Tietoja minusta

Oma kuva
Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kotona jälleen

Syysloma, sekä hyvä ja antoisa treeniviikko on nyt takana. Alkuviikosta Ville ja Henkka pakattiin traileriin ja suunnattiin kohti Lounais-Hämeen ratsutilaa Vähämäelle. Koska kotona tarhat ovat yhä edelleen aivan kamalassa kunnossa, pelkkää savea ja kuraa, perillä ajattelin päästää ne aluksi yksitellen maneesiin juoksemaan. Ville ei ymmärtänyt ollenkaan, että se oli vapaana ja voisi irrotella ja ilotella.

Henkka puolestaan luuli, että se on liinassa ja tyytyi ravailemaan minun ympärillä. Hassuja maalaisheppoja, maneesi on maneesi ja siellä tehdään hommia, tarhat on tarkoitettu humputteluun J

Koulutunnit sujui ihan kivasti, vaikka Henkkaa ei aluksi huvittanut yhtään ja se oli nyrpeänä, nopeasti se siitä innostui ja päästiin asiaan. Harjoiteltiin pääasiassa väistöjä, siirtymisiä sekä tempon muutoksia eri askellajeissa. Sitä perusratsastusta, jota ei varmasti koskaan tule treenattua liikaa.

Ratsastin viikolla myös tallin myyntihevosia läpi ja täytyy sanoa, että se oli jälleen kivaa vaihtelua omiin hevosiin.

Estetunneilla harjoiteltiin laukan lyhentämistä ja pidentämistä, suhteutettuja linjoja, sekä lopuksi aina hypättiin muutama 100-110cm rata.

Henkka on niin erilainen hevonen kuin minulla on koskaan ollut ratsastettavana.

Se hyppää rohkeasti ja ketterästi, eikä minun taitoni välillä vielä meinaa riittää mukautumaan sen hyppyihin vaan jään helposti liiaksi liikkeen taakse.
Treeniä, treeniä ja treeniä lisää!!





Siitä huolimatta itselle jäi aivan huippu fiilis, tällä viikolla se hyppäsi mielellään, sillä oli eteenpäin pyrkimystä ja se todella näytti nauttivan työskentelystä.

Torstai-illan olimme avecini kanssa Hope -hyväntekeväisyyskalenterin lanseeraustilaisuudessa Helsingissä, jossa Nanan (Simelius) upeat teokset kalenterin kuvista huutokaupattiin Aleksi Valavuoren meklarin taidoilla.

Perjantai luiskahtikin sitten tuttuun tapaan HIHSsissä J

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hope-kalenteri 2012 on nyt valmis!



Kalenterin voi tilata TÄSTÄ paitsi itselle ja sankoin joukoin joululahjaksi, myös isompia eriä. Koulut, luokat ja seurat voi ottaa tätä myyntiin esim. leirikouluja varten ..

Kalenterissa on pääosassa tietenkin lapset ja sivurooleissa Teemu Selänne, Teemu Pukki, Amin Asikainen, Mikael Granlund, Jari Litmanen, Lasse Virén, Kiira Korpi, Minna Mettälä, Minna Tervaniemi, Wilson Kirwa, Kaisa Saarinen ja Anna Everi.


lauantai 15. lokakuuta 2011

Kahvia ja kermakakkua

Ypäjän kenttävalmennus ei sujunut ihan käsikirjoituksen mukaan, joka nykyään näyttää enenevässä määrin olevan se nouseva trendi….

Henkan kanssa oli tarkoitus mennä ensimmäisenä tunnille, mutta kun laitoin sitä kuntoon, huomasin että sen selkään oli ilmestynyt todella kipeä paukura suoraan satulan kohdalle. Se oli niin kipeä, että kun kättä vei patin päälle, hevonen putosi alta. Hetken aikaa mietin, että “tää ei voi olla totta, tänne asti on tultu ja nyt sillä ei voi tehdä mitään”!! Syy selvisi kohta ja patin aiheuttajaksi paljastui ampiainen. Lämmin päivä oli houkutellut tokkuraisia lentoterroristeja syksyn viimeisille lennoille.

Harmillinen juttu meidän kannalta ja otti todella paljon päähän!

Päädyttiin, että teen sen kanssa maasta käsin asioita. Harjoittelimme kuinka esiinnytään eläinlääkäritarkastuksessa ja kävimme myös tutustumassa mm. hautoihin ja bankettiin. Pitkässä liinassa se pystyi hyppäämään ne hyvin.
Henkka myös käyttäytyi hevosmaisen arvokkaasti, todellisen harmaan herrasmiehen elkein koko leirin ajan.

Mitähän siinä ampiaisen pistossa oikein oli…? J

Ville hyppäsi perjantain rataesteillä kivasti, vaikkakin vähän vahva vasemmalle.
Oli aivan superia päästä Haimi-halliin, jossa on hyvä pohja ja tilaa päästellä.
Helin blogista muuten löytyy hyvä selostus siitä, millaisia tehtäviä me siellä teimme.

