Mönkään meni!

Nyt on kaksi viikkoa menty sitä vauhtia, että huh huh!

Kävin Henkan kanssa Niinisalossa estekisoissa. Se toimi verryttelyssä aivan hienosti, mutta radalla se ei sitten enää suostunutkaan liikkumaan. Verryttely oli maneesissa, jonka jälkeen kuljettiin hiekkatien pätkä ulkokentälle. Se hermostui jotenkin siinä kävelyn aikana ja kaikki se rentous, jonka olimme saavuttaneet verkassa, lipui tienvieren syvään laskuojaan ja se oli kentän reunalle saapuessa niin täyteen pumpattu adrenaliinia ja pölhökustaameininkiä, että oli sula ihme kun se räjähtänyt niille sijoilleen. Mönkäänhän se kisa meni niin, että heilahti ja molemmista radoista oli kotiin tuomisina hylkäykset.

Seuraava viikonloppuna lähdin tehovalmennukseen Tiinan (Vähämäki) luo, jossa Henkalla ei jälleen ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Ensimmäisenä päivänä se aluksi kyseli suurieleisesti, “onko pakko” mutta hyvin nopeaan tahtiin se päätyi tekemään töitä.

Tämä hevonen on minulle vieläkin suuri, mutta älyttömän kiinnostava mysteeri.

Se osaa, se pystyy, mutta millä ihmeen keinolla saan se tekemään tämän kaiken tuomareiden silmien alla??

Toivottavasti lukot aukeaa ja se näyttää muillekin kuin minulle ja valmentajalle, mitä se oikeasti osaa!

Villen kanssa en päässyt Luvialle koulukisoihin. Se oli jotenkin vähän nuutuneen oloinen ja kun mittasin lämmöt, ne oli hieman normaalia aamulämpöä ylempänä. Päätettiin sitten, ettei riskeerata ja poni jää kotiin. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin ihan normaali ja lämmöt on pysyneet kohdillaan. Ville on jatkanut treeniä normaalisti, tosin se on siirtymässä pikku hiljaa myös uudelle ratsastajalleen opetusmestariksi.

Olen saanut  hyvin keskittyä oman kunnon rakentamiseen. Koko alkuvuoden vaivannut mykoplasma oli vienyt kunnon alas ja lopun sitten viimeisteli lannerangan alueen revähdys. Olen kuitenkin päässyt nyt käymään säännöllisesti aikido treeneissä ja ensiviikolla on jälleen luvassa vyökoe. Vähän jännittää, meneekö kaikki “putkeen”…

Aloitin myös saksan kielen opinnot. Ensi kerralla kun menen Saksaan, niin tavoitteena on osata kommunikoida muutenkin kuin käsimerkeillä. Ja mangakirjallisuuden ystävänä ilahduin suuresti, kun lukiossa on mahdollista opiskella japania. Ei varmaankaan liene mikään yllätys, että ilmoittauduin kursseille ja ensimmäisen oppitunnin perusteella tuli tunne, että olen todellakin ilmoittautunut oikeaan paikkaan.

Laaksolta kantautui perjantaina erittäin surullisia uutisia Marina Ehrnroothin Rex-ruunan kuoltua kesken suorituksen 140 cm radalla.

Osanottoni ja suuressa surussa myötäeläen.