Hevossimulaattoria ja koulukilpailua…

Eilen Tampereen hevosmessuilla sain vihdoinkin mahdollisuuden kokeilla hevossimulaattoria. Equitana messuilla 2009 Saksassa hevossimulaattori oli erittäin voimakkaasti esillä, mutta vasta nyt tuli konkreettisen todellinen tilaisuus päästä kokeilemaan sitä.

Simulaattori on todellinen huippujuttu!

kuva: Sue Kalves

Vaikkakin se paljasti armotta kaikki ratsastukselliset viat, selitellyt ongelmat, sekä oman osaamattomuuden, niin se tunne mennä “hevosella, jolla ei ole mitään ongelmaa tai häiriökäyttäytymistä“ kuin ehkä täydellinen halvaantuminen sähkökatkon yllättäessä, ehkä…… teki vaikutuksen ja sain eväitä parantaa työskentelyäni omien hevosteni kanssa.

Jäin miettimään, mitä tapahtuisi jos tuollaisia hevossimulaattoreita olisi käytössä laajemmin…

Entäpä jos ratsastuksen alkeisopetus aloitettaisiin simulaattoreilla, olisiko meillä mahdollisuus työstää oikeaoppinen istunta ratsastajille yms. ennen kuin ratsastaja edes siirtyisi oikeisiin hevosiin?

Olisiko koulujen liikuntatunneilla mahdollisuus käydä turvallisilla ratsastustunneilla, joihin myös allergikoilla olisi mahdollisuus?

Olisiko ihmisillä, joille on kehkeytynyt eriasteisia ratsastuspelkoja (tippumisen, kumoonratsastuksen jne. takia)  oiva mahdollisuus päästä peloistaan ja jos tähän vielä yhdistettäisiin NLP terapiaa ja psyykkistä valmennusta.....hhmmmm..?

Olisiko simulaattorilla käyttöä esimerkiksi alue- tai maajoukkueiden kuivaleiriosuuksissa parantamaan ratsastajien istuntaa ja korjaamaan mahdollisia istuntavirheitä, joka sitä myöden myös luonnollisesti parantaisi hevosten liikkumista?

Minulla on lihaksistossa ns. kipumuisti, joka on kehittynyt kylkiluiden murtumisen seurauksena. Se vääntää kropan kovin vinoon vaikuttaen apuihin ja istuntaan. Itse kyllä juu tiedostan sen, mutta se väkisinkin unohtuu, jos joku ei ole koko ajan huomauttamassa siitä.

On ollut niin pitkä aika tottua virheelliseen ja hevosta väärin kuormittavaan istuntaan, että edessä on pitkä ja hankala jakso, kun yritän korjata koko homman…


Haave-ajatuksena olisikin mennä uudelleen simulaattoriin ja jos heti sen perään saisi varattua Villen tai Henkan kanssa ratsastustunti, uskoisin sen olevan oma yksityinen menestys.

Harjoittelin messu-simulaattorissa laukanvaihtoja, jotka ovat olleet yksi tämänhetkisistä kompastuskivistäni. Kaikki muu oli ihan kunnossa, mutta painoavut vaihdoissa olivat ihan päin peppulaa, täysin väärällä puolella.

Kuva: Sue Kalves

Illalla ratsastin kaikki hevoset ja tottakai kokeilin myös niitä laukanvaihtoja.

Ne toimivat niin upeasti, että äimistyin täydellisestä onnistumisesta niin  järkyttävän paljon, että minun oli pysäytettävä heppa hetkeksi ja kerättävä itseni.

Onko tämä totta, se tuntui niin niin huipulta ja helpolta J

Vika siinä, etteivät vaihdot ole viimeaikoina sujuneet ovatkin  todella johtuneet minusta, eikä hevosista!

Messuilta tuotiin myös “poika” kotiin J

Kuva: Sue Kalves

Häme - kenttäratsastus juniorit - ranking 1 !!

Hyvä Ville-poni !!

Tänään kävimme Henkan kanssa ihka ensimmäisen kerran kouluratsastuskilpailuissa, luokkana heC:2. Tavoitteena oli, että jos pääsemme valkoisien aitojen sisään ja tuomaripäätyyn, niin kaikki muu onnistuminen olisi pelkkää plussaa.

Lopputuloksena 62,27% ja sijoitus 3 / 18.

Tämä on työvoitto!!!

Olen nyt enemmän kuin tyytyväinen ja onnellinen !

Henkka ja pääsiäisesteet.

