Viikonlopun estevalmennus Sannan opissa oli todella hyvä ja haastava. Ensimmäisenä päivänä teimme jumppaa ja tekniikkatehtäviä ilman jalustimia. Valkuainen oli välillä melkoinen possu ja protestoi työallergiaansa vedoten. Toisena päivänä keskityttiin enemmän rataharjoituksiin ja päästiin hyppäämään ihan kunnolla.
Minulla on niin vähän esteratoja alla, että olin välillä pihalla kuin lumiukko, kun Sanna latasi tulemaan tehtäviä nopeaan tahtiin. Onneksi ei tarvinnut mennä heti ensimmäisenä ja sai hieman katsella kuinka rata kulkee.
Mielestäni me selvisimme kohtalaisen mallikkaasti kaikista annetuista tehtävistä. Vaikkakin välillä oli haparointia lähestymisissä ja oikeiden askelmäärien sovittaminen esteiden väliin tuotti ajoittain ongelmaa.
Ulko-avut olivat hukassa ja sisäohja tiukassa puristuksessa... ne klassiset.. juu...
Lisäksi omat, todella typerän alkeelliset virheet kostautuivat kolme kertaa kieltona esteelle. Videolta näki, että kertakaikkiaan lopetin ratsastamisen kesken, enkä työstänyt kaarteita ja jätin Henkan selviytymään yksin tehtävästä.
Talvi / kevät -treeniohjelma alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa sekä hieman on annettu jo ajatusta ensi kesään. Opettajarintamalla on tulevana vuonna pientä muutosta, mutta pääosin kaikki pysyy samana. Kilpailukalenteria ei ole vielä julkaistu, joten sen suunnittelu tulee ajankohtaiseksi sitten myöhemmin.
On aivan huippua, että olen mukana Hämeen alueen junioreitten koulu- ja estevalmennusrenkaassa 2012…. alue-kenttärenkaan katsastus on kahden viikon päästä, katsotaan miten meidän siellä käy….
Maajoukkue katsastuksethan meiltä menivät ohi, sillä vanhempani kieltäytyivät täysin kenttäkatsastusleirikuluista Villen osalta.
Eilen olimme pitkästä aikaa Villen kanssa koulutunnilla … opettajalla oli monta tuttua kysymystä…
“Missähän on Minnan ulkoavut?
Miksi Minna roikkuu sisäohjassa kuin viimeistä päivää?
MINNAAA... NE ULKOAVUUUTTT!!!!
Ja miksi Minnan hartiat on niin edessä…?
Ja.. ja ..ja ... jne ?”
Lisäksi Villellä oli sellaiset kipinää iskevät meno-monot jalassa, että maneesia vipellettiin ympäri kuin viimeistä päivää.
Kenttäponin sydän sykkii aina vauhdille ja nopeille näyttäville kuvioille…
yleisenä vitsinähän kulkee, kellottaako Mettälä kisoissa päivän nopeimman kouluradan…. ? J
Kyllähän ne ulkoavutkin löysivät paikkansa ja sisäohjasta tuli rento ja myötäävä.
Ville oli todella miellyttävä, kevyt ja rennon letkeä ratsastaa.
Todella onnistunut treeni perusasioiden parissa ja erittäin hyvässä ja hauskassa seurassa “tätitunnilla”!
Tänään hevoset pääsivät pitkästä aikaa tarhaan, sillä talvi ja lumi ovat kovettaneet vähän nurmea ja ruunalan pojat päästelivätkin pierupukkisarjaa oikein olan takaa.
Tänään hevoset saavat myös nauttia hieronnasta ja shiatsu-hoidosta sekä minullakin on treffit telkkarin kanssa J
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
tiistai 29. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Huu..zaaa !!
Lauantain alue-estevalmennusta Niihamassa Sannan (Backlund) toimiessa orkesterin johtajana!
Tässä kuvatunnelmaa (kuvat: Heli Kalves) .. huomenna hyppytreenit jatkuu.
Tässä kuvatunnelmaa (kuvat: Heli Kalves) .. huomenna hyppytreenit jatkuu.
 |
| Leveällä ohjasotteella alkukäynteihin järkyttävän upeassa auringonpaisteessa. |
 |
| Hah-haa! Alkuraveissa vielä naurattaa ja jalustimetkin on sallittujen listalla.. :) |
 |
| Rettelöintiä vai piffin alkeita...? |
 |
| Ja kun ei vois vähempää kiinostaa... lohikäärmeen henkäystä ja takakinttupotkua, laskiko muuten kukaan montako kertaa häntä pyörähti ympäri.....? |
 |
| Jostain löytyi yhteisymmärrys... |
 |
| Tämähän tuntuu oikeastaan jo ihan kivalta... |
 |
| Hoblaa.. ja esteille! |
 |
| Henkka nauttii... kuskikin yllättyi positiivisesti... |
 |
| Poniloikkaa okserille! |
 |
| Henkka |
tiistai 15. marraskuuta 2011
Sytytän kynttilän Domille....
Tänään tiistaina 15.11. on kulunut päivälleen yksi vuosi erittäin surullisesta ja onnettomasta tapahtumasarjasta, jonka jälkeen oma upea valkoinen pegasokseni Domingo Aut, laukkasi vihreämmille laitumille kotitallilla - omien rakkaittensa ympäröimänä.
Harvoin kuluu päivääkään, etteikö joku perheestä muistelisi sitä....
Olen ollut todella onnekas, että sain oppia tuntemaan tämän hevosen.
Se tuli meille aluksi täysihoitoon, mutta siirtyi melko nopeasti meidän omistukseen...muistaakseni taisin silloin olla noin 9 vuotias.
Domilla oli hyppykykyä ja -halua, mutta se oli myös kouluratsastuksessa erittäin osaavissa käsissä pitkälle koulutettu hevonen ja arvaattekin, että sellaisella hevosella harjoitteleminen oli taivas...
Sen kanssa pystyi saamaan upeita fiiliksiä, miltä hevosen liikkeet tuntuu ratsastettaessa, silloin kun tekee asiat selässä oikein.
Jos avut antoi väärin, värään aikaan tai istunta ei ollut sen mielestä prikulleen oikein tai tyri ja möhli satulassa jotain muuta päin prinkkalaa, se käyttäytyi kuin ei ymmärtäisi yhtään mitään.
Domia muistellen - Minna
Harvoin kuluu päivääkään, etteikö joku perheestä muistelisi sitä....
Olen ollut todella onnekas, että sain oppia tuntemaan tämän hevosen.
Se tuli meille aluksi täysihoitoon, mutta siirtyi melko nopeasti meidän omistukseen...muistaakseni taisin silloin olla noin 9 vuotias.
Domilla oli hyppykykyä ja -halua, mutta se oli myös kouluratsastuksessa erittäin osaavissa käsissä pitkälle koulutettu hevonen ja arvaattekin, että sellaisella hevosella harjoitteleminen oli taivas...
Sen kanssa pystyi saamaan upeita fiiliksiä, miltä hevosen liikkeet tuntuu ratsastettaessa, silloin kun tekee asiat selässä oikein.
Jos avut antoi väärin, värään aikaan tai istunta ei ollut sen mielestä prikulleen oikein tai tyri ja möhli satulassa jotain muuta päin prinkkalaa, se käyttäytyi kuin ei ymmärtäisi yhtään mitään.
Domia muistellen - Minna
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Hellurei hellurei!
Voi juku, kyllä oli sika-upee ulkokenttä, missä eilen ja tänään ratsastettiin Hämeen alueen estekatsastukset, elikkä Sanna B. tallilla Janakkalassa.
Eilen uusi paikka, ulkokenttä plus muu jännitys riehaannutti pikku valkuaisen ja se käyttäytyi suurimman osan aikaa melko sopimattomasti. Tuttu setti, pukitusta ja jumitusta.
Tänään tehtiin uusi näyttäytyminen, vaikkakin alku alkoikin melko tyhmästi.
Henkka oli olostaan huomattavasti varmempi, kun tultiin pihaan ja se pällisteli tottuneesti Sannan paikkaa traikun sivuovesta.
Se tuli trailerista yber - rauhallisesti ja ehkä todellakin vähän liiankin rauhallisesti ja ajatuksella ulos…
enkä tietysti (olin tottunut näyttäviin ja vauhdikkaisiin ulostuloihin J ) ollut varautunut niiiinkin harkittuun rauhallisen normaaliin käyttäytymiseen.
Jotenkin se astui etusillaan huonosti lastaussillan reunalle ja putosi siihen povilleen hetkeksi aikaa pällistelemään, "mitä tapahtui?"
Onneksi oli kunnon asialliset kuljetussuojat, jotka suojasi polvia, eikä mitään isompaa haaveria sattunut.
Tänään se oli aivan huippu - loistavan ihana, Henkaksi!
