Tietoja minusta

Oma kuva
Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.

torstai 24. toukokuuta 2012

Suunta kohti kisafiilistä!

Lauantaina lähdetään Ypäjälle yhden päivän kenttäkisoihin.
Ilmoitin Henkan jälleen tutustumisretkelle harrasteeseen, sekä Ville-ponin kansalliseen hevosten helppo -luokkaan.

Henkan jännitystilat Niinisalosta ovat haihtuneet Hämeenkyrön rauhalliseen ja kauniiseen kansallismaisemaan. Yllätin itseni hyssyttelemästä ja käärimästä sitä pumpuliin, joten se ilmaisi mieltänsä heittäytymällä kammottavan hankalaksi työallergikoksi.
Sille näköjään sopii parhaiten setti: riittävästi rasittavaa työtä, hyvää ruokaa ajallaan, rauhallinen tallimiljöö sekä säännöllinen elämän rytmi.

Eilen treenattiin kotikentällä lauantain kouluohjelmaa (he C:1) ja se sujui hyvin!!
WOW!! Toivon todellakin, että se olisi tuollainen radallakin !!

Sain lahjaksi lahjakortin hevossimulaattoriin, jossa kävin maanantaina. Laite oli jo entuudestaan tuttu Tampereen hevosmessuilta. Tällä kertaa se kuitenkin oli “omassa karsinassaan” Tavelassa.

Oli jotenkin nostalginen olo… paikka oli sama missä ensimmäinen hevoseni Prinssi asusti ennekuin se tuotiin tänne Hämeenkyröön…

Simulaattori paljasti, että hartiat lähtevät yhä edelleen liikaa liikkeeseen "vemppumaan", mutta vino istuntani oli korjaantunut todella paljon edellisestä kerrasta J

Olen kyllä yrittänyt tehdä todella paljon töitä asian eteen ja uskon, että aikido harrastukseni osaltaan on auttanut kehonhallintaan ja vartalon vinouden korjaamiseen.

Tässä linkki mestareiden videoon.. siinä on osa liikkeitä, jotka tulevat ensikuussa myös minun seuraavaan vyökokeeseen.

Olin siis jo etukäteen toivonut, että saisin harjoitella Villen lauantain

kouluohjelmaa ( kenttäkilpailuohjelma nro 6) simulaattorissa, mutta siinä vaiheessa kun opettaja laittoi radan näytölle tajusin, etten pysynyt edes ratsastamaan keskihalkaisijaa suoraan.

Se oli niin vaikeaa. Konehevonenhan reagoi jälleen ihan kaikkeen…

Mutta, kaikkein ihmeellisintä oli huomata, että vaikka istuin rauhallisessa opetusympäristössä, vatsanpohjassa kiepsahti ympäri juurikin samalla hetkellä, kun minun piti ratsastaa valkoisten aitojen sisäpuolelle alkutervehdykseen…

Mutkittelin nöyränä pitkin kenttää, välillä rymistelin jopa aitojen yli…. tällä tyylilläkö sitä sitten pitäisi lähteä kilpailemaan…?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti