Toivepostaus - psyykkistä valmentautumista

Olen hakeutunut psyykkiseen valmennukseen lähinnä sen vuoksi, että olen kova jännittämään kilpailutilanteessa, enkä ole pystynyt hyödyntämään kaikkia treeneissä harjoiteltuja asioita radalla.

Kaikkein hankalin minulle on kouluratsastus. Silloin kun tuomari antaa lähtömerkin, jännitys iskee. Heti hyvänä kakkosena tulevat rataesteet, sillä ne rikkuvat niin herkästi. Rataesteillä mielikuvaharjoittelu on auttanut ja näkyvää edistystä onkin jo tullut J
Maastoesteradalla tunnen olevan “kotona". Sillä hetkellä kropassa on paljon adrenaliinia, mielihyväntunnetta ja olo tuntuu vahvalta. Oma ajatus luistaa kirkkaana ja pystyn helposti tekemään nopeitakin ratkaisuja tilanteen edellyttämällä tavalla.

Varsinkin kenttäkilpailuissa, mikäli mielii kärkikahinoihin, ei ole varaa antaa jännityksen viedä omia pisteitä pois saati lahjoitella niitä muiden kilpailijoiden iloksi.

Moni varmasti tunnistaa itsestään sen suuttumuksen, kun tietää että on harjoitellut paljon ja osaa asiat, mutta ei kykene näyttämään niitä oikealla hetkellä.
Hevonenkin jännittyy ja käyttäytyy omituisesti.

Omia sellaisia ikimuistoisia hetkiä ovat olleet mm. 2010 SM kenttäkilpailut, joissa voitin koulukokeen ja ratsastin puhtaan maastoesteradan, sekä johdin kirkkaasti kultamitali “melkein” jo taskussa...
Mutta kun starttasin viimeisenä ratsukkona, viimeiseen rataestekokeeseen, oma hermo hyytyi viimeisessä kaarteessa ja pudotin toiseksi viimeisen esteen -hopea, viimeisen esteen - pronssi.

Se pettymys ja suuttumus maalilinjan jälkeen, joka iski ylitseni hyökyaallon lailla oli megasuperjättikokoinen. Ratsastin pää sumeana karsina-alueelle, tyrkkäsin Villen ohjat äidille ja painuin rivakasti asuntovaunulle ja ovi lukkoon.

Karjuin, huusin, valitin, ruikutin, porasin ja kieriskelin itsesäälissä kuin viimeistä päivää.
Voi miksi, miksi, miksi ???

Minut kutsuttiin takaisin kentälle, kokosin itseni näennäisesti, hyväksyin tosiasiat, korjasin silmämeikin ja lähdin elämäni siihenastisen kamalimpaan ja kurjimpaan palkintojenjakoon.

NBCH kv-kenttäkisoissa 2010 jännitin myös niin kovasti kouluradalla, että suoritus jäi todella pliisuksi. Virheetön maastorata nosti meidät tuloksissa ylös, mutta kun viimeisessä osakokeessa olivat jälleen ne rataesteet, se oma hermo petti ja puomeja ropisi alas.
Jos olisin ratsastanut virheettömät rataesteet ja muut olisivat ratsastaneet kuten ratsastivat, olisimme tuoneet Suomeen PBM hopean!

2011 SM kenttäkilpailuissa jännitin jälleen kouluradalla ja se söi pisteitä liian paljon, lopputuloksena 1,4 pisteen erolla SM hopea.

Tässä muutamia syitä, joiden takia olen vakuuttunut psyykkisen valmennuksen tärkeydestä alusta lähtien.

Ratsukko on paketti!

Se on yksi yhtenäinen kokonaisuus ja juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki!

Mitä järkeä on treenata kilpailuihin pelkästään hevosta ja harjoitella vain ratsastusta, jos on mahdollista että oma fyysinen tai psyykkinen kunto pettää juuri sillä tärkeällä
 “ THE HETKELLÄ” ?

Muistan joskus lukeneeni, että hyvä ratsastaja saa vaatimattomastakin hevosesta kaiken ellei vähän enemmänkin irti, kun taas huono ratsastaja ei saa siitä hyvästä hevosesta kuin korkeintaan sen kuorikerroksen.

Ajatuksen voima on maailman mahtavin ja vahvin voima.

Kaikki lähtee ajatuksesta .. myös rehellisyydestä itselleen ja sitoutumisesta.

Henkisellä valmennuksella on haettu sellaista vapautunutta tilaa, jossa ennalta harjoiteltu suoritus tapahtuu automaattisesti, ponnistelematta.

Itselläni lähinnä tulee täkeimpänä mieleen:

- vahvuuden ja energian tunne

- itseluottamus

- ulkopuolisen ympäristön poissulkeminen tietoisuudesta

- fyysisen rentouden tunne

- rauhallinen ja selkeä mieli

Kun sitten kilpailupäivänä siellä radalla, se jännitys hiipii salakavalasti jostain takavasemmalta ja iskee napakan salamannopeasti lamauttavan lekan voimalla selkäruotoon ….sehän on taattu asia se J …. luulisi, että tämä on tässä, ei pysty tekemään yhtään mitään, ei osaa mitään, eikä se penteleen poni vaan nyt toimi !! AARRGGG!!!
Niin tämä tilanne ja tunne olisi jo ennalta opeteltu tunnistamaan ja harjoiteltu jokin tietty asia tai teko tai liikesarja tai mitä se sitten kullakin on, jolla kyetään rauhoittamaan mieli ja vapauttamaan ruumiillinen jännitystila esimerkiksi hengityksen ja mielikuvien voimin.

Minulla toimii parhaiten musiikin kuunteleminen ja hengityksen rytmittäminen. Varsinkin kotona, ratsastan aina kuulokkeet päässä, samoin kouluverryttelyissä. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta parhaimmat treenisaundit löytyvät kyllä ehdottomasti hevistä J

Rentoutustilan aikana ihmisen ääreisverenkierto lisääntyy, verisuonet laajenevat ja sydän pumppaa verta pienemmällä paineella. Samoin lihasjännitys laskee, jolloin verenkierto edistyy lihaksessa. Sen johdosta lihas saa paremmin happea ja ravinteita. Tämän johdosta lihaksen palautuminen lepotilaan erilaisista jännitystiloista nopeutuu.

Eli pähkinänkuoressa, vaikka jännittää, osaisi hallita sen ja pystyisi silti toimimaan ja hyödyntämään kaikki aikaisemmat treenit ja opit. Tämä tukee mielestäni suoraan myös hevosen stressitason hallintaa.

Mikäli olet kiinnostunut psyykkisestä valmentautumisesta tai painiskelet esimerkiksi joidenkin pelkotilojen tms. kanssa ratsastuksessa, suosittelen lämpimästi yhteydenottoa Riittaan. Psykologin koulutuksen lisäksi hänellä on erittäin vahva hevostausta. Yhteystiedot TÄSTÄ.

Nyt kohti Helsinkiä ja Urheilugaalaan!

Suora lähetys tänään TV2 klo 20 !!