Lunta, paljon ja vihdoinkin !!

Umpihankitreenit ovat siis vihdoinkin polkaistu käyntiin.

Koin eilen erittäin positiivisen elämyksen Mr. Valkuaisen kanssa, joka vihdoinkin reilun vuoden jälkeen, tetsasi kertaakaan jumittamatta ja protestoimatta yli tunnin maastosession.

Melkein teki mieli nyyhkyttää silkasta onnesta.

Lunta oli paikoitellen yli polven, mutta etenimme määrätietoisen päättäväisesti. Minulle tuli pellolla arviointivirhe, enkä tarkalleen muistanut erästä laskuojaa, jonne upposimme niin huolella, että kaikki hevosesta satulan etupuolelta hautautui lumeen. Henkka ei joutunut paniikkiin, vaan tuntui että se taisikin nauttia tilanteesta, kun sen koko pää oli lumen peitossa.

Tässäkö uusi laji - heinijärveläistä hevoslumisukellusta… J

Villekin kävi niin kuumana puuterilumella, että tuntui kuin se voisi sulattaa kaiken hangen ympäriltään. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, mitä enemmän sille tulee kuntoa ja ikää, sen kuumempana se alkaa käymään.

Mikon kanssa se on kuin itse rauhallisuus, mutta minun kanssa se näköjään revittelee. Toisaalta en kyllä ole asiasta yhtään pahoillani J

Tänään olimme valkuaisen kanssa Niihamassa Sannan (Backlund) estevalmennuksessa. Nyt oli esteillä ensimmäistä kertaa käytössä uusi suora Nathe-kumikuolain ja parannus oli huomattavaa!

Pientä säätöä niskojen nakkelun kanssa toki oli, mutta uskoisin sen viimeisen hienosäädön olevan loppujen lopuksi ihan omasta kädestäni kiinni.

Laukannostot esimerkiksi sujuivat välillä paljon rauhallisemmin kuin ennen, kun muistin myödätä huolella nostovaiheessa.

Aluksi teimme “ässä”-kiemuraa noin puolen maneesin pituudelta ravipuomien yli, jonka jälkeen nostettiin laukka ja tehtiin laukkavoltteja suoralla kaulalla, hieman ulos asettaen, vankoilla ulko-avuilla. Vielä ei Henkan lihaskunto ole likikään kohdillaan, eivätkä pienet voltit onnistuneet kunnolla. Hieman isommilla Henkka jaksoi polkea laukkaa paremmin.


Sitten hypättiin kujaa, jossa oli pysty - kaksi laukka-askelta, pysty - kaksi laukka-askelta ja okseri. Maassa olevat sivupuomit auttoivat mutkamatoa kulkemaan suoraan.

Lopuksi hypättiin pieni rata. Ensin trippeli, kaarevalla uralla vesieste, josta kolmoissarjalle, suunnan vaihto, kolmoissarja uudelleen toisesta suunnasta ja takaisin vesiesteelle.

Trippeli sujui hyvin, ehkä siksikin, että se on yksi ehdottomista lempi-rataesteistäni. Vedelle olin jotenkin jännittynyt ja takaraivossa oli nano-pienen-pieni arvelus, kuinkahan tässä käy, joten ei mitenkään yllätyksenä, että yksi kielto. Parisen sekuntia siinä pällistelimme esteen edessä, uusi lähestyminen ja yli.

Kun tulimme kolmoissarjalle, Henkka tuijotti oven vieressä olevia kottikärryjä, enkä saanut sitä keskittymään minuun, joten sarjan ensimmäinen este tuli sille äkkinäisenä yllätyksellä, eli kielto, sitten yli. Toisesta yli, mutta vauhti sammui kolmannelle, joka oli okseri ja taas tuli kielto.

Koko rata tehtiin uudestaan ja erilailla ratsastettuna se sujuikin ihan kivasti.

Huomenna valmennus jatkuu....

Jippii !!