Virvon varvon, suteen saveen, sinne tänne.
Hupi sulle, tuska mulle J

Estevalmennus Sanna Backlundin opissa Ypäjällä meni hyvin ja huonosti.

Perjantai koostui estekoulu - jumppaharjoituksista. Tarjolla oli aivan “ megamagee” jumppatreeni Henkalle, joka on rungoltaan pitkä kuin bratwursti, eikä vielä ole siinä lihaskunnossa, että sen olisi helppo koota itsensä, saati että se jaksaisi pysyä koottuna koko harjoituksen ajan.

Kotiläksyksi saimme vahvistaa Henkan oikeaa puolta, tehdä onnistuneita hyviä hyppyjä pienillä estellä, mutta myös varsinkin laukanvaihdot oikealle tulevat olemaan sen tulevissa treeneissä avainasemassa.

Lähetymiset olivat molempina päivinä tosi hukassa!! Ne joko tulivat liian lähelle tai jäivät liian kauas ja tämä kaikki oli kyllä minun syytäni, sillä päätöksen teon kanssa oli lieviä ongelmia.

Minusta tuntui tänään, etten osaa yhtään tai edes kerrassaan mitään, vaan ratsastus on monimutkaisempaa yhtälöä, kuin ydinfysiikka konsanaan.

Tämä tyttö kyllä tarvitsee paluun alkujuurille, perusasioihin ja perusratsastukseen. Niin paljon tuli tehtyä virheitä, että melkein hävetti kun lähdin pois tunnilta.

Toivoisin ja olisi myös hienoa ja kerrassaan palauttavaa omalle pääkopalle, jos saisin mahdollisuuden ratsastaa isojen esteiden treenejä edes muutaman kerran hevosella, joka olisi suhteellisen simppeli ja ns. normaali hevonen J

Tänään hypättiin rataa. Henkka ei ollut oma itsensä. Se oli kuin vanha liimapurkki, laiska ja haluton. Se ei ole koskaan aiemmin käyttäytynyt vastaavasti ja se hieman pelästytti minut.

Mikä sen oikein on ??

Ensin se toimi ok, oli rento ja letkeä, sitten se yht`äkkiä se ei enää halunnut edetä. Vauhti sammui ja se alkoi kieltelemään jo hyvin aiemmin hypätyille esteille. Välillä kiellot näyttivät (videolta katsottuna) johtuvan siitä, ettei se keskittynyt minuun vaan muihin ratsukoihin ja tehtävät tulivat sille yllätyksenä, joten se kielsi.

Mutta yksi kielto vesimatolle tulee jäämään mysteeriksi, siihen ei edes hidastekuvalla löytynyt syytä, muuta kuin se ei vaan mennyt....

Lopulta se kuitenkin hyppäsi jälleen ihan hyvin ja suoritti kolmen esteen tehtävän oikeinkin mallikkaasti. Tuntui kuin se olisi kerännyt itsensä ja päättänyt tsempittää viimeisen tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla, ikäänkuin se olisi tietänyt, että jos  nyt  ei tyri, harjoitukset ovat tältä päivältä tässä....

 

Kaikesta jäi silti hyvä maku jatkaa treeniä.

Henkka on edistynyt hurjasti, vaikka sillä välillä on uskon puutetta se silti yrittää ja luottaa itseensä ja minuunkin välillä ..... huomattavasti enemmän kuin ennen.

Monsieur Kisindzers onnistumisten trendi on siis nouseva...fantastique!!

Verta ja hokinpolkemaa.

Mennyt viikko on sujunut hevosten maasto- ja kuntotreenien parissa, lenkkeillessä ja rullaluistimilla.

Ville on tehnyt laukkatreeniä, sekä mäkitreeniä ja intervalliharjoituksia.
Vauhtia on ja palautuminen on hyvää, mutta kaikki ei kuitenkaan ole ihan kunnossa.

Sille kokeiltiin viimekaudelle eteen rengaskengitystä pohjallisineen ja se oli todella hyvä ratkaisu. Näyttäisi siltä, että olen nyt vähän myöhässä, sillä tuntuu, että rengaskenkä olisi pitänyt laittaa jo edellisessä kengityksessä….

Henkka teloi etujalkansa huolella ja hankki reilun sentin syvyisen reiän ilmeisesti hokillaan. Sen jalkoja on niin hankala hoitaa, niihin kun ei saisi laisinkaan koskea, saatikka lääkitä....

Jatsijalat on saatu lähes ok kuntoon ja Henkkakin on jatkanut laukkatreenejään, sekä jatkanut liikenteeseen totutteluhommia siitä mihin jäi.

Näyttää siltä, että estehyppelyt Ypäjällä pääsiäisenä toteutuvat vaikka tiukalla aikataululla mennäänkin, mutta kenttätreenit jäävät haaveeksi kuljetusongelmien vuoksi….. aarrrrggg....däääm!!

Kun menee mönkään, niin menee mönkään!

Olen viimeviikonlopun aikana noudattanut todella montaa Murphyn yleistä lakia:

- Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
- Kaikkeen menee enemmän aikaa kuin on alunperin suunniteltu.

Koska sunnuntaina oli tarkoitus kilpailla Ypäjällä hallikenttäkilpailuissa, olimme suunnitelleet lähtevämme matkaan jo lauantaina hyvissä ajoin päivällä.
Tarkoitus oli sitten perillä ratsastaa Ville ja pestä, sekä letittää se kilpailukuntoon.

Aluksi kotona Ville pisti niin kovasti kampoihin, eikä todellakaan antanut ottaa itseään kiinni, vaan laukkasi kuin villivarsa pitkin poikin laiduntarhaa.
Lopulta nöyränä jouduin hälyttämään paikalle koko perheen pyydystämään pikku villikkoa….

Aikaa tähän tuhrautui ja lähtö sen kuin siirtyi. Sitten kun lopulta, noin kaksi tuntia suunnitellusta pääsimme lähtemään matkaan, autosta ja trailerista katosivat noin 4 km päässä kotoa kaikki vilkut. Ei auttanut kuin kääntyä kotiin. Vikakin onneksi lopulta löytyi ja se saatiin korjattua ja pääsimme noin kolmen tunnin odottelun jälkeen uudelleen matkaan.

Kun pääsimme Hevosopistolle, meille oli karsinalistan mukaan varattu paikka maneesitalliin. Ihka ensimmäisen kerran luotin listaan ja otin heti hevosen mukaan, enkä käynyt ensin tarkastamassa.

Karsinassa seisoi ylväs, iso ja tanakan varmasti ori. Hetken aikaa pälyilin hämilläni ympärilleni, ei hevosen omistajaa tai hoitajaa, pelkkä tavararöykkiö karsinan edessä kertoi kyseisen kopperon olevan enemmän kuin varattu.
Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä etsimään puhelinnumeroa, josta toivottavasti tavoittaisi vielä päivystävän tallimestarin.

Lopulta onneksi Villelle löytyi uusi karsinapaikka toisesta tallista. Tällä välin niin reipas äitini oli jo kerinnyt tyhjentämään auton ja tuomaan Villen tavarat maneesitalliin.
Ei muuta kuin,  jälleen tavarat ja heppa takaisin autoon ja kohti uutta paikkaa.

Ilta alkoi jo olla melko myöhä, räntää satoi ja oli pimeää, mutta pakko oli lähteä maneesille. Villeä ei yhteistyö olisi huvittanut pätkän vertaa, se oli jäykkä ja nyrpeä. Ratsastin se vain kevyesti läpi.
Kun tulimme takaisin tallille, siellä oli meno jo rauhoittunut ja melkein kaikki oripäivien hevoset olivat lähteneet kotiin. Vein Villen pesulle, josta se tuntui kyllä alaleuka lörpöttäen pitävän todella paljon. Jotain positiivista tällekin päivälle sentään…

Kuivattelin, puunailin ja letitin sen valmiiksi sunnuntai aamun koulukoetta.

- Hymyile vaikka asiat olisivat huonosti, sillä huomenna kaikki on vielä huonommin.


Olin saanut kouluvalmentajaltani ohjeen, että Villen kanssa olisi syytä tehdä riittävän pitkä verryttely. Se tulikin todella hyväksi ja kevyeksi ratsastaa. Hoin mielessäni ”tahti, tahti, tahti…” Ajattelin, että no niin, tästähän voi oikeasti tullakin jotain.

Mutta niinhän siinä sitten kävikin…

- Mikään ei ole niin helppoa miltä se näyttää.

Tuomarikommentteja oli mm.
epävakaa edestä, juoksee, pehmeämmin, karsea tie, kiire, juoksee, huono tie jne… mutta, yksi positiivinenkin oli eksynyt mukaan, pehmeä nosto.

Lopputuloksena 58, 260%  (FEI:nCCI/CIC*A-kenttäkilp.ohj.2009)

Otti niin paljon päähän, että hyvä kun veri kiersi kypärän alla. Miten ihmeessä minä onnistun aina tyrimään kaiken kouluradalla ??

Ei auttanut kuin nollata pää ja lähteä tutustumaan rataesteisiin.

Rata tuntui selkeältä ja loogiselta ratsastaa. Mutta kuten Murphy jälleen nasevasti on todennut,

- Jokainen ratkaisu poikii uusia ongelmia.

Tulin sarjalle huonossa ryhmissä sisään ja Ville laappasi sarjan b-osan ylimmän puomin takajalallaan kevyen rennosti. Viimeiselle esteelle arvioin askeleet väärin ja tulimme aivan liian lähelle, joten 8 virhepistettä rataesteiltä.
Mutta muuten olin rataan tyytyväinen. Ville oli terävä ja kevyt edestä.. ja mitä parasta, innokas!!

Sitten oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus. Villeä vähän jännitti, se kun muutenkin jännittää kaikkia miehiä, mutta tällä kyseisellä olikin stetoskooppi… hui kauheeta!
Ville sipsutteli ympyrää, eikä olisi oikein antanut koskea itseensä.
Eläinlääkäriä tämä hieman nauratti J
Hyvältähän se Ville kuulosti ja liikkui hyvin, joten päivän paras anti, suola ja sokeri oli odottamassa Haimi- hallilla.

Maastoestekoe.

Lähtöajoista ei tosin ollut mitään tietoa, eikä kansliaakaan enää löytynyt, sillä se oli suljettu ja ehkä sitä siirrettiin juuri sillä hetkellä jonnekin, toisaalta sitä ei löytynyt, estehallista eikä maastoestehallissa ollut mitään tietoa, ei väliaikatuloksia tms .…

- Tarpeellisin tieto on vaikeimmin saatavissa.

Tiesin kuitenkin että maastokoe alkaa klo 16.30 ja minä ratsastaisin numerolla 18, joten pikalaskutoimituksella starttaisimme noin klo 17 tai viisi yli…

Tässä kuvia esteistä.

suhteutettu 6 ja 7 (harmaat peräkkäin)

viistolinja talo-talo 11 (ja takana oik) 12

Ne oli niin hienoksi laitettu, että teki melkein mieli nyyhkyttää silkasta ilosta. Ne olivat houkuttelevia, niissä oli jopa oikeaa ruohoa (vai ohraako se oli …? ) kävin hipelöimässä, mutta kyllä, vaivaa oli nähty ja ratakin vaikutti oikein kivalta ja sujuvalta. Kaiken tämän vastustuksen jälkeen tänne, jes jes jes!!
Vihdoin pääsin odottamaan vuoroani Haimiin, kun se pahin skenaarioni tapahtui. En muistanut radasta yhtään mitään.
Niin tuli täydellinen ”black out” kuin vain voi olla.

Edellinen ratsukko hyppäsi ilmeisesti ihan niitä viimeisiä esteitä, kohta olisi minun vuoroni…

Ville kävi kuumana, eikä meinannut pysyä neljällä jalalla ja minä pyöritin päätäni kuin pullasorsa. Sain lähtömerkin ja päätin luottaa tunteeseen. Näin ensimmäisen esteen ja mietin että kun se on hypätty, ehkä se rata sitten muistuu mieleen….

Ja niinhän siinä kävi, rata tuli eteeni selkärangasta ja voi pojat,
oli kyllä hieno tunne hypätä! 


Lopullinen sijoitus 29 / 44 tuloksella - 70,6

Viikonloppu valkoisten aitojen sisällä.

Viikonloppu vierähti nopeaan tahtiin Anu Korppoon kouluvalmennuksessa Ypäjällä. Vähän jännitin, mitä Mr. Valkuainen tykkää kouluaidoista, sillä koko viikonloppu ratsastettiin aitojen sisällä, pitkällä kouluradalla.

Niin ja mitä teki Mr. Valkuainen?

Ei sitten yhtään mitään, vaan käyttäytyi kaikkien yllätykseksi kuin ihmisenmieli ja jäin siihen uskoon, ettei se suinkaan ollut ensimmäistä kertaa valkoisten matalien aitojen sisäpuolella... niin se tuntui olevan kuin kotonaan.

Ensimmäisenä päivä ratsastin sen kangilla, harjoittelimme mm. kouluohjelmaa, joka on Henkalla tähtäimessä seuraavassa kisassa.

Sunnuntain ratsastin sen kanssa perus "omppo-3-pala nivelellä" ja se tuntui todella rennolta ja hyvältä.

Hieman vain jäi mietityttämään olosuhteet, Haimi halli, aamu ennen klo kahdeksaa, kaikki lantasaavit  ja kotturit täynnä.. missä hiivatissa lymyää HENKILÖKUNTA??

Ville tykitti koulua entiseen malliin, tunteella ja tarkasti.
Olen jotenkin miss. Hahtuva Hellämieli ja on todella vaikeaa vaatia Villeltä heti tässä ja nyt  ihan kaikki, vaikka heti oikeinpäin liikunminen palvelisi sitä ja minua parhaiten.

Tässä on opin paikka! JA ISO SELLAINEN!

Ensi viikonlopulle Ville on ilmoitettu Ypäjälle hallikenttäkisoihin, luokkaa hevoset helppo. Kouluohjelmanan CIC/CCI* A-kenttäkilpailu 2009, esteet 105cm arvostelu A.2.0 ja maastokoe 400m/min.

Iloisena yllätyksenä viimevuoden tuloksista tuli kotiin tietoa, että olemme Villen kanssa Hämeen alueen ranking ykkösiä kenttä junioreissa ja mm. meidätkin tullaan palkitsemaan Tampereella hevosmessujen yhteydessä lauantaina 21.4. klo 13.15 Pirkkahallissa.

Kansallisella tasolla olimme myös ratsukkona kentässä sijalla neljä ja Ville poni sijalla kolme.

Valiomerkin kentässä tänävuonna pokkasivat:

Seniorit: Sanna Siltakorpi – Asam TRS
Nuoret: Veera Peltokangas – Rosendorn ONES
Juniorit: Lotta Välimäki - Desert Rock xx ONES
Ponit: Eirin Losvik – Orchis Fragans NURK

Hurjasti onnea!!!

Kouluohjelma He A:2

Ohjelma sujui kohtalaisen hyvin, ilman kauheita rikkoja, mutta myös ilman kohokohtia.

Joten mielestäni ohjelma oli kohtalaisen mitäänsanomaton, mutta loistava kompromissi.

Olen iloinen ja  siinä onnekkaassa asemassa, että tuomareiden kommentit olivat rakentavia ja oikeudenmukaisia omalla kohdallani. Se on asia joka vie eteenpäin ja rakentaa tulevaisuutta oikein.

Ville on niin herkkä, että kaiken moinen ohjassa roikkumien estää sen sujuvaa eteenpäin liikettä. Nyt on kiinnitettävä tosissaan huomiota, että ponniini liikkuu kokoajan hyvässä peräänannossa, hyvässä tahdissa ja sitä myöden löytyy se lennokkuus....

Se ei sitten olekaan lainkaan yksinkertainen juttu..... mutta siihen pyritään!

Ja Minna,  IRTI siitä sisäohjasta ja muista ne PUOLIPIDÄTTEET !!!!

Viikonlopun maastoesteturnajaiset Ypäjällä

Viikonloppu vierähti todella nopeaan tahtiin Villen ja Henkan kanssa kenttärenkaan valmennussessiossa.

Tässä pätkää lauantai aamulta Villen kanssa.

Sunnuntaina hypättiin pelkästään maastoesteitä.

Alkurata meinasi olla hankalaa ja laukanvaihtoja on pakko harjoitella ihan raivolla lisää !!!

Viistolinja taloille.. niin hyvältä kuin se silloin tuntuu, kun kaikki menee nappiin ...

Henkan kanssa hypättiin lyhennetty ja helpompi rata, kuin Villen kanssa.

Henkka todellakin yllätti minut positiivisesti, sekä uskoisin, että se myös ylitti itsensä.
Ja ihka ensimmäinen "Henkan paraatipelastuskin" nähtiin :)

Siitähän on kehkeytynyt melkoisen rohkea pieni kenttähevosen alku ja vaikka minä tein itse (jälleen) niin paljon mokia ... roikuin kuin viimeistä päivää ohjassa, se silti imi esteille kuin imuri.

Kulmaestettä lähestyessä jätin sen aivan yksin ja matkustelin mukana kuin risteilyaluksella. Sen usko petti hetkellisesti ja kun se kielsi, minä lipesin satulasta kaulalle ja kiljaisin. Tiedä sitten pelästyikö Henkka huutoa vai päättikö se vaan mennä ja noukkia minut takaisin satulaan, mutta yli mentiin, sitten ohjat käteen, taputus kaulalle ja ei kun eteen päin :)

Huomiselle on luvassa pitkä maasto Henkalla, sekä kouluohjeman viimeistely ensi viikon kisoja varten Villen kanssa.