Valoisalla, pimeällä, metsissä ja
teillä. Pelloille ei ole ollut mitään asiaa, on ollut niin
märkää, että YÖK!!!
Kaikki on sujunut pääsääntöisesti hyvin!
Kun se pelästyy tai saa jostakin
skitsot, se rentoutuu ja antaa nyt ”takaisin alas” aina vain
nopeammin ja nopeammin.
Kuljettaminen sujuu, se menee sukkana
koppiin, seisoo pitkiäkin aikoja rauhallisesti ja tulee asiallisesti
askel askeleelta ulos. Silti käytämme lastaamisissa vieläkin
sivuliinaa (juoksutusliina) maassa, jos jotakin yllättävää
sattuisi, niin se olisi siinä valmiina käytettäväksi.
Tänään kävimme kokeilemassa miltä kisatunnelma maistuu.
Sehän on ollut kisoissa viimeksi
kesällä Ypäjällä.
Siispä ilmoittauduimme Hämeenkyrön kunnanmestaruus
juniorit - luokkaan 85cm, arvostelulla 367.2 Sata-Hämeen
Ratsastuskoululle.
Siellä on aina ollut mukavat kisat ja se on tässä
ihan meidän vieressä.
Olen ajatellut, että kävisimme nyt
pieniä luokkia, jotta se saisi itseluottamusta ja toiveena olikin
sujuva rata, jossa vain mennään.....
En lähtenyt yrittämään hienosäätöä,
sillä meillä on alla niin monta rataa, josta se on kieltänyt ulos.
Jätin myös kannukset kokonaan pois.
Verryttelyssä se kuumeni jonkin verran
ja tunsin kuinka ”piffin” alkeet olivat taas allani.
”Henkka, tämä on esteverkka,
eteenpäin!!!”
Se onneksi rauhottui ja
starttasimme ensimmäisinä. Rata oli simppelin kiva, oikein mukavan
sopiva Henkalle. Kolmannelle esteelle se tuntui epäröivän ja
hetken jo luulin sen rohkeuden taas pettävän. Kannustin ja tunsin
kuinka se kasasi päänsä ja kroppansa ja oli kuin se olisi sanonut
minulle:
”Minä osaan, nyt Minna mennään !!”
Osa hypyistä onnistui nappiin, jotkut
tulivat liian juureen, mutta en välittänyt. Tiet olivat kuitenkin
hyvät.
Ajattelin, jos saisin sen vain
etenemään hyvässä rytmissä, lähestymisiä harjoiteltaisiin
sitten jälleen lisää treeneissä.
Morjens, sehän vetäisi nollat
perusradalta! Wow!!
Hieman häkellyin tästä
onnistumisesta, että meinasin jo kaartaa innoissani suoraan
uusintaan. Onneksi käänsin oikealle ja jäin odottamaan uutta
lähtömerkkiä.
Vähän kaasua uusintaan, heppa hyvin
avuilla ja se kääntyikin pyynnöstä tyyliin - ”kahden euron
kolikon päällä”. Olihan sitä mukava ratsastaa, kevyt ja kuuliainen.
Jälleen puhtaasti, Mr. Valkuainen edes kolistellut puomeja.
Henkasta tuli nyt sitten kunnanmestari
2012 .
Olen sen edistymisestä todella iloinen
ja täytyy myöntää että tämä oli kyllä aikas makee juttu!
Villelleä tämä Henkan paapominen
ottaa aivoon, mutta kyllä se siitä leppyi, kun kävimme illalla
Lobon ja Tuiskun kanssa pitkällä maastolenkillä.
