Olen koko nuoren elämäni elänyt hevosten parissa ja erittäin kilpailuhenkisenä ihmisenä saanut mahdollisuuden nauttia kilpailemisesta ja hienoista hevosista sekä loistavista valmennuksista.
Se on myös vaatinut luopumista monista asioista, kuten ystäväni ovat huomanneet. Se on ollut kurinalaista elämää, treeniä ja kalenteriin tuijottelua.
Vanhempani ovat olleet täydestä sydämestä mukana, enkä olisi koskaan päässyt tähän saakka ilman heitä. He ovat yrittäneet parhaansa, enkä voi kuin kiittää heitä!!
Nyt on perheeni joutunut tilanteeseen, jossa äitini on sanottu irti pitkäaikaisesta työsuhteesta. Tämä laittaa työläisperheen arjen uusiin kantimiin.
Olen onnekas, sillä saan ainakin vielä toistaiseksi pitää kaikki hevoseni. Minun siis ei tarvitse nyt kuin luopua kilpailemisesta ja siihen liittyvistä asioista.
Se ei ole kuitenkaan helppoa, se muuttaa koko elämän... mutta ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa.. voin vain uskoa ja luottaa tulevaan.
Toivon, että blogini on tuonut Sinulle iloa ja ehkä myös motivoinut niinä vaikeina päivínä, jolloin mikään ei ole tuntunut hyvältä.
Olen saanut kesätyön, jonka aloitan maanantaina.
Se mahdollistaa tälle kaudelle suunniteltun päätavoitteen, Keravalla ratsastettavan junioreiden kenttä-SM kilpailun Villellä.
Tämä näyttäisi olevan kirjavan viimeinen kenttäkilpailu. Onkin hienoa, että finaali tapahtuisi henkilökohtaisen suosikki-maastoratamestarini Simo Leppäsen radalla.
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Lobo - pieni poni, suurella sydämellä!
Toivepostaus:
Lobo on tuotu Suomeen Tanskasta helmikuussa -97. Se muutti aluksi Lounais-Hämeen Ratsastuskeskukseen, josta se myytiin eteenpäin Nokian ratsastuskouluun. Sen säkäkorkeus on 139,5cm eli se on mitattu nippa nappa pikkuponiksi.
Vanhempani kävivät tuohon aikaan Nokialla ratsastamassa. Äitini ei tykännyt tästä ponista laisinkaan, vaan kuuleman mukaan vaihtoi sitä aina muiden ratsastajien kanssa, jos se vain oli merkattu hänelle listaan. Jossain vaiheessa kaverit olivat kyllästyneet äidin ainaiseen puljaamiseen, eivätkä suostuneet enää vaihtokauppoihin.
Näin äitini joutui ensi kerran sen selkään…
Inho oli muuttunut siinä samassa ihastukseksi ja tuntikäyttöön hankalan luonteensa vuoksi soveltumaton poni vaihtoi jälleen omistajaa ja muutti tänne kotiin Hämeenkyröön.
Lobo ei tykännyt lapsista. Se inhosi päähän koskettelua, satulavyön kiristystä, taluttamista silloin kun joku oli selässä ja ehkä noin tuhatta muutakin asiaa. Se myös oli joka suuntaan nopea, sillä oli aina kiire ihan mihin vaan ja sen suuri rakkaus oli (ja on yhä edelleen) ruoka .... se joutuikin heti kotiin tultuaan eläinlääkärin suosittelemalle laihdutuskuurille J
Muistan sen ensimmäisen päivän kun sain ratsastaa sillä. Olin jo pitkään halunnut, mutta vanhempani pitivät sitä liian ärhäkkäänä pelinä alle kouluikäiselle.
Olin sinä päivänä niin onnellinen, että huimasi !!
Yhteinen sävel löytyi melko pian. Aloimme käymään kilpailuissa ja saattaa toki olla että muisti tekee nyt tepposet, mutta en muista yhtäkään kilpailua josta, emme olisi tuoneet edes jotain palkintoa tai ruusuketta kotiin.
Se on niin rohkea poni, täpösen täynnä omaa egoa, että varsinkin estekisoissa se oli varsinainen tykki. Se oli nopea ja ketterä. Ei tarvinnut kuin suuntaa näyttää, ajatella minne mennään niin mentiin. Se oli myös äärettömän tarkka jaloistaan. Siihen sai luottaa 110% radalla.
Niin ja Lobolla olin ensimmäisen kenttäleirini Niinisalossa.
Lobo on luonteeltaan melkoinen veijari ja koijari. Se on erityisen hyvä avaamaan niin karsinoiden kuin tavallisetkin ovet. Se myös vapautuu alta aikayksikön niin halutessaan riimunnaruista, ei katkomalla vaan avaamalla solmut. Niin monta kertaa se on järjestänyt yllätyksiä avaamalla ensin oman ovensa ja sitten käynyt päästämässä muut hevoset vapaaksi.
Kun aamulla on tultu talliin, joka paikka on ollut mullin mallin, vain yksi poni on ollut hyvin hämmästyneenä karsinassaan ja ihmetellyt täysin viattomana, että “mikähän noita kaikkia muita riivaa, kun ovat paikat näin sotkeneet, MINÄ olen kyllä nukkunut koko yön vain ja ainoastaan omassa karsinassa…?”
Vaikka se sallii itselleen kaiken moisia paheita, se ei voi sietää huonosti käyttäytyviä hevosia.
Prinssi imppasi ilmaa, kun se muutti meille. Sille oli yritetty vaikka mitä. Sillä oli mm. käytetty imppauspantaa, se oli leikattu kaulasta, mutta kaikki toimenpiteet olivat olleet tuloksettomia. Sitä pidettiin parantumattomana.
Loboa moinen typerä ilman imeskely rassasi hermoon heti alkumetreillä. Se puri kuin terrieri välittömästi Prinssiä kaulaan, jos se yritti edes yhtään impata, joten Prinssi oli fiksu ja lopetti imppaamisen.
Domilla oli tapana kauhoa ja kuopia etujaloillaan, Loboa tämä ärsytti, jos on tarkoitus seisoa niin sitten seisotaan, kavioiden kuului pysyä maassa. Joten, se kävi puremassa salamannopeasti Domia etujalkaan, jos tämä yhtään kauhoi… ja varmasti arvaattekin, että siihen loppuivat etujalkojen heittelyt….
Se myös ei ole koskaan päästänyt ketään lähellekään sähkölankoja, jos ne ovat jostain syystä pudonneet maahan, vaan vaanii aina kuin vahtikoira lankojen edessä, eikä päästä ketään karkaamaan.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään… J
Loboa voi pitää ja välillä pidetäänkin pihassa irti. Kesällä se on oikein hyvä ja tarkka ekotrimmeri. Se on myös melkoisen uskottava pihavahtikoira.. siis poni… vahti….
Talvisin se kulkee ratsastuslenkeillä vapaana mukana. Se valehtelematta piehtaroi lenkin aikana lumessa vähintään sen 30 kertaa. Singahtelee ja syöksähtelee paikasta toiseen, mutta pysyy porukassa paremmin kuin moni koira…
Se on nyt 22 vuotias. Sen päiväohjelmaan kuuluu tarhailua noin aamu kahdeksasta iltakymmeneen. Yöt, myös kesällä, se nukkuu tallissa, että se saa riittävästi levätä rauhassa. Käyn sillä säännöllisesti maastossa, sekä jumppaan koulua ja teemme puomi- ja kavaletti harjoituksia. Sen päiväohjelmaan kuuluu myös jokapäiväinen Bemer - magneettihoito.
Eikä se enää inhoa lapsia, päinvastoin, se on suorastaan kerännyt itselleen melkoisen fanijoukon.
Olen todella onnekas, että olen saanut elämääni tämän luonteikkaan poniherran!
Lobo on tuotu Suomeen Tanskasta helmikuussa -97. Se muutti aluksi Lounais-Hämeen Ratsastuskeskukseen, josta se myytiin eteenpäin Nokian ratsastuskouluun. Sen säkäkorkeus on 139,5cm eli se on mitattu nippa nappa pikkuponiksi.
Vanhempani kävivät tuohon aikaan Nokialla ratsastamassa. Äitini ei tykännyt tästä ponista laisinkaan, vaan kuuleman mukaan vaihtoi sitä aina muiden ratsastajien kanssa, jos se vain oli merkattu hänelle listaan. Jossain vaiheessa kaverit olivat kyllästyneet äidin ainaiseen puljaamiseen, eivätkä suostuneet enää vaihtokauppoihin.
Näin äitini joutui ensi kerran sen selkään…
Inho oli muuttunut siinä samassa ihastukseksi ja tuntikäyttöön hankalan luonteensa vuoksi soveltumaton poni vaihtoi jälleen omistajaa ja muutti tänne kotiin Hämeenkyröön.
Lobo ei tykännyt lapsista. Se inhosi päähän koskettelua, satulavyön kiristystä, taluttamista silloin kun joku oli selässä ja ehkä noin tuhatta muutakin asiaa. Se myös oli joka suuntaan nopea, sillä oli aina kiire ihan mihin vaan ja sen suuri rakkaus oli (ja on yhä edelleen) ruoka .... se joutuikin heti kotiin tultuaan eläinlääkärin suosittelemalle laihdutuskuurille J
Muistan sen ensimmäisen päivän kun sain ratsastaa sillä. Olin jo pitkään halunnut, mutta vanhempani pitivät sitä liian ärhäkkäänä pelinä alle kouluikäiselle.
Olin sinä päivänä niin onnellinen, että huimasi !!
Yhteinen sävel löytyi melko pian. Aloimme käymään kilpailuissa ja saattaa toki olla että muisti tekee nyt tepposet, mutta en muista yhtäkään kilpailua josta, emme olisi tuoneet edes jotain palkintoa tai ruusuketta kotiin.
 |
| Alue-esteet Niihamassa 2006 |
Se on niin rohkea poni, täpösen täynnä omaa egoa, että varsinkin estekisoissa se oli varsinainen tykki. Se oli nopea ja ketterä. Ei tarvinnut kuin suuntaa näyttää, ajatella minne mennään niin mentiin. Se oli myös äärettömän tarkka jaloistaan. Siihen sai luottaa 110% radalla.
Niin ja Lobolla olin ensimmäisen kenttäleirini Niinisalossa.
Lobo on luonteeltaan melkoinen veijari ja koijari. Se on erityisen hyvä avaamaan niin karsinoiden kuin tavallisetkin ovet. Se myös vapautuu alta aikayksikön niin halutessaan riimunnaruista, ei katkomalla vaan avaamalla solmut. Niin monta kertaa se on järjestänyt yllätyksiä avaamalla ensin oman ovensa ja sitten käynyt päästämässä muut hevoset vapaaksi.
Kun aamulla on tultu talliin, joka paikka on ollut mullin mallin, vain yksi poni on ollut hyvin hämmästyneenä karsinassaan ja ihmetellyt täysin viattomana, että “mikähän noita kaikkia muita riivaa, kun ovat paikat näin sotkeneet, MINÄ olen kyllä nukkunut koko yön vain ja ainoastaan omassa karsinassa…?”
Vaikka se sallii itselleen kaiken moisia paheita, se ei voi sietää huonosti käyttäytyviä hevosia.
Prinssi imppasi ilmaa, kun se muutti meille. Sille oli yritetty vaikka mitä. Sillä oli mm. käytetty imppauspantaa, se oli leikattu kaulasta, mutta kaikki toimenpiteet olivat olleet tuloksettomia. Sitä pidettiin parantumattomana.
Loboa moinen typerä ilman imeskely rassasi hermoon heti alkumetreillä. Se puri kuin terrieri välittömästi Prinssiä kaulaan, jos se yritti edes yhtään impata, joten Prinssi oli fiksu ja lopetti imppaamisen.
Domilla oli tapana kauhoa ja kuopia etujaloillaan, Loboa tämä ärsytti, jos on tarkoitus seisoa niin sitten seisotaan, kavioiden kuului pysyä maassa. Joten, se kävi puremassa salamannopeasti Domia etujalkaan, jos tämä yhtään kauhoi… ja varmasti arvaattekin, että siihen loppuivat etujalkojen heittelyt….
Se myös ei ole koskaan päästänyt ketään lähellekään sähkölankoja, jos ne ovat jostain syystä pudonneet maahan, vaan vaanii aina kuin vahtikoira lankojen edessä, eikä päästä ketään karkaamaan.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään… J
Loboa voi pitää ja välillä pidetäänkin pihassa irti. Kesällä se on oikein hyvä ja tarkka ekotrimmeri. Se on myös melkoisen uskottava pihavahtikoira.. siis poni… vahti….
Talvisin se kulkee ratsastuslenkeillä vapaana mukana. Se valehtelematta piehtaroi lenkin aikana lumessa vähintään sen 30 kertaa. Singahtelee ja syöksähtelee paikasta toiseen, mutta pysyy porukassa paremmin kuin moni koira…
 |
| Lobon viimeinen estekisa, Hämeenkyrön kunnanmestaruus 2009 |
Eikä se enää inhoa lapsia, päinvastoin, se on suorastaan kerännyt itselleen melkoisen fanijoukon.
Se vain kertakaikkiaan on niin ihana!!
Olen todella onnekas, että olen saanut elämääni tämän luonteikkaan poniherran!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Hyttysiä hampaanvälissä
| Nyt olemme päässeet tositoimiin ja normaaliin treenirytmiin. Villen perjantain maastolenkki sujui todella kivasti. Meillä on “sydänmaalla” umpimetsän keskellä sellainen suuntaansa reilut 4 km pitkä laukkapätkä mahdollisuus. Paikalliset ravimiehet käyvät siellä hiittamassa kilpureitaan. Ville laukkasi halukkaasti ja rennosti sinne ja takaisin. Siinä laukassa sitä todella tuntee elävänsä. Ainoana miinuksena oli, että leveästä hymystä johtuen hampaanvälit oli hyttysiä täynnä J Lauantaina Ville kiipesi eri kaltevuusia mäkiä ja Henkalla oli vuorossa se “pidempi maasto“. Ei jumeja, ei toppeja vaan eteenpäin täyttä höökiä. Se on ollut myös raspauksen jälkeen huomattavasti parempi suustaan. Paljon ei ollut häikkää, mutta riittävästi tekemään suusta levottoman. Tänään kävin kaikilla maastossa, samoilimme ensin metsässä ja sitten suuntasimme kentälle kouluvääntöihin. Henkan kanssa harjoittelin väistöjä, jotka se omaksui tällä kertaa niin vahvasti, ettei se sitten olisi mitään muuta tehnytkään kuin olisi vaan väistänyt.... "Hei, mä osaan, mä osaan, mä osaan ... " Meille tuli siitä sitten hieman riitaakin, kun pyysin sitä menemään suoraan… Maanantaina tai tiistaina tulee kenkäseppä työstämään Villen ja Henkan kaviot. Villen kengitysväli on vakiintunut siihen neljään viikkoon ja Henkalla maksimiväli on seitsemän viikkoa. Hyvä ruoka, parempi kavion kasvu.... Ponien ja nuorten kenttäratsastuksen SM kilpailut ratkottiin tänä viikonloppuna. Poni SM - Uusikaarlepyy 1. Viitanen Ida - Visar 2. Valjakka Veera - Belmondo 3. Losvik Eirin - Orchis Fragans Nuorten SM - Kerava 1. Iranto Marliina - Rossi Puh 2. Torikka Jenna-Lotta - Jam 3. Isotalo Kiia - James II Hurjasti onnea mitalisteille !!!  |
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Fasaanijumppaa
Luomupihan pulskistuneet ekotrimmerit on jälleen valjastettu suunniteltua pidemmän rokotusloman jälkeen takaisin töihin.
Paluu arkeen on ollut jotenkin laiskanpulskeaa ja tahmaista. Sain itsekin ärhäkän sitkeän kesäflunssan ja olo ei ole ollut vielä ihan täydessä terässä.
Toisaalta leppoisat ja kiireettömät maastolenkit ihanassa kesäsäässä kelpaavat tähän kohtaan enemmän kuin hyvin .
