Treeniä, hikeä ja hiertymiä.

Makoisa alue-valmennus viikonloppu Ypäjällä on takana ja mukaan saatiin kosolti neuvoja ja ohjeita kotitreeniä varten.

Lauantain menomatka oli erityisen mielenkiintoinen. Ensin auto ja traileri olivat noin kolme varttia jumissa kotipihassa, eikä se keli kyllä yhtään parantunut kun pääsimme lopulta liikkeelle. Näin hiljaista matkaa en sitten ihan heti muista. Koko porukka istui kuin rippisaarnan aikana, hiljaa ja hartaana. Perille kuitenkin päästiin ja meillä oli ruhtinaalliset 8 minuuttia aikaa purkaa hevoset trailerista ja pukea Henkalle varusteet ennen tunnin alkua… huh huh!

Tunti alkoi klo 9 ja luvassa oli puomi- ja kavalettiharjoituksia eli estekoulua. Henkka oli ihan mukiin menevän oloinen, mutta rajoitin sen liikkumista yrittämällä ratsastaa sitä liian lyhyellä kaulalla.

Päivällä suuntasimme Ypäjä-halliin kouluvalmennukseen. Tunti sujui muutamaa työallergista riehuntakohtausta lukuun ottamatta ihan hyvin… Harjoittelimme mm. vastalaukkoja. Henkan kanssa tämä oli ensimmäinen kerta ja se oli aluksi ihan pihalla koko jutusta. Itsekin olin avuilla hidas ja siitä meinasi meille tulla riita, mutta jukran pujut, kun se sen tajusi.

Oli poika polleana.. ja minä myös !!

Villelläkin oli iltapäivällä kenttävalmennus ja teimme samoja harjoituksia kuin aamulla Henkan kanssa. Hyvin sujui, kuten yleensä, mutta kirjavassa oli virtaa kuin pienessä voimalaitoksessa. Hikihän siinä hommassa tuli molemmille.

Lauantai-illan päätti kouluvalmennuksen teoriatunti.

Tänä aamuna Henkan tunti alkoi Haimi-hallissa kahdeksalta. Luvassa oli rataharjoitus, jossa oli sekä kiinteitä maastoesteitä että muutamia rataesteitä. Kaikki sujui aluksi melko hyvin, mutta nelos-esteelle (perus tukkihässäkkä) se kyllä lähti hyppyyn, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin ja löi liinat kiinni. Minä lähdin satulasta kuin singon suusta ja totesin jälleen, että Haimissa on hyvä pohja.. suorastaan erinomainen näin lähietäisyydeltä tutkittuna.
Pointzit sille J

Viitosella (kaari) Henkan jäkätys jatkui ja se kielsi jälleen.. ja toisen kerran ja kolmannen kerran. Siinä vaiheessa Minna-tytön huumorintaju sammui ja sitten mentiin YLI!!

Kun ratsastin koko radan uudelleen läpi, Henkka tuntui hyvältä ja toimi kivasti… se teki jopa ihan super upeita hyppyjäkin, mutta jälleen sama juttu, yritin ratsastaa sitä liian lyhyellä kaulalla.

Tunnista jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. “Jumiukko” oli saanut jälleen hyvää ja monipuolista treeniä sekä roppakaupalla itseluottamusta.

Villekin nautti radasta ja oli kuin kone. Korvat tötteröllä, eteenpäin, kuin juna kiskoilla. Mitäs tässä voi muuta kuin nauttia kyydistä ja fiilistellä naama hymyssä.

Päivän viimeinen valmennus oli jälleen Ypäjä-hallissa. Laitoin Henkalle kanget, sillä olen niiden kanssa aina välillä harjoitellut. Oli mukavaa saada mennä “silmän alla”. Minulla on vähän paha tapa ottaa kanget liian kireälle… toisaalta Henkkakin antaa tästä välittömän palautteen…

Harjoittelimme pääasiassa siirtymisiä ja pohkeenväistöä ja ympyrällä laukan pidentämistä ja lyhentämistä.

Henkka oli ihana.

Se oli kevyt ja miellyttävä ratsastaa. Olisin kyllä saanut ratsastaa enemmän ja rohkeammin, ravi jäi vielä vähän pieneksi ja vaatimattomaksi.

Huomenna hevoset lähtevät maastoon ja tarhailevat.

Kuten kouluvalmentaja lopuksi totesi: “Saat olla Minna tänään ylpeä itsestäsi”.

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämä päivä ja jatkaa harjoittelua J