Satulan korjausta ja muitakin valjastöitä.

Tällä viikolla on koulussa vaihtoviikko ja oppilailla oli mahdollisuus valita jokin erilainen kurssi. Mahdollisuuksia olisi ollut mm. kipahevosen valmennus, metsä- ja yrttihommat jne.
Minä valitsin valjastyöt, sillä satulahuoneessa lepää kolmen pyykkikorillisen verran rikkinäisiä suitsia, rintaremmejä, jalustin remmejä sekä kaikkea muuta mahdollista nahka vermettä.

Minun lempisatulastani, joustorunkoinen Trekker Master, jota käytän sekä koulusatulana, että maastossa kaikilla kolmella on alkanut kovassa käytössä vähän rispaantumaan.
Siipi oli lähtenyt melkein irti, joten vein sen mukanani koululle korjattavaksi.

Ei hitsit, ihan käsittämättömän vaikeaa!!

Nyt tulee "rispektiä" valjassepille!!

Voitteko kuvitella, neljä tuntia ja yhdeksän vaivaista ja siistiä tikkiä valmiina.
Huh huh ja jäätävä tuskanhiki!

Lisäksi kaksi neulaa meni taistelun tiimellyksessä (neula kuuluu vääntää kaareviksi, että sillä voi työstää) poikki, sekä lukuisia ärräpäitä tuli päästeltyä päivän mittaan.

Satula-ressu loikoilee työpöydällä lähes siipi maassa tai ainakin kohtalaisen irti.

Lähikuvaa siipirikkoisesta...

Neula on saatu kaarelle ja korjaustyö on täydessä vauhdissa.

Se on TEHTY!!

Tulihan siitä siis valmista vihdosta viimein ja olen nyt kyllä enemmän kuin ylpeä itsestäni!!

                                                                    JES JES JES!!

Jalustinremmitkin kaipasi uutta lankaa.
Ensin purin vanhat langat irti. Langassa on vahaa,.joka täytyy yksitellen puhdistaa jokaisesta reiästä pois.
Ja sitten, ei muuta kuin ommeltiin, kunnes huomasin, että solki on väärin päin. Mmmrrrr....
Joten sitten purettiin ja ommeltiin uudelleen ja takaisin samoja tikkejä toiseen suuntaan.

Nyt taas kestää!!

Jalustin remmin korjausta toisesta suunnasta.

Tänään korjasin Henkan rikkinäiset Hubertus - suitset. Siinä tuli sitten sellaisen noin 150 euron säästö, kun ei tarvitse ostaa uusia.  Korjauksessa on ollut mm. riimuja ja kuljetussuojia.
Aivan mahtavaa hommaa.

Ehjätyillä varusteilla käytiin sitten illalla koulutunnilla. Henkka oli aikas hermostunut koko päivän, sitä selkeästi on alkanut ottaa pannuun, kaikesta kävelytyksestä ja ratsastuksesta huolimatta, karsinassa seisominen. Se ei oikein olisi jaksanut keskittyä välillä ja vaikeissa asioissa alkoi herkästi protestoimaan viskomalla päätään ja häntäänsä.  Mutta välillä se oli rento ja tuntui, kuin se olisi halunnut aina vain koota ja koota itseään enemmän ja enemmän, tunsi mahtavasti kuinka sen takapää tuli hyvin alle ja sen seurauksena niska alkoi nousemaan.

Aikas mageen tuntuinen..  hhmmm ... kyllä!

Mutta, koska lihaskunto on ollut niin kovin huono niin sitä täytyy rakentaa hitaasti. Se ei jaksa vielä kauan kulkea noin koottuna.. huvitti välillä suurestikin,  kuinka sitä itseäänkin ihan selkeästi harmitti tämä lihaksettomuus tulen palavasti.
No, ei huolta mitään jos siltä itseltäänkin löytyy halua kulkea oikein päin, en voi muuta kuin odottaa, että kunto nousee pikku hiljaa. Mihin tässä on kiire, valmiissa maailmassa.

Tunnilla tehtiin paljon väistöjä, avotaivutuksia, sulkuja. Teimme myös kolmikaarista kiermura-uraa siten, että keskimmäinen kaari mentiin laukassa ja muut kaaret ravissa. Siirtymiset tehtiin joko suoraan ravi-laukka-ravi tai ravi-käynti-laukka-ravi. Jonkin verran treenattiin myös askeleen pidennystä. Tämäkin paranee koko ajan.

Tälläkään tunnilla ei yhtään rikkoja laukalle!! Teen niitä niin pitkään keventäen, että se varmasti alkaa hoksaamaan ja pidentämään kunnolla askelta. Muistanpa vaan Villestä, että sen kanssa keskiravia tikutettiin ensimmäinen vuosi, ennenkuin se pidensi milliäkään askelta. Nyt sen keskiravit on pääsääntöisesti koulupöytäkirjoissa 7 tai 8.

Maneesissa oli illalla tosi pimeää, mutta tässä pari hämärää pätkää:

Vastaus haasteeseen!

Challenge!

Aino heitti haasteen!!

Säännöt:

- vastaa kaikkiin kysymyksiin (10)
- haasta neljä blogia

Sain tämä haasteen Lavosen Ainolta!! Kiitos !!

Haastan:

- Iina Janhusen
- Tuija Rosenqvistin
- Heli Hautalan
- Tuisku Laineen

Kysymykset, joihin myös haastettujen tulee vastata:

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Minusta on mukava kirjoittaa, samalla tästä blogista on muodostunut myös jonkin sortin päiväkirja. Välillä päivät ovat niin samanlaisia.. aamulla tallihommat.. kouluun.. kotiin... tallinsiivous.. ratsastus.. iltatalli.. nukkuun, niistä ei viitsi joka päivä kirjoittaa. Mutta sitten kun jotain normaalista poikkeavaa sattuu, niin siitä on mukava rustailla. Toivottavasti näistä on ollut iloa myös muillekin.

2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpaillut?

Juu, kyllä!! Pääasiassa koulua ja kenttää, mutta myös jonkin verran rata-esteitä. Hevosen/ponin tasosta riippuen, koulussa seuratasosta heC:stä - alue ja ja kansalliseen heA:han, kentässä pääasiassa kansallista hevosten helppoa, mutta ponivuosina oli myös kentässä yksi KV kilpailu Pohjoismaiden ja Baltianmaiden mestaruuksissa ja esteillä on on loikittu pääasiassa 90-110 luokkia.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?



Meikäläisellä ikää kaikki 2 vuotta  ja Alfa-poni

Kotona on ollut hevosia niin kauan kuin muistan, sillä molemmat vanhempani harrastavat ratsastusta. Aluksi istuin isäni sylissä satulassa ja olessani noin 2-3 vuotias, äiti tai isä talutti hevostani tai olin liinatyöskentelyssä lähes joka päivä. Kuusivuotiaana aloitin varsinaiset ratsastustunnit Vesajärven ratsastuskoulun opetushevosilla ja oman hevosen kanssa kotona kävi opettaja.




Maastolenkillä, minä  Prinssillä ja Mammu Domingolla.

4. Koulu vai esteet? Perustele!

Kenttäratsastus ja mieluiten pelkkä maasto :)
Mitä haastavampi sen parempi ja kenttä myös siksi, että siinä täytyisi handlata nämä kaikki osakokeet, mutta jos valita täytyy, myönnän että kouluratsastus.
Se on parhaimmillaan kuin tanssia, kaunista ja kevyttä. Ehkä siinä kiehtoo kuitenkin se, että se on niin hitsin vaikeaa ja aina on jotain parannettavaa ja hiottavaa. Tykkään minä tosin kyllä hypätäkin.

Ypäjällä,  PM - kvaaleja hakemassa eli minun ensimmäinen kansallinen hevosten helppo kenttäkilpailu, estekoe.
Kuva: Yasuo Yamamoto

5. Valmennus vai kilpailu? Perustele!

Ehdottomasti kilpailu! Valmennuksissa käydään harjoittelemassa, että kilpailuissa voi peilata omaa tasoaan muihin ratsukoihin. Tosin, vaikka kuinka olisi harjoitellut, kilpailuissa voi aina tapahtua mitä tahansa yllättävää ja suoritus voi mennä mönkään. Kilpailuissa adrenaliini on korkealla ja vatsan pohjassa kihelmöi, olipa sitten kyseessä seurakilpailu tai kv startti. Ihanaa!!



Minä 12v -pippuricup- Domingo Aut

Minä 12v - pippuricup - Domingo Aut

Koulutunnilla 2008, Domingo Aut

6. Poni vai hevonen? Perustele!

Tässä varmasti pitäisi sanoa, että hevonen, mutta minä tykkään sekä poneista, että hevosista. Ponivuodet on takanapäin, mutta ratsastan silti hevosten lisäksi päivittäin poneilla.

 "Ville"-poni Purolan SM-kisoissa

7. Onko sinulla hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

Kyllä, omia on tällä hetkellä tallissa Ville, Henkka ja Lobo.
Prinssi ja Domingo ovat jo vihreämmillä laitumilla.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä? Mikä niissä kiehtoo?

Kyllä!! Lempilajini!! Adrenaliinia!!

On tehtävä paljon harjoitusta, että voi hypätä maastoesteitä. Hevosen täytyy olla kuulolla ja mitä paremmin sileällä on viitsitty vääntää, sen parempi ohjattavuus maastossa on, sen turvallisempaa se on. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ratkaisut on tehtävä heti ja virhearviot yleensä kostautuvat kieltoina tai loukkaantumisina. Minulla on ollut alusta asti suurella auktoriteetilla ja loistavalla tietotaidolla varustettu valmentaja elikkäs Kaukisen Pertsa. Hän on alusta asti vaatinut, että harjoitellaan vaikeampia tehtäviä, kuin mitä kisoissa on koskaan mahdollista tulla eteen. Hän on rehellisesti kaunistelematta kertonut missä on ollut milloinkin vika ja kehunut silloin kun on mennyt hyvin. Kun kiitos tulee, tietää että on oikeasti tehnyt hyvän ratsastuksen.
Mitä vaikeammat tehtävät sen enemmän nautin.. pakko myöntää. Jos maastorata jo kävellessä osoittautuu liian simppeliksi, olen huomannut oman kipinän katoavan ja se on vain ratsastettu läpi.

Ville - Pohjoismaiden ja Baltianmaiden kenttämestaruus 2010

Ville - Pohjoismaiden ja Baltianmaiden kenttämestaruus 2010

Ville -Pohjoismaiden ja Baltianmaiden kenttämestaruus 2010

9. Lempi hevosrotusi?

Tämä on niin vaikea kysymys, etten osaa vastata siihen!
Kaikissa hevosissa on jotain hyvää ja huonoa. Henkilökohtaisesti arvostan suuresti suomalaista hevoskasvatusta ja tykkään todella paljon esim. Helena ja Jukka Niirasen Carrus-hevosista. Tykkään hannoverilaisista, holsteineista, selle francaisista, englannin täysverisistä, oldenburgilaisista, andalusialaisista, lusitanoista, painteista jne. mutta jos eteeni tulee "tukkajumala"-suomenhevonen, olen täysin myyty!


10. Korkein hyppäämäsi este?

Taitaa olla 130 cm.

Hyppyjä ja kohtaamisia.

Aamu alkoi mukavissa merkeissä.

Lähdimme Tuiskun kanssa aamuratsastukselle järven taakse. Tuisku ratsasti Lobolla ja minä Henkalla. Lobolla oli vaatimattomasti sellaisen pienen voimalaitoksen verran virtaa, että sillä tuotti suunnatonta hankaluutta pysyä nahoissaan. Nauratti, kuinka innoissaan se oli maastolenkistä. Melkoinen teräsvaari!

Henkalla on vähän vähemmän pomppufiilistä kuin eilen, jolloin se luuli olevansa villi ja vapaa ja kokikin armottoman järkytyksen, kun huomasi minun vieläkin olevan sen selässä. Järkytys muuttui ketutukseksi ja se mm. peruutti, istui ojaan ja murjotti, mutta tänään sillä oli enemmänkin sellaista uhmaikäisen "itku-potku-raivari" -osastoa varsinkin, kun se ei meinannut laukassa pysyä sähkösaappaan perässä... sekös harmaan egoa puristi.

Sitten tuli kohtaaminen naapurin ravihevosen kanssa. Lobo näki sen jo kaukaa ja pysähtyi, jolloin Henkkakin pysähtyi Lobon perään. Ravihevonen ravasi lähemmäksi ja kun se oli kohdalla se pelästyi Loboa. Lobo pelästyi sen pelästymistä, jolloin Henkka, oikein mistään mitään tajuamatta, varmuuden vuoksi pelästyi ihan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Henkka suoritti sellaisen  ripeän "laillisen u-käännöksen", mutta käänsin sen takaisin Lobon perään, joka oli jo aikapäivää sitten rauhoittunut ja jatkoi Tuiskun kanssa matkaa, kuin mitään ei oli koskaan tapahtunutkaan.
Henkkaa tämä kaikki äksöni rauhallisella metsäautotiellä hetken vielä järkytti ja se kääntyikin poikittain tuijottamaan merkillisen kuusijalkaisen hevosen perään...

Päivällä menimme maneesille Villen kanssa. Pitkästä aikaa pääsin vihdoinkin hyppäämään sen kanssa. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, viimeksihän Ville hyppäsi niissä Keravan SM:ssä.. jotka eivät silloin sujuneet ihan käsikirjoituksen mukaan....

Aluksi se oli hieman liiankin innokas, eikä oikein meinannut pysyä nahoissaan.
Teimme sellaista mukavaa pientä jumppaa ja kivaa oli :)

Tässä muutama videon pätkä treenistä:

Nyt, ei muuta kuin heinäkuormaa hakemaan... mukava pikku jumppa ratsastajalle myös !

Jos et ole voittaja, hävisit!

Tämän päivän pikku-estekisat (90cm) Hämeenkyrössä Henkan kanssa on käyty.

Sehän  oli melkoinen viidakon villikko verryttelyssä. Hörhellystä, raakaa voimaa ja pörhistelyä.

Tänään oli päivä jolloin Mr. Valkuainen ei oikein tiennyt olisiko tästä touhusta otettava kävyn kokoiset herneet nenäänsä, ihan vain niinkuin muodon ja näyttävyyden vuoksi, vai olisiko tämä kuitenkin ihan kivaa touhua...

Ilmeisesti .. ja minun ilokseni... tämä hyppytouhu, on sen mielestä super kivaa.

Se ei toiminut verryttelyssä, en tiedä oliko syynä liika adrenaliini-lataus vai enkö vain osannut luoda sille rauhallista verrtttely-ympäristöä, joka tapauksessa se kävi niin kovilla kierroksilla, että sillä tohinalla olisi poljettu sähköt Mettälän mäelle ainakin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.

Se kuitenkin antoi tohinansa alas ja vaikka rata mentiin kiireellä tänään, se eteni jes jes jes... kunnes...
sen kaiken hyvän pilasi se ratsastajan retale....

Kyllä!! Uusintaan kun lähdettiin, en ratsastanut estettä, jätin sen yksin selviytymään ja sehän häkeltyi ja tietysti kielsi.

Siinä vaiheessa sain  lapaluiden väliin jostakin  henkistä raippaa oiken olan takaa.....
Mitä hiivattia minä oikein teen.. tai siis EN TEE? WTF??

Sen kerran, kun hevosella on draivi päällä, ratsastaja mokaa.. ziisus sentään, että harmittaa tämä!!

No, saimme kuitenkin hyväksytyn tuloksen ja nyt kun herra Harmaa on alkanut luottaan minuun, minun on tehtävä lujasti töitä itseni kanssa, että olen sen luottamuksen arvoinen...

Onko siis nyt niin, että ongelmahevonen ei olekaan enää ongelmahevonen vaan sen ratsastajalla on ongelma... huh huh... varasin jo maneesin ens`viikonlopulle ...

Treeniä Minna, petskeles TREENIÄ  !!!!!

Henkka oli kaikin puolin hieno herra Harmaa, nollat perusradalta ja sitten se 4 vp uusinnasta  eli meikäläsen moka.

Huomenna kaikki hevoset lähtevät pitkälle maastolenkille ja minä pääsen Twilight tunnelmiin :)

Ville koulutunnilla

Tänään päästiin pitkästä aikaa Villen kanssa tunnille, opettajan silmän alle työstämään koulukiemuroita.

Hieman meinasi pitää kiirettä. Pääsin koulusta neljältä, mopolla kotiin 17 kilometriä ja maneesille lähdettiin viideltä. Onneksi Tuisku pääsi tänään tulemaan ja auttoi tallihommissa.

Nyt on kaikilla meidän hevosilla täys` talvinastotus alla ja Villelle tarvitsikin laittaa tunnille hieman normaalia enemmän suojaa jalkoihin. Sen takajalat tulevat niin pitkälle alle eteen, että varsinkin etujalat on syytä topata huolella, ettei tule haavoja.

Aluksi poni tuntui hieman jäykältä, toisaalta se ei ollut mikään ihme, sillä karsinassa jököttäminen ei välttämättä tee kovin notkeaksi.

Ehdin onneksi kävelyttää  ja alkuverrytellä sen huolellisesti.

Tunnin aluksi teimme ympyräkahdeksikkoa, sitten siirryttiin lävistäjällä taivutus- ja pohkeenväistöihin käynnissä sekä ravissa. Ville oli aluksi vasemmalle tosi jähmeä, mutta notkistui hyvää vauhtia. Sillä vain oli koko ajan niin kiire, ettei se meinannut malttaa  kuunnella ollenkaan.

Sitten kuvioon lisättiin päädyissä laukkaympyrät. Ne sujuivat ihan mukavasti, nyt jopa maltoin tehdä ne oikean kokoisina.
Sain muuten tuomarilta niistä viime kouluradalla lievää moitetta... olivat kuulemma olleet ihan liian pieniä......

Sitten vaihdettiin harjoitusta, tehtiin ravilisäyksiä ensin niin, että harjoitusravissa keskihalkasijalle ja siitä loppulävistäjä keskiravissa. Sitten tehtiin koko lävistäjä keskiravissa.

Ville oli jäätävän hyvä!! Se todellakin leijui, vahvalla perämoottorilla suoraan ylämäkeen. Fiiiiuuu...!
Todellakin tuntui tuulentyöntö ristiselässä.

Sitten teimme jonkin verran sulkuja ja pikkuhiljaa tunti alkoi ollakin jo ohi ja oli loppuravien aika.

Jäi todellla hyvä fiilis, ensi viikolla tätä lisää...

Niin ja ensi tunnille vaihdamme hieman erilaisen kankikuolaimen ja bridongin. Tämäkin oli hyvä, mutta ehkä hieman pehmeämpikaarinen kieli/kitalaki-osa olisi parempi...

Voihan kuravelli !

Melkoista kurakkoa koko tienoo! Huh huh!!

Ollaan siis edetty samalla kaavalla, kuin viime syksynä. Hevoset sisällä puhtaissa karsinoissa -ei  seisoskelua kuraisissa tarhoissa, vaan niitä on kävelytetty ja kävelytetty ja beemeröity ja kävelytetty.
Lisäksi on tietysti ratsastettukin joka päivä, pääasiassa maastossa.

Villen kanssa olen työstänyt koulua kankisuitsituksella. Ollaan harjoiteltu enimmäkseen väistöjä, avoja, siirtymisiä eri askellajeista toiseen ja tempon vaihteluita eri askellajien sisällä, sekä takaosakäännöksiä ja niitä hankalia laukanvaihtoja.
Viime kerralla ne tosin sujuivatkin jo melko mallikkaasti, eikun treeniä lisää!

Kävimme Henkan kanssa viime viikonloppuna pikkukisoissa tuuppaamassa yhden helppo C koululuokan.
Tavoitteena oli kisapaikalla hyvä käytös, rauhallinen verryttely ja lähtömerkistä ohjelman kautta lopputervehdykseen.

Henkka oli välillä kyllä melkoisen pinkeä ratsastaa. Sitä jännitti ja pelotti lähes melkein kaikki.
Mutta ihanaa, se onneksi pysyi melko kohtuullisesti ruodussa ja mm. meille vielä vaikea "askeleen pidennys ravissa" onnistui ilman rikkeitä ja saimme siitä kasin. Jeee!!  Samoin täyskaarrot onnistuivat, toisesta saimme seiskan ja toisesta kasin.

Hyvä Henkka!! 61,39% ja toinen sija.

Tänään kävimme aamulla maneesilla hyppäämässä. Harjoittelimme lähestymisiä  ja meillä oli myös muutamat oikein mukavat tehtävät kaarevilla linjoilla.
Kaikilla esteillä oli tällä kertaa maapuomit ja tarkoituksella nyt vähän normaalia ulompana.

Henkka meinasi aluksi heittää hieman ranttaliksi ja innostuksesta ymmyriäisenä se ryhtyi pitkästä aikaa oikein huolella pukittelemaan.
Se taisi kuitenkin olla enemmän sellaista intoperänheittoa, sillä se tuntui tänäänkin syttyvän iloisesti tuohon hyppyhommaan.

Ensi viikonloppuna mennään sitten jälleen kokeilemaan estekisoja.
En ole vielä päättänyt olisiko se sitten 90cm vai metri.

Tässä minipätkä tämän aamun pysty-okseri loikasta.  Korvat tötterölle - ja etiäpäin :)