Kävin nyt aamulla ruokkimassa hevoset vähän normaalia aiemmin. Teen Villen kanssa kerran viikossa sellaisen vähän pidemmän maastolenkin (noin 20 km) ja odottelenkin tässä, että sen ruoka vähän laskee, ennen kuin lähdetään matkaan. Kello ei ole vielä edes seitsemää ja nyt on jo mittarissa +17 astetta varjossa.
Päivästä on siis tulossa todella hieno!! Jees
Meille on jostakin ilmestynyt ylväs ja megaegolla varustettu fasaanikukko. Sen päivätyönä on ollut pelotella ja juoksuttaa hevosia hyökkäilemällä ja syöksähtelemällä mistä milloinkin niiden eteen. Henkka tuntuu pelkäävän sitä kaikista eniten ja tästäkös fasaanikukko onkin saanut uutta pontta syöksyihinsä. Ville säikkyy sitä jonkin verran, mutta Loboa ei mokoma kotko tunnu vähempää kiinnostavan.
No mutta, Ville ja Henkka saavat nyt todella hyvää hyötyliikuntaa.
Kun ötököitä on ollut niin vähän niitä liikuttamassa ( olen pessyt hevosia ahkerasti Prob-shampoolla ja suihkutellut mennen tullen niihin Prob- hevosdeoa) on todella hauska juttu, että “valmennustiimiin” on saatu uusi jäsen - fasaani J
Paluu arkeen on ollut jotenkin laiskanpulskeaa ja tahmaista. Sain itsekin ärhäkän sitkeän kesäflunssan ja olo ei ole ollut vielä ihan täydessä terässä.
Toisaalta leppoisat ja kiireettömät maastolenkit ihanassa kesäsäässä kelpaavat tähän kohtaan enemmän kuin hyvin .
Kävin nyt aamulla ruokkimassa hevoset vähän normaalia aiemmin. Teen Villen kanssa kerran viikossa sellaisen vähän pidemmän maastolenkin (noin 20 km) ja odottelenkin tässä, että sen ruoka vähän laskee, ennen kuin lähdetään matkaan. Kello ei ole vielä edes seitsemää ja nyt on jo mittarissa +17 astetta varjossa.
Päivästä on siis tulossa todella hieno!! Jees
Meille on jostakin ilmestynyt ylväs ja megaegolla varustettu fasaanikukko. Sen päivätyönä on ollut pelotella ja juoksuttaa hevosia hyökkäilemällä ja syöksähtelemällä mistä milloinkin niiden eteen. Henkka tuntuu pelkäävän sitä kaikista eniten ja tästäkös fasaanikukko onkin saanut uutta pontta syöksyihinsä. Ville säikkyy sitä jonkin verran, mutta Loboa ei mokoma kotko tunnu vähempää kiinnostavan.
No mutta, Ville ja Henkka saavat nyt todella hyvää hyötyliikuntaa.
Kun ötököitä on ollut niin vähän niitä liikuttamassa ( olen pessyt hevosia ahkerasti Prob-shampoolla ja suihkutellut mennen tullen niihin Prob- hevosdeoa) on todella hauska juttu, että “valmennustiimiin” on saatu uusi jäsen - fasaani J
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Onni onnettomuudessa
Joskus on pelkästään hyvä, että suunnitelmat muuttuvat tai kariutuvat viimehetkillä.
Minulla oli tarkoituksena viedä hevoset huomenna mukanani Vaulammille treeniin. Päädyimmekin ratkaisuun, että menen tällä kertaa yksin ja sovimme eläinlääkärin kanssa, että pollet rokotetaan ja niiden hampaat raspataan tällä välin kotona.
Tänään veto-autosta rikkoutui kesken ajon etunivel ja sen etupyörä vääntyi outoon asentoon.
Sillä ei nyt siis tällä erää kuljeteta meikäläisiä yhtään mihinkään. Pelkkä ajatuskin, mitä olisi voinut sattua jos rikkoutuminen olisi tapahtunut trailerin kanssa täydessä vauhdissa, nostaa kylmän hien otsalle.
Viikkotreenistä sen verran, että Ville-jumppujoonas on saanut satulaansa ratsastuksenopettaja Anita Vuorisen. Meillä on ollut ideana se, että hän “läpiratsastaa” Villen ensin ja pitää heti sen jälkeen minulle tunnin.
Johan on ollut ponniini nöyrää poikaa J
Mikäs tässä on ratsastellessa edestä kevyellä ja hyvin peräänannossa kulkevalla kavioliipparilla.
Henkan kanssa olen kruisaillut maastossa ja tehnyt mäkitreeniä. Sileällä olemme harjoitelleet pääasiassa keskiravia puomien avulla …
se pidentää askelta jo aikas kivasti !!
Väistöt ja avotaivutukset ovat myös sujuneet kohtalaisen mukavasti.
Meidän toinen suuri vaikeus ja harjoittelun aihe on ollut suoraan ratsastus alku- ja lopputervehdyksiin, sekä pysähdys ilman, että perä heittää sivuun...
Huh huh, on vaikeaa, ON !! .. olisipa peilit apuna..
Positiivista on kuitenkin se, että nyt se tekee työtä mielellään.. ja super ihanaa on, että oma kenttä on vihdoinkin noin huipussa kunnossa.
Iso kiitos siitä Juuso veljelleni!!
Lobo on loukannut takajalkansa tarhassa.
Tuskin mitään järkyttävän vakavaa, turvotusta ja lievää ontumista.
Joten hoitona kylmää, kylmää ja kylmää!
Se myös inhoaa tulenpalavasti kaikenmoisia tumppuja jaloissaan ja talolle saakka kuuluukin välillä protestiluontoista mielenosoitusta seinäänpaukutuksen muodossa.
Nyt hevoset viettävät pari päivää siestaa ja sitten palataan uudella innolla takaisin töihin.
Hyvää kesää kaikille!!
Minulla oli tarkoituksena viedä hevoset huomenna mukanani Vaulammille treeniin. Päädyimmekin ratkaisuun, että menen tällä kertaa yksin ja sovimme eläinlääkärin kanssa, että pollet rokotetaan ja niiden hampaat raspataan tällä välin kotona.
Tänään veto-autosta rikkoutui kesken ajon etunivel ja sen etupyörä vääntyi outoon asentoon.
Sillä ei nyt siis tällä erää kuljeteta meikäläisiä yhtään mihinkään. Pelkkä ajatuskin, mitä olisi voinut sattua jos rikkoutuminen olisi tapahtunut trailerin kanssa täydessä vauhdissa, nostaa kylmän hien otsalle.
Viikkotreenistä sen verran, että Ville-jumppujoonas on saanut satulaansa ratsastuksenopettaja Anita Vuorisen. Meillä on ollut ideana se, että hän “läpiratsastaa” Villen ensin ja pitää heti sen jälkeen minulle tunnin.
Johan on ollut ponniini nöyrää poikaa J
Mikäs tässä on ratsastellessa edestä kevyellä ja hyvin peräänannossa kulkevalla kavioliipparilla.
Henkan kanssa olen kruisaillut maastossa ja tehnyt mäkitreeniä. Sileällä olemme harjoitelleet pääasiassa keskiravia puomien avulla …
se pidentää askelta jo aikas kivasti !!
Väistöt ja avotaivutukset ovat myös sujuneet kohtalaisen mukavasti.
Meidän toinen suuri vaikeus ja harjoittelun aihe on ollut suoraan ratsastus alku- ja lopputervehdyksiin, sekä pysähdys ilman, että perä heittää sivuun...
Huh huh, on vaikeaa, ON !! .. olisipa peilit apuna..
Positiivista on kuitenkin se, että nyt se tekee työtä mielellään.. ja super ihanaa on, että oma kenttä on vihdoinkin noin huipussa kunnossa.
Iso kiitos siitä Juuso veljelleni!!
Lobo on loukannut takajalkansa tarhassa.
Tuskin mitään järkyttävän vakavaa, turvotusta ja lievää ontumista.
Joten hoitona kylmää, kylmää ja kylmää!
Se myös inhoaa tulenpalavasti kaikenmoisia tumppuja jaloissaan ja talolle saakka kuuluukin välillä protestiluontoista mielenosoitusta seinäänpaukutuksen muodossa.
Nyt hevoset viettävät pari päivää siestaa ja sitten palataan uudella innolla takaisin töihin.
Hyvää kesää kaikille!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)