liikettä.

Käytän satulan alla aivan normaalia kouluhuopaa, sekä satulan kiinnittämiseen tavallista koulusatulavyötä.

Täytynee myöntää, sillä olin aiemmin tottunut pelkästään klassisiin runkosatuloihin ja olin aluksi enemmän kuin skeptinen käyttämään joustorunkoista satulaa. Pelkästään sen ulkonäkö, takatoppaukset olivat kauhean erikoisen näköiset…

Ja toden totta, täytyy myöntää, eihän se satula aluksi minulla edes toiminutkaan.

Omasta kokemuksestani huomasin,  että joustorunkoinen satula tarvitsee toimiakseen oikealla tavalla hyvän, tasapainoisen ja vakaan perusistunnan. Mutta toisaalta, se myös antaa hevoselle huomattavasti vapaamman liikkumatilan kuin runkosatulat.

Mielestäni omat hevoseni ovat tämän myötä liikkuneet paljon halukkaammin ja “isommin” kuin runkosatulalla. Painopiste tuntuu tulevan selässä aavistuksen verran taaemmaksi kuin runkosatuloissa ja kun olen välillä kokeillut normaalia rungollista koulusatulaa, en ole saanut hevosiani liikkumaan yhtä rennosti kuin Trekkerillä.


Satulan puolesta puhuu myös, että se on (näin useasti häntäluun murtaneena) kuin leposohva, pehmeä, kuppimainen ja joustava istua. Minusta tuntuu, kuin hevoseen olisi helpompi vaikuttaa, painoavut menisivät selkeästi nopeammin perille, mutta myös omaan kroppaan hevosen liike tuntuu hyvin.

Trekker satula on myös eettisesti ja ekologisesti hyvä valinta, sillä se on valmistettu pääasiassa täysin käsityönä kestävästä ja laadukkaasta nahasta ilman lapsityövoimaa,
EU:n työ- ja ympäristölainsäädännön mukaisesti. Kaikki satulan osat ovat vaihdettavia ja hyvin hoidettuna satula kestää kauniina ja toimivana vuosikymmeniä arvonsa säilyttäen.

Mikäli tämä postaus jätti sinulle kysymyksiä, tule ihmeessä nykäisemään minua hihasta valmennuksissa tai kisoissa. Tai tutustu joustorunkoisiin satuloihin lisää Vanhalassa!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kotona käymässä - lomaa ja hölläilyä!

On ollut mukavaa vaihtelua saada ratsastaa niin monella erilaisella hevosella, sekä valmentautua hyvissä puitteissa ja lämpimässä maneesissa.
Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa hyvien ystävien seurassa.

Takana on työntäyteinen helmikuu Lounais-Hämeen Ratsutilalla, sekä oikein onnistunut kouluvalmennus plus katsastus Ypäjällä.

Ville-vallattomankin pieni sisäinen poniriiviö aktivoitui "Vähämäessä" ja tarhaillessaan se viihdytti itseään yrittämällä roikkua aidan yli muiden riimuissa, villitsemällä varsoja ja haastamalla naapuritarhalaisia lentäviin ajolähtöihin.

Henkka sitä vastoin käyttäytyi lähes maailmanmatkaajan elkein, hienostuneesti ja sivistyneesti, paitsi silloin, kun toin niitä tarhasta sisälle, jolloin Villen virransäästötila napsahti päälle ja Henkkaan iski varsamainen virtapiikki J

Viime viikonloppuna Ville siis vihdoinkin katsastettiin Hämeen juniori-renkaaseen. Se ei ollut ollenkaan hyvä aluksi, vaan vastusti yhteistyötä, puri kuolaimeen ja esitti mäyräkoiramaista pitkää muotoa.
Ajattelin happamana mielessäni: “justiinsa juu, tällaistahan me halusimmekin esittää, Ville...?"

Käyntijakson aikana kävimme nopean ja intensiivisen
hevonen - ratsastaja -keskustelun lopputunnin yhteistyöstä ja hitaasti kouluvääntöihin syttyvä Ville myöntyi vaatimuksiin. Lopputunti sujui miellyttävissä tunnelmissa.
Meitä oli poikkeuksellisesti vain kaksi ratsukkoa tunnilla, joten opetuskin oli melkoisen perusteellista.

Sunnuntaina se oli jo alusta alkaen hyväntuntuinen ja kevyt ratsastaa.
Teimme paljon avoja ja pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja, vastalaukka-harjoituksia sekä siirtymisiä.




Minun on nyt oltava todella tarkkana, että työskenneltäessä koulua se kulkee aina hyvässä kootussa muodossa rentona ja pehmeästi, sekä muistan ne hitsin puolipidätteet… apua!

Sekosin jo laskuissa montako kertaa viikonlopun aikana mainittiin,
…. “Minna, puolipidätteet…”

Henkka puolestaan työskenteli koko lauantain ja varsinkin sunnuntain huomattavasti nöyremmällä ja luottavaisemmalla asenteella kuin koskaan aiemmin.
Kumpa vielä saisin itseni rennommaksi sen kovasti ylöspäin suuntautuvassa ravissa ja pystyisin paremmin joustamaan lantiosta, saisin jalkani pidemmäksi ja kädet rauhallisemmaksi...








Kuitenkin, edistystä on tullut ja olemme jälleen päässeet harppaamaan aimo askeleen eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa!

Tämän viikon hevoset maastoilevat, tarhailevat ja viettävät laatuaikaa maaseudun rauhassa.
Ensiviikolla valmennukset jatkuu ja maaliskuussa on tarkoituksena polkaista kisakausi 2012 käyntiin!

torstai 9. helmikuuta 2012

Erinäisten sattumien summien takia, blogi on nyt pakotettuna hetken hiljaa.

Pahoittelen !!

Toivottavasti kuun lopussa kaikki toimii ja uutta tekstiä tulee tuutin täydeltä :)