Lauantaina herkuteltiin maastoesteillä ja mikä keli.. aurinko paistoi ja oli lämmintä. Kenttäponikin oli niin liekeissä ja kierroksilla, että se järjesti itsellensä mahdottoman vaahtokuorrutuksen pintaan. Sen tapaista ei ole ylen määrin hikoilla ja aloinkin jo epäilemään, olinkohan oikeasti ollenkaan huuhdellut sitä pesun jälkeen… ja onkohan se pesuainetta, joka nyt vaahtoaa….. hhmmmm….

Pikkuhiljaa se kuitenkin tasaantui ja ymmärsi, että nyt ei olla kilpailuissa vaan harjoituksissa.

Kaiken kaikkiaan, kaikesta huolimatta, tosi hauska viikonloppu ja mukavaa porukkaa treeneissä!

Eilinen ilta viettiin paikallisessa Argimarketissa, jonne oli järjestetty kakkukahvit minun ja Villen SM 2011 mitalin kunniaksi. Kukkien ja onnitteluiden lisäksi Argrimarket Hämeenkyrö palkitsi meidät lahjakortilla sekä DeLavalin edustaja Aarre Amnel pienellä paketilla.
Olen tästä kaikesta todella otettu!!

Vielä kerran ISO KIITOS agrin väelle, Tiialle ja Esalle sekä kaikille paikalla olleille!

HUIPPUA!!

torstai 6. lokakuuta 2011

Karavaani kulkee...

Kulunut viikko on ollut sellaista mukavaa rumbaa ja sambaa, että tuskin on trailerissa pyörät ehtineet jäähtyä, kun taas on startattu jonnekin päin.

Meidän tarhat on jatkuvan sateen takia sellaisessa ravassa, että on täysin turhaa laittaa hevosia sinne polviaan myöten seisomaan, sillä järkevämpää on kävelyttää ne kunnolla ja ratsastaa hyvin läpi.

Ah, olisipa onnekas ja omistaisipa maneesin tai sään kestävän kentän tai edes kävelytyskoneen…

Nyt on hevoset kävelytetty kaksi kertaa päivässä, ensin aamulla kuudelta tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin, sekä illalla valmennukset päälle.

Viime lauantaina kävin Henkan kanssa maastoesteillä Niinisalossa. Alku sujui.. tai siis ei sujunut ollenkaan… Henkka teki täydellisen stopin ensimmäisen tukin jälkeen. Se vain pomppi paikallaan ja kieltäytyi etenemästä. Ajattelin, että just joo, tästä tulikin tällä kertaa tosi lyhyt treeni… mutta… jostain se löysi rohkeutta ja suostui yhteistyöhön.

Pertsan treeni sisälsi tuttari-helppo tason tehtäviä, joista ehdottomasti meille helpoimmat olivat veteen hypyt, vedestä hypyt, sekä haudat tukilla ja ilman. Millään esteellä ei kuitenkaan ollut mitään ylitsepääsemätöntä probleemaa.
Se myös innostui ja alkoi imemään esteille ja sitähän sai oikein kunnolla ratsastaa.
Hassua, että esteet tuntuvat Henkan kanssa niin pieniltä J

Loistavaa edistystä sanoisin ja kivaa!!

Huomenna lähdetään Ypäjälle aluevalmennukseen Sepon (Laine) silmien alle Henkan ja Villen kanssa. Nähtäväksi jää, mitä valkuainen tuumaa Ypäjän esteistä ja kuinka liekeissä kirjava tällä kertaa on. Luvassa on siis rataesteitä ja maastoesteitä.

Viikonloppuna kävimme Villen kanssa Ylöjärvellä koulukisoissa. Luokkana oli heA, jonka olisi pitänyt kyllä sujua ihan ok. Poni kuitenkin päätti toisin. Se teki jotain, mitä se ei koskaan ole tehnyt kouluverryttelyssä (ainoastaan maastokokeen lähtökarsinassa ja palkintojen jaossa tämä on tuttua) eli pyrki pystyyn. Sillä vain oli niin kovasti virtaa ja se alkoi turhautumaan. No, itse ohjelma sujui keskinkertaisesti. Raviosuus hyvin, mutta laukassa se oli sitä mieltä että jos kokoat lisää, niin tämä oli tässä ja pysähdyn kokonaan!

Kompromissi, pitkänä makkarana, mutta kirjaimesta kirjaimeen.
Luokkaa tuomaroivat Eva Munsterhjelm ( c ) ja Satu-Maria Jauhiainen ( M ).
Tulos 60,648%. Päätuomarin mielestä kuuluimme sijalle 11 ja sivutuomarin mielestä sijalle 6. Hyviä ja rakentavia kommentteja lappu pullollaan, joihin kiinnittää huomiota, harjoitella ja korjata seuraavalla radalla….

…ja tavoitteena on myös ratsastaa seuraava rata unohtamatta sitä …

Jo toinen kerta, pienen ajan sisään!!!   DO`U!!!

Rangaistuksesi Heli (Kalves) lupasi rakentaa keppihevosen, jolla harjoittelen, ettei vastaavaa enää tapahdu J