Vihdoinkin takaisin maastoesteillä!!
Päivi (Lappalaisen) kanssa olimme eilen hyppäämässä Wääksyn kartanolla, Kangasalla Sonjan (Leskinen) opastuksella.
Ville oli ihan nukuksissa, se ei oikein aluksi syttynyt harrasteen esteille. Mutta oli todella hyvä juttu, että hypättiin niitä aluksi, sillä pystyin kuulostelemaan mitä minun selkä tuumaa.
Se ei tuumannut kerrassaan yhtään mitään.
Eteenpäin vaan, sano mummokin lumessa!!
Tämä oli meidän ensimmäinen kerta Sonjan silmien alla ja tuntui että meillä synkkasi oikein hyvin. Sonja hypytti myös tuttarin ja helpon tehtäviä, joille Villekin syttyi melko nopeasti.
Treenistä jäi niin hieno fiilis, että kotimatkalla en osannut kuin hymyillä. Uskon, että pieni kenttäponikin oli melkoisen tyytyväinen J
Alkuviikosta olimme kuvauksissa Henkan, pikkuveljeni-Mikon sekä Villen kanssa Hope-yhdistyksen 2012 hyväntekeväisyys kalenteria varten. Hope-yhdistys toimii vähäosaisten lasten paremman arjen puolesta Suomessa. (Tästä kuvia kulissien taakse)
Todella hienoa olla mukana näin hyvän asian puolesta!
Henkkaa vähän jännitti kaikki ne kuvauslaitteet ja taustamateriaalit, mutta Ville joka ei pelkää "mitään eikä ketään", käyskenteli Mikko selässään ympäri maneesia, jolloin Henkkakin rauhoittui.
Huomenna on jännittävä päivä, sillä on Henkan ja minun ensimmäiset estekisat. Se on toiminut aivan loistavasti kotona ja treeneissä ja toivon todellakin, että se suostuisi liikkumaan myös yksin esteradalla J
Sunnuntaina menemme Villen kanssa kansallisiin koulukilpailuihin Luvialle. He A: han on starttaamassa 47 ratsukkoa, joten kisahuumaa ja tunnelmaa on tiedossa tällekin viikonlopulle yltiökylläisesti.
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
perjantai 12. elokuuta 2011
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Raakaa treeniä ja kisatunnelmaa!
Erittäin mahtava ja huippu treeniviikko Henkan ja Villen kanssa takana.
Jotenkin olen tässä kehitellyt itselleni aivan omintakeisin
“orava p****lla “ -esteistunnan, jota sitten viikon verran yritettiin taikoa Tiinan (Vähämäki) tarkkojen silmien alla näkymättömiin. Lopulta esteradat alkoivat näyttämään edes jotenkin siedettäviltä ja hieman jo sinne päin J
Koska samaan aikaan Ypäjällä pyöri kisaviikko-huuma, olin ilmoittanut Villen koululuokkiin, sillä kenttäratsastus on minulla vielä toistaiseksi kiellettyjen listalla. Ja kenttää ajatellen, tarvitsen todellakin suurta panostusta kouluratsastukseen.
Starttasimme siis aitojen ja oikeiden kouluhevosten keskellä elämämme ensimmäiset kansalliset helppo A:n radat.
Perjantaina ratsastettiin He A:2 kouluohjelma.
Ville tuli verryttelyssä hyväksi, mutta jotenkin yhden ratsukon “odottelu aitiossa” menetin sen rentouden, enkä enää saanut sitä radalle niin hyvään muotoon ja rennoksi, kuin se oli ollut hetkeä aiemmin. Luokassa tuomaroivat Katja Törrönen, jolta saimme 60,517% sekä Anna-Leena Laakso, jolta saimme 58,966%. Eli yhteensä 59,741% . Saimme arvokasta kisakokemusta ja hyviä kommentteja mitä harjoitella, mitä tehdä toisin ja mitä parantaa.
Lauantaina starttasimme HeA kenttäkilpailu ohjema n:o 6 2009.
Verryttely alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. Ville oli aluksi täyden kympin rautakanki. Se vastusti ihan kaikkea ja oli jotenkin “lievästi” sanottuna hankala, törkeän vaikea ja "ei-voisi-vähempää-kiinnostaa" -poni, mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, yht´äkkiä se muuttui 100%:n superiksi, oli edestä kevyt kuin höyhen ja intoa puhkuen odotimme vuoroamme tosi toimiin. Tässä kohtaa minulta varmaan irtosi päivän ensimmäinen hymykin.
Jeppis ja jepulis…. tästähän siis oikeasti voisi tulla jotain J
Hieman kiemurtelimme alkutervehdykseen, mutta itse pysähdys sujui upeasti tasajaloin. Olin jo päättänyt, että nyt tai ei koskaan, riskejä on otettava, maksoi mitä maksoi. Ratsastin rohkeasti, vaikkakin ensimmäisessä keskiravissa Ville rikkoi muutaman askeleen laukalle. Seuraavassa keskiravissa korjasin virheen ja saimme siitä 7. Sama juttu toistui kolmikaarisella kiemurauralla, jossa vastalaukassa Ville vaihtoi laukan, toiseen suuntaan korjasin asian ja jälleen pisteet paranivat huomattavasti. Ja lopulta, kuin pisteenä iin päälle, unohdin pitkästä aikaa radan ja tulin lopputervehdykseen ravissa.
Tuomari tuumasi: “voisitko kuitenkin tulla lopputervehdykseen laukassa, kuten kuuluu, niin saisit siitä numeronkin… ?”
Ei mitään muistikuvaa, että olisi pitänyt tulla laukassa… mutta ok, näin tehtiin. Pysähdys, tervehdys ja radalta vapaassa käynnissä.. Loppuprosentit 57,708% Luokkaa tuomaroivat Jaana Muurinen ja Anne-Mari Pekonen ja saimme jälleen hyviä ja rakentavia kommentteja jatkoa ajatellen.
Vaikka heitin n.8-10 irtopistettä muiden koulutuuppareiden iloksi taivaan tuuliin, oma fiilis oli kuin voittajalla. Ville liikkui hyvin ja kerrankin uskalsin!!
Lisäksi iloisia uutisia kisaviikolta!
HÄMEEN KENTTÄJOUKKUEET YKSI JA KAKSI OTTIVAT TUPLARÖKÄLEVOITON!
KULTAA JA HOPEAA!!!
UPEA SUORITUS!!
ONNITTELUT KOKO PORUKALLE !!!
Jotenkin olen tässä kehitellyt itselleni aivan omintakeisin
“orava p****lla “ -esteistunnan, jota sitten viikon verran yritettiin taikoa Tiinan (Vähämäki) tarkkojen silmien alla näkymättömiin. Lopulta esteradat alkoivat näyttämään edes jotenkin siedettäviltä ja hieman jo sinne päin J
Koska samaan aikaan Ypäjällä pyöri kisