Satulan korjausta ja muitakin valjastöitä.

Tällä viikolla on koulussa vaihtoviikko ja oppilailla oli mahdollisuus valita jokin erilainen kurssi. Mahdollisuuksia olisi ollut mm. kipahevosen valmennus, metsä- ja yrttihommat jne.
Minä valitsin valjastyöt, sillä satulahuoneessa lepää kolmen pyykkikorillisen verran rikkinäisiä suitsia, rintaremmejä, jalustin remmejä sekä kaikkea muuta mahdollista nahka vermettä.

Minun lempisatulastani, joustorunkoinen Trekker Master, jota käytän sekä koulusatulana, että maastossa kaikilla kolmella on alkanut kovassa käytössä vähän rispaantumaan.
Siipi oli lähtenyt melkein irti, joten vein sen mukanani koululle korjattavaksi.

Ei hitsit, ihan käsittämättömän vaikeaa!!

Nyt tulee "rispektiä" valjassepille!!

Voitteko kuvitella, neljä tuntia ja yhdeksän vaivaista ja siistiä tikkiä valmiina.
Huh huh ja jäätävä tuskanhiki!

Lisäksi kaksi neulaa meni taistelun tiimellyksessä (neula kuuluu vääntää kaareviksi, että sillä voi työstää) poikki, sekä lukuisia ärräpäitä tuli päästeltyä päivän mittaan.

Satula-ressu loikoilee työpöydällä lähes siipi maassa tai ainakin kohtalaisen irti.

Lähikuvaa siipirikkoisesta...

Neula on saatu kaarelle ja korjaustyö on täydessä vauhdissa.

Se on TEHTY!!

Tulihan siitä siis valmista vihdosta viimein ja olen nyt kyllä enemmän kuin ylpeä itsestäni!!

                                                                    JES JES JES!!

Jalustinremmitkin kaipasi uutta lankaa.
Ensin purin vanhat langat irti. Langassa on vahaa,.joka täytyy yksitellen puhdistaa jokaisesta reiästä pois.
Ja sitten, ei muuta kuin ommeltiin, kunnes huomasin, että solki on väärin päin. Mmmrrrr....
Joten sitten purettiin ja ommeltiin uudelleen ja takaisin samoja tikkejä toiseen suuntaan.

Nyt taas kestää!!

Jalustin remmin korjausta toisesta suunnasta.

Tänään korjasin Henkan rikkinäiset Hubertus - suitset. Siinä tuli sitten sellaisen noin 150 euron säästö, kun ei tarvitse ostaa uusia.  Korjauksessa on ollut mm. riimuja ja kuljetussuojia.
Aivan mahtavaa hommaa.

Ehjätyillä varusteilla käytiin sitten illalla koulutunnilla. Henkka oli aikas hermostunut koko päivän, sitä selkeästi on alkanut ottaa pannuun, kaikesta kävelytyksestä ja ratsastuksesta huolimatta, karsinassa seisominen. Se ei oikein olisi jaksanut keskittyä välillä ja vaikeissa asioissa alkoi herkästi protestoimaan viskomalla päätään ja häntäänsä.  Mutta välillä se oli rento ja tuntui, kuin se olisi halunnut aina vain koota ja koota itseään enemmän ja enemmän, tunsi mahtavasti kuinka sen takapää tuli hyvin alle ja sen seurauksena niska alkoi nousemaan.

Aikas mageen tuntuinen..  hhmmm ... kyllä!

Mutta, koska lihaskunto on ollut niin kovin huono niin sitä täytyy rakentaa hitaasti. Se ei jaksa vielä kauan kulkea noin koottuna.. huvitti välillä suurestikin,  kuinka sitä itseäänkin ihan selkeästi harmitti tämä lihaksettomuus tulen palavasti.
No, ei huolta mitään jos siltä itseltäänkin löytyy halua kulkea oikein päin, en voi muuta kuin odottaa, että kunto nousee pikku hiljaa. Mihin tässä on kiire, valmiissa maailmassa.

Tunnilla tehtiin paljon väistöjä, avotaivutuksia, sulkuja. Teimme myös kolmikaarista kiermura-uraa siten, että keskimmäinen kaari mentiin laukassa ja muut kaaret ravissa. Siirtymiset tehtiin joko suoraan ravi-laukka-ravi tai ravi-käynti-laukka-ravi. Jonkin verran treenattiin myös askeleen pidennystä. Tämäkin paranee koko ajan.

Tälläkään tunnilla ei yhtään rikkoja laukalle!! Teen niitä niin pitkään keventäen, että se varmasti alkaa hoksaamaan ja pidentämään kunnolla askelta. Muistanpa vaan Villestä, että sen kanssa keskiravia tikutettiin ensimmäinen vuosi, ennenkuin se pidensi milliäkään askelta. Nyt sen keskiravit on pääsääntöisesti koulupöytäkirjoissa 7 tai 8.

Maneesissa oli illalla tosi pimeää, mutta tässä pari hämärää pätkää: