Ypäjä 26.5. kuvia

Kenttäkisoissa Ypäjällä

Jos ei ole voittaja, onko hävinnyt?

Mitä se voitto kenellekin merkitsee?

Itsensä voittamista? Hevosen luottamuksen voittamista? Kilpailuluokan tai jonkin osakokeen voittamista?

Vai voiko yksinkertaisesti vain olla voittajafiilis ilman mitään voittoa?

Henkan kanssa Ypäjän kilpailuretki oli tähänastinen voitto, vaikkakin tuloslistassa se hylättiin rataesteillä. Kaikki tekeminen, kuljetus, käsittely kilpailupaikalla, kouluverryttely, koulurata, esteverryttely sujuivat paremmin kuin koskaan tähän asti.

Esteradalla se eteni suurimman osan radasta innokkaasti. Kakkosesteellä se kielsi ilman mitään ymmärrettävää syytä… nelosestettä (hunajakennot) se hämmästeli ja epäröi, mutta eteni ja ennen viimeistä estettä katsahdin kentänlaidalle äitiäni, jolloin välittömästi Henkkakin kiinnitti huomion äitiin ja jälleennäkemisestä aidosti ilahtuneena missasi lähestymisen viimeiselle esteelle.

Meidän peli oli sitä myöden menetetty. Hylkäys tuli että napsahti.

Pitäisikö ensikerralla keskittyä paremmin itse rataan vai hätistää “surevat omaiset” pois kentänlaidalta J ?

Kenttäkilpailut ovat Henkalle juuri sitä parasta, jossa pääsee harjoittelemaan asioita hälyssä ja melussa, tekemään niin koulu- kuin esteradat ja tietysti sitä turnajaiskestävyyttä saadaan lisää.

Villen kouluosuus oli parempi kuin Niinisalossa, mutta ei todellakaan hyvä. Se oli yhä kovin jännittynyt, eikä esimerkiksi käynnissä meinannut suostua liikkumaan omilla jaloillaan. Myös tahdin kanssa oli ongelmia, sekä ravissa että laukassa.

Ville tarvitsee siis jälleen ammattilaisen satulaansa ja tehokoulukuurin!

Hevosten helppo -luokan kenttäkilpailuohjelma nro 6:den tuomaroivat Anna-Leena Laakso ( C ) jolta 56,667% sekä Annu Viitanen ( M/B ) jolta 59,167% eli yhteensä 57,92%. Näillä prosenteilla menimme sijalle 6.

Rataesteillä (105cm) otimme ne klassiset kaksi puomia alas ja 8 virhepistettä lisää. Ne pudottivat meidät sijalle 7. Olisin toki voinut olla hieman tarkempi itsekin, mutta tällä kertaa Villekin olisi voinut nostaa jalkojansa tarkemmin.

Maastoesteverryttelyssä.. kuva:Heidi Lammi

Maastoesterata näytti simppelin mukavalta, ei mitään hankalia tehtäviä, esteitä tai linjoja, joten eroja ei ollut juurikaan odotettavissa. Ajattelin ratsastaa vain siistin ja nätin suorituksen. Alkuradan laidun-osuudella oli jonkin verran kiveä ja kuoppaa, otin sen tarkoituksella aika rauhallisesti…. loppuradasta sitten päästelimmekin vähän reippaampaa vauhtia.

kuvat: Heidi Lammi

Yliaikaa maastosta 16 sekuntia. Vaikka olisimme tulleet ihanneaikaan, kärkeen ei kuitenkaan olisi ollut enää mitään mahdollisuuksia.

Lopputulos päätyi sijalle 5. tuloksella -77,5
　

Suunta kohti kisafiilistä!

Lauantaina lähdetään Ypäjälle yhden päivän kenttäkisoihin.
Ilmoitin Henkan jälleen tutustumisretkelle harrasteeseen, sekä Ville-ponin kansalliseen hevosten helppo -luokkaan.

Henkan jännitystilat Niinisalosta ovat haihtuneet Hämeenkyrön rauhalliseen ja kauniiseen kansallismaisemaan. Yllätin itseni hyssyttelemästä ja käärimästä sitä pumpuliin, joten se ilmaisi mieltänsä heittäytymällä kammottavan hankalaksi työallergikoksi.
Sille näköjään sopii parhaiten setti: riittävästi rasittavaa työtä, hyvää ruokaa ajallaan, rauhallinen tallimiljöö sekä säännöllinen elämän rytmi.

Eilen treenattiin kotikentällä lauantain kouluohjelmaa (he C:1) ja se sujui hyvin!!
WOW!! Toivon todellakin, että se olisi tuollainen radallakin !!

Sain lahjaksi lahjakortin hevossimulaattoriin, jossa kävin maanantaina. Laite oli jo entuudestaan tuttu Tampereen hevosmessuilta. Tällä kertaa se kuitenkin oli “omassa karsinassaan” Tavelassa.

Oli jotenkin nostalginen olo… paikka oli sama missä ensimmäinen hevoseni Prinssi asusti ennekuin se tuotiin tänne Hämeenkyröön…

Simulaattori paljasti, että hartiat lähtevät yhä edelleen liikaa liikkeeseen "vemppumaan", mutta vino istuntani oli korjaantunut todella paljon edellisestä kerrasta J

Olen kyllä yrittänyt tehdä todella paljon töitä asian eteen ja uskon, että aikido harrastukseni osaltaan on auttanut kehonhallintaan ja vartalon vinouden korjaamiseen.

Tässä linkki mestareiden videoon.. siinä on osa liikkeitä, jotka tulevat ensikuussa myös minun seuraavaan vyökokeeseen.

Olin siis jo etukäteen toivonut, että saisin harjoitella Villen lauantain
kouluohjelmaa ( kenttäkilpailuohjelma nro 6) simulaattorissa, mutta siinä vaiheessa kun opettaja laittoi radan näytölle tajusin, etten pysynyt edes ratsastamaan keskihalkaisijaa suoraan.

Se oli niin vaikeaa. Konehevonenhan reagoi jälleen ihan kaikkeen…

Mutta, kaikkein ihmeellisintä oli huomata, että vaikka istuin rauhallisessa opetusympäristössä, vatsanpohjassa kiepsahti ympäri juurikin samalla hetkellä, kun minun piti ratsastaa valkoisten aitojen sisäpuolelle alkutervehdykseen…

Mutkittelin nöyränä pitkin kenttää, välillä rymistelin jopa aitojen yli…. tällä tyylilläkö sitä sitten pitäisi lähteä kilpailemaan…?
　

Sopivaa tehtävää.

Ville on ollut älyttömän hyvä kilpailuiden jälkeen.

Olemme tehneet normaalia palauttavaa kuntotreeniä ja se on ollut kivan notkea, sekä liikkunut halukkaasti. Olemme tehneet pari noin 10 km maastolenkkiä, sekä eilen harjoittelimme kotikentällä koulukiemuroita kangilla. Se on selkeästi paljon rauhallisemman ja tasapainoisemman oloinen kangilla kuin nivelellä. Tosin kenttäkilpailuissahan me emme saa käyttää kuin nivelsuitsitusta, mutta avoimissa HeA koululuokissa kankikuolaimet on sallittu.

Henkka on parannellut kisatuliaisina tuotuja henkisiä traumojaan ja olenkin pääasiassa samoillut sen kanssa metsissä ja pitkin poikin peltoja.

Eilen minulle sattui aikidossa pieni "äksidentti", kun harjoitusparini "kaatui" polvellaan jalkapöytäni päälle.
Sehän tieytysi turposi välittömästi kuin pullataikina.

Kylmää kipuun, jalkaa hetkeksi koholle ja eikun treeni jatkukoon!!

Ilokseni totesin, että ratsastussaapas mahtui kuin mahtuikin jalkaan ja pääsimme tänä aamuna lähtemään Niinisalon vesisateeseen hyppäämään maastoesteitä, jotka
jäivät meiltä kokonaan viime sunnuntaina hyppäämättä...

Onneksi Pertsa (Kaukinen) oli luvannut tulla apuun.

Lähtö kotoa oli takkuinen. Henkka protestoi traileriin menoa, mitä se ei ole tehnyt enää useaan kuukauteen. Alkuverryttelyssäkin se jumitteli ja aluksi esteet olivat erityisen epäilyttäviä sen mielestä.

Vähitellen se rentoutui ja selvästi nautti tunteesta, "kyllä tämä poika osaa" !!

Tässä muutama pätkä maastosta:

Huomenna Villelle on luvassa hemmotteluhoitoa, kun luottohieroja Minna W. Karjalainen tulee tekemään sille shiatsu hoidon....

Minullekin kyllä kelpaisi ..... ;)

Kisoissa esteillä ja kenttäratsastuksessa

　
Sunnuntaina 6.5. kävimme Henkan kanssa pikkukisoissa hyppäämässä 80cm ja metrin luokat Ikaalisissa. “Kasikympissä” teimme virheettömät perus ja uusintaradat. Sijoitus 3 / 11 ja kotiintuomisena valkoinen ruusuke.
Metrissä 4 vp ja tosi niukka voitto J … hih hih, meitä oli vain kaksi ratsukkoa!
Jotenkin siinä kotimatkalla tajusin, että nythän Henkalla on tarvittavat kvaalit harrasteluokan kenttäkilpailuihin.

Olin jo ilmoittanut Villen Niinisaloon kansalliseen kenttäkilpailuun hevosten helppo luokkaan

Koulukoe:FEI:n*-kenttäkilpailuohjelma poneille 1997/2009
Estekoe: 105 cm / 350m/min
Maastoestekoe: n.1900m 490m/min, ihanneaika 3min 53 sek.

joten, ilmoitin myös Henkan ensimmäisiin kenttäkilpailuihin
harrasteluokkaan

Koulukoe: Tutustumisluokan ohjelma (rata B) 2003/2009
Estekoe: 80cm / 300 m / min
Maastoestekoe: sääntöjen sallimissa rajoissa

Sen oli tarkoitus olla sille opintomatka kisoihin, jossa koko ajan tapahtuu joka puolella jotakin, on monta kenttää vierekkäin, melua, musiikkia, hälinää, kuulutuksia.

Ja tottavie kyllä, se todellakin oli ihan sekaisin!!

Se säikkyi ja loikki kaikista lepattavista nauhoista, pelkäsi sateenvarjoja, takkeja, pusseja, lätäköitä ja huusi jok`ikisen vähänkin kirjavalta vaikuttavan hevosen perään. Isällä oli sen kanssa melkoisen hikiset oltavat sillä välin, kun olimme Villen kanssa radalla.

Villen koulu meni huonosti. Nyt on tehtävä jotain muutosta, se ei kerta kaikkiaan toimi radalla. Tuomareina luokassa toimivat Hanna Rinta-Opas ( M ) ja Sirpa Ruojärvi (C ). Tuloksena 60,72% eli kenttävirheiksi muutettuna -58,9 .
Jäimme siis melkein viimeisiksi sijalle 13.

Rataesteillä vähän jännitin liukasta nurmikenttää. Muistissa oli vieläkin edellinen Niinisalon kerta, jolloin pidätteeseen oikein reagoinut Ville rullasi nurmikon kanssa päin estettä.
Tällä kertaa, vaikka kenttä oli liukas, sen töppönen tuntui silti pitävän paremmin.

kuva: Hanna Kenttä

kuva: Hanna Kenttä

Hyvinhän hypyt sujuivat siihen saakka, kunnes aloin taas arpomaan lähestymisiä. Päin mentiin, että rytinä kävi ja puomit lentelivät useita metriä mukana. Täydellinen epäonnistumien tuli esteellä seitsemän, jossa Ville toimi juuri kuten pyysin, mutta saatoin sen niin epäreiluun tilanteeseen, ettei se voinut onnistua, vaan otimme ”esteen haltuun” eikä siitä tainnut jäädä yhtäkään tolppaa tai puomia paikoilleen.
Silti se yritti, jatkoi ja hyppäsi älyttömän hyvät hypyt kasille ja ysille. Täysin käsittämätön poni, upea ja täydellinen, jolla oli sillä hetkellä valitettavan huono ratsastaja!!

Eläinlääkäri näki ratamme ja tutki Villen todella tarkasti. Sen kaviot näyttivät siltä kuin ne olisivat olleet veressä, mutta niihin oli vain hankautunut punaista maalia.
Ville oli täysin kunnossa ja liikkui puhtaasti. Saimme luvan jatkaa viimeiseen osakokeeseen.

Maastorata näytti kivalta ja esteitä oli luvassa 20 kappaletta. Ville tuntui verryttelyssä omalta hyvältä ja virkeältä itseltään ja sitä se oli myös radalla. Se oli välillä ehkä liiankin vahva ja yli-innokas. Uskon tällä olevan yhteyttä huonoon kouluratsastukseen.
Kaikesta huolimatta se tuntui olevan enemmän kotonaan radalla, jossa vauhti on sille paremmin sopivaa kuin esimerkiksi viime kaudella ponien helpossa, jossa jouduimme usein tulemaan todella hitaassa laukassa maaliin J

kuva: Anna Laasa

kuva: Anna Laasa

kuva: Anna Laasa

Avoimeen helppoon luokkaan oli ilmoittautunut 16 ratsukkoa  ( 5 ponia !! ) ja vaikka tällä kertaa Ville ei yltänyt palkinnoille saakka,  se teki komean nousun sijalta 13 sijalle 7 lopputuloksella -68,5.

Henkkakin ylitti itsensä rauhoittumalla hyvin ulko-kouluradalle ja pääsimme aitojen sisälle, tuomaripäätyyn ja lopputervehdykseenkin asti.
Tuomarina luokassa toimi Pirjo Tammela. Prosentit eivät päätä huimanneet 58,89% kenttävirheiksi muutettuina -61,7 mutta jo se, että sen kanssa pystyi tuulessa ja tuiverruksessa tekemään kouluradan oli jo niin positiivinen signaali, että olin siihen todella tyytyväinen ja ylpeä.

Hokkien vaihto estenurmellekin sujui todella mallikkaasti, se seisoi kuin patsas. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun hyppäsin sillä nurmikentällä. Tiesin odottaa,  että tähtilaatikko-este saattaisi olla sille kompastuskivi ja niinhän se sitten olikin.

Alkurata sujui todella mallikkaasti, sarjallakin homma oli vielä kasassa, mutta sitten tultiin alamäkeen suhteutettua linjaa melkein kylki nuollen tuulessa lepattavaan sivunauhaa.. Henkka tuntui ensin siltä, että se menisi, mutta aivan viime hetkellä se veti sivuun ja oli sitten hilkulla, ettei Mettälän plikasta tullut kakkuleipuria.

Jotenkin siinä tilanteessa oma hermo petti ja runttasin sen menemään huudolla tähtiesteen yli.

Sen jälkeen homma oli menetetty!

Se meni niin lukkoon ja jännittyi, että se jumitti ja kanitti ja toiseksi viimeisellä esteellä meidät lopulta vihellettiin ulos. Se käyttäytyi kuin säikähtänyt koiranpentu, jollaista ei varmasti tekisi mieli komentaa kun sellainen pelkäisi jotain.
Olisinpa vaan pitänyt oman hermoni kasassa ja antanut sille aikaa rauhoittua, se olisi voinut tulla sieltä vielä takaisin ja toimia, sillä tällä kertaa se ei keskittynyt ympäristöön vaan ainoastaan esteisiin ja minuun.

Voi räkä!!

Montakohan kuukautta otimme takapakkia…. ?
　
　
　

Maastoesteitä Niksulan malliin

Jihuu....hi hii!!

Hauskaa oli jälleen !!

Tässä muutamia fiilistelypätkiä eiliseltä Henkan kanssa.

Ja tässä tänään Villen kanssa...

...ja ihan lopuksi pömpöteltiin alas veteen polskuttelemaan....

Kiitos Hessu ja Pertsa!!

The Voice of cross-country!

Maastoesteiden ulkokausi on vihdoinkin avattu!

Oli kutkuttavan mukavaa päästä pitkän talven jälkeen ulkotreeneihin. Onhan ne maastoesteet joo ihan mukavia hypättäviä (ja upea lisä talviharjoitteluun kylmässä pohjolassa) maneesiolosuhteissakin....
mutta.. mutta… mutta…

Eihän mikään vedä oikeasti vertoja ulkona hypättäville tehtäville.

Ja kun Villekin hyvin nopeasti hoksasi mistä tässä tänään olisi kysymys, villiintyi se niin totaalisesti, että se vain kerta kaikkiaan "lähti lapasesta".

Satulan alla kihisi 400 kiloa räjähtävää voimaa!

Hetken siinä sitten jutusteltiin henkevästi hevonen - ratsastaja akselilla ja kerrattiin niitä talven syrjässä hiottuja käytöstapoja, että kaikesta huolimatta poninkin olisi vain ihan pakko olla kuulolla ja avuilla tai yhtään estettä ei tultaisi ylittämään.

Tylsää…..se näytti tuumivan.

Ville kun olisi halunnut päästellä täysillä, korvat tötteröllä - rinta kevättä pörhöllään,
kovaa ja korkealta.

“Pois alta risut ja männynkävyt” !!!! Wwwwhhhoooouuuu!!

Viikonloppuna oli myös Anu (Korppoon) kouluvalmennukset, jotka sujuivat sekä Villen, että Henkan kanssa melkoisen hyvin. Vastalaukkaharjoitukset kuitenkin tuottivat Mr. Valkuaisen aivokapasiteetille aluksi hieman ilmassa leijuvia kysymysmerkkejä, mutta nopeasti se ymmärsi mitä minä toivoin sen tekevän.
Se myös jaksoi kantaa itseään jälleen huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla.

Jos se tätä vauhtia edistyy, se on luultavasti ensi vuonna jo melkoisen bueno J

Villen kanssa tehdyt koulutreenit näkyivät myös maastoesteillä ja Sepon mielestä oma istuntani olikin kehittynyt parempaan suuntaan verrattuna edelliseen vuoteen.

Tässä muutama kuva Ypäjän valmennuksesta

kiitos Terhi Lahtinen J

menohaluja

poni putkahti aukosta ulos

iloinen"tuulitukka" ja kesän ensi polskuttelut

vetävällä ja korkealla askeleella

Loppuviikolle (perjantai ja lauantai) onkin luvassa Villen ja Henkan kanssa lisää maastoesteitä.

Täältä tullaan Niinisalo!!