Ulkokenttä, vieras paikka, uudet esteet, hajut, fiilikset jne jne… kerran se kielsi pystylle, jossa oli pieni portti alla, siksi että jätin sen ikään kuin yksin selviytymään tehtävästä. Saimme myös tunnin jälkeen Sannalta arviointilomakkeen… katselin, että numerot oli sijoittuneet kakkosen ja nelosen välille… oletin arvosteluasteikon olevan 1-10 välillä… ja minusta oikeudenmukaista arvostelua, sillä me emme todellakaan pysyty vielä loistamaan.
… myöhemmin kävi ilmi, että arvostelu olikin 1-5.… OHO!
Henkan hyppykykyä myös kehuttiin jälleen J
Toisaalta, kun miettii mistä on lähdetty liikkeelle, niin voin rehellisesti sanoa, että se oli sitä parhainta Henkkaa tässä ja nyt!
Olemme siis oikealla tiellä ja oikeaan suuntaan menossa. Alkuviikosta selviää ollanko meitä hyväksytty tulevalle vuodelle alue-estevalmennettaviin..
Ai niin ja Villen tulokset ja valmennusnäytöt kuluneilta viimeisiltä vuosilta eivät vakuuttaneet SRL:ää valitsemaan meitä suoraan mm. junnujen B renkaaseen, joten meidät on kutsuttu maajoukkuevalmennettavien katsastuksiin…….
valintakriteerit ovatkin näemmä muuttuneet edellisestä vuodesta.
Mikko treenaa myös ahkerasti Villen kanssa, mutta ei vielä ole halukas… ja myös vanhempien vastustus on sitä luokkaa.. ettei Mikkoa päästetä maastoesteille… joten treenit toistaiseksi siis vain puomeilla ja sileällä J
Kiitos myös hauskasta haasteesta!!
Säännöt ovat seuraavat:
a) kiittää haasteen antajaa: Kiitos Inka ja Kaisis
b) nämä blogit haastoin mukaan Salla A , Heli H, Lotta V, Marko B. ja Sanna S.)
c) ilmoittaa näille kahdeksalle (itse jaksoin haastaa vain 5 blogia) haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
1. Manga
Manga on japaninkielinen ilmaisu sarjakuvalle. Olen niin koukussa mangaan, japanilaisuuteen, animeen… että olen hankkinut piirustusoppaat, läjittäin dvd-maskua sekä opiskelen japanin kietä lukiossa.
2. Skootteri -sport
Olen mega ärsyyntynyt skootteriini, joka kulkee sen kaikki max 10 km/h ylämäkeen, kun sitä oikein tulenpalavasti kannustaa.
Polkupyörä on "soseena" ja hevosellakaan ei saa mennä kouluun….julkiset…
juupa- juu....aamulla kulkee yksi bussi klo kahdeksan….takaisin pääsee kun kävelee tai hankkii taxin, ellei halua lähteä kesken päivän koulusta kotiin.
3. Doping
En tykkää, enkä hyväksy! Jos ei rehellisillä keinoilla menesty, sitten ei menesty!
4. Ulkomaat
Toiveissa on päästä asumaan ja saada viedä hevoset mukana etelä-Ruotsi, Englanti, Saksa, Hollanti, Ranska -akselille.
Valmentautumista, kilpailua ja raakaa työtä hevosten parissa. Ja jos vielä pääsisin lähelle merta, niin aina parempi.
5. Samojedin koira
Rakastan samojedin koiria, valkoisia karvaturreja, mustine nappisilmineen ja mustine hymyhuulineen. Kotona on aina ollut sammareita ja tälläkin hetkellä on yksi nimeltään ”Sakari” (Ikiliikkujan Mardi Gras) Tästä Ikiliikkujan kenneliin tutustumaan lisää!
Ylipäätään tykkään kaikista koirista ja kissoista.
6. Vampyyrikirjalisuus
10+
7. Muumit
Nipsu: - "Se on psykomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat."
Se olen minä kouluradalla.
8. Adrenaliini
Kenttäratsastajan paras kaveri.
Antaa sairaan hyvät”sävärit”, kilpirauhasen vajaatoiminta ei siitä tykkää..
Eilen uusi paikka, ulkokenttä plus muu jännitys riehaannutti pikku valkuaisen ja se käyttäytyi suurimman osan aikaa melko sopimattomasti. Tuttu setti, pukitusta ja jumitusta.
Tänään tehtiin uusi näyttäytyminen, vaikkakin alku alkoikin melko tyhmästi.
Henkka oli olostaan huomattavasti varmempi, kun tultiin pihaan ja se pällisteli tottuneesti Sannan paikkaa traikun sivuovesta.
Se tuli trailerista yber - rauhallisesti ja ehkä todellakin vähän liiankin rauhallisesti ja ajatuksella ulos…
enkä tietysti (olin tottunut näyttäviin ja vauhdikkaisiin ulostuloihin J ) ollut varautunut niiiinkin harkittuun rauhallisen normaaliin käyttäytymiseen.
Jotenkin se astui etusillaan huonosti lastaussillan reunalle ja putosi siihen povilleen hetkeksi aikaa pällistelemään, "mitä tapahtui?"
Onneksi oli kunnon asialliset kuljetussuojat, jotka suojasi polvia, eikä mitään isompaa haaveria sattunut.
Tänään se oli aivan huippu - loistavan ihana, Henkaksi!
Ulkokenttä, vieras paikka, uudet esteet, hajut, fiilikset jne jne… kerran se kielsi pystylle, jossa oli pieni portti alla, siksi että jätin sen ikään kuin yksin selviytymään tehtävästä. Saimme myös tunnin jälkeen Sannalta arviointilomakkeen… katselin, että numerot oli sijoittuneet kakkosen ja nelosen välille… oletin arvosteluasteikon olevan 1-10 välillä… ja minusta oikeudenmukaista arvostelua, sillä me emme todellakaan pysyty vielä loistamaan.
… myöhemmin kävi ilmi, että arvostelu olikin 1-5.… OHO!
Henkan hyppykykyä myös kehuttiin jälleen J
Toisaalta, kun miettii mistä on lähdetty liikkeelle, niin voin rehellisesti sanoa, että se oli sitä parhainta Henkkaa tässä ja nyt!
Olemme siis oikealla tiellä ja oikeaan suuntaan menossa. Alkuviikosta selviää ollanko meitä hyväksytty tulevalle vuodelle alue-estevalmennettaviin..
Ai niin ja Villen tulokset ja valmennusnäytöt kuluneilta viimeisiltä vuosilta eivät vakuuttaneet SRL:ää valitsemaan meitä suoraan mm. junnujen B renkaaseen, joten meidät on kutsuttu maajoukkuevalmennettavien katsastuksiin…….
valintakriteerit ovatkin näemmä muuttuneet edellisestä vuodesta.
Mikko treenaa myös ahkerasti Villen kanssa, mutta ei vielä ole halukas… ja myös vanhempien vastustus on sitä luokkaa.. ettei Mikkoa päästetä maastoesteille… joten treenit toistaiseksi siis vain puomeilla ja sileällä J
Kiitos myös hauskasta haasteesta!!
Säännöt ovat seuraavat:
a) kiittää haasteen antajaa: Kiitos Inka ja Kaisis
b) nämä blogit haastoin mukaan Salla A , Heli H, Lotta V, Marko B. ja Sanna S.)
c) ilmoittaa näille kahdeksalle (itse jaksoin haastaa vain 5 blogia) haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
1. Manga
Manga on japaninkielinen ilmaisu sarjakuvalle. Olen niin koukussa mangaan, japanilaisuuteen, animeen… että olen hankkinut piirustusoppaat, läjittäin dvd-maskua sekä opiskelen japanin kietä lukiossa.
2. Skootteri -sport
Olen mega ärsyyntynyt skootteriini, joka kulkee sen kaikki max 10 km/h ylämäkeen, kun sitä oikein tulenpalavasti kannustaa.
Polkupyörä on "soseena" ja hevosellakaan ei saa mennä kouluun….julkiset…
juupa- juu....aamulla kulkee yksi bussi klo kahdeksan….takaisin pääsee kun kävelee tai hankkii taxin, ellei halua lähteä kesken päivän koulusta kotiin.
3. Doping
En tykkää, enkä hyväksy! Jos ei rehellisillä keinoilla menesty, sitten ei menesty!
4. Ulkomaat
Toiveissa on päästä asumaan ja saada viedä hevoset mukana etelä-Ruotsi, Englanti, Saksa, Hollanti, Ranska -akselille.
Valmentautumista, kilpailua ja raakaa työtä hevosten parissa. Ja jos vielä pääsisin lähelle merta, niin aina parempi.
5. Samojedin koira
Rakastan samojedin koiria, valkoisia karvaturreja, mustine nappisilmineen ja mustine hymyhuulineen. Kotona on aina ollut sammareita ja tälläkin hetkellä on yksi nimeltään ”Sakari” (Ikiliikkujan Mardi Gras) Tästä Ikiliikkujan kenneliin tutustumaan lisää!
Ylipäätään tykkään kaikista koirista ja kissoista.
6. Vampyyrikirjalisuus
10+
7. Muumit
Nipsu: - "Se on psykomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat."
Se olen minä kouluradalla.
8. Adrenaliini
Kenttäratsastajan paras kaveri.
Antaa sairaan hyvät”sävärit”, kilpirauhasen vajaatoiminta ei siitä tykkää..
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Terveisiä Ypäjältä!
Viikko on kulunut pääsääntöisesti kouluratsastuksen parissa, sekä lisäksi olen tehnyt paljon maastotreeniä.
Voi itku ja ällötys tätä lötkö-kuraa, liti-märkää ja pimeän synkkää syksyä!
Tulisipa vähän lunta ja pientä pakkasta. Kaikki olisi heti kuivempaa, puhtaampaa ja valoisampaa…..
Viikonloppuna oli todella hauskaa, kun oltiin lauantai ja sunnuntai Ypäjällä Haimi-hallissa, jossa Henkka katsastettiin ja JIPPIIIII!! meidät hyväksyttiin Hämeen alueen koulurenkaaseen juniorivalmennettaviksi! Jebu jee!
Tunteihin mahtui sekä hyviä, että huonoja pätkiä. Harjoitusravi ei sujunut ollenkaan, mutta muuten valkuainen toimi kivasti ja halukkaasti. Syykin työallergiaan selvisi kotona…
Selässä mihin ampiainen aikaisemmin pisti, oli muhinut pikkuruisen pieni paise, ilmeisesti piikki oli jäänyt sisään ja pikkuhiljaa tulehtunut. Leikkasin siltä kohtaa karvat pois ja sieltä purskahti pieni mätähelmi ulos.
Se oli ollut niin pieni pahkura, mutta nyt ilmeisen kipeä, eikä sitä ollut huomannut karvan seasta. Luulin, että pistoskohta oli jo parantunut, mutta sehän siis vain yritti kertoa että sattuu, enkä minä tyhmä ymmärtänyt.
Anteeksi Henkka!
Huominen hyppyvalmennus peruttiin heti ja Henkka parantelee selkänsä tarvittavan ajan ennen seuraavia koitoksia J
Villekin oli mukana seurapojan virassa ja se syttyi tulenpalavasti kun näki opistohallilla kisaheppoja ja kuuli kuulutuksia. Se pörhisteli pää pystyssä muille ja tanssahteli raviaskelin, kun sen olisi pitänyt vain kävellä käsihevosena kaikessa rauhassa..
.. sinänsä tietysti harmi, ettei se tällä kertaa päässyt mukaan geimeihin, mutta onneksi se sai edes haistella kisajännityksiä ja fiilistellä tunnelmaa J
Voi itku ja ällötys tätä lötkö-kuraa, liti-märkää ja pimeän synkkää syksyä!
Tulisipa vähän lunta ja pientä pakkasta. Kaikki olisi heti kuivempaa, puhtaampaa ja valoisampaa…..
Viikonloppuna oli todella hauskaa, kun oltiin lauantai ja sunnuntai Ypäjällä Haimi-hallissa, jossa Henkka katsastettiin ja JIPPIIIII!! meidät hyväksyttiin Hämeen alueen koulurenkaaseen juniorivalmennettaviksi! Jebu jee!
Tunteihin mahtui sekä hyviä, että huonoja pätkiä. Harjoitusravi ei sujunut ollenkaan, mutta muuten valkuainen toimi kivasti ja halukkaasti. Syykin työallergiaan selvisi kotona…
Selässä mihin ampiainen aikaisemmin pisti, oli muhinut pikkuruisen pieni paise, ilmeisesti piikki oli jäänyt sisään ja pikkuhiljaa tulehtunut. Leikkasin siltä kohtaa karvat pois ja sieltä purskahti pieni mätähelmi ulos.
Se oli ollut niin pieni pahkura, mutta nyt ilmeisen kipeä, eikä sitä ollut huomannut karvan seasta. Luulin, että pistoskohta oli jo parantunut, mutta sehän siis vain yritti kertoa että sattuu, enkä minä tyhmä ymmärtänyt.
Anteeksi Henkka!
Huominen hyppyvalmennus peruttiin heti ja Henkka parantelee selkänsä tarvittavan ajan ennen seuraavia koitoksia J
Villekin oli mukana seurapojan virassa ja se syttyi tulenpalavasti kun näki opistohallilla kisaheppoja ja kuuli kuulutuksia. Se pörhisteli pää pystyssä muille ja tanssahteli raviaskelin, kun sen olisi pitänyt vain kävellä käsihevosena kaikessa rauhassa..
.. sinänsä tietysti harmi, ettei se tällä kertaa päässyt mukaan geimeihin, mutta onneksi se sai edes haistella kisajännityksiä ja fiilistellä tunnelmaa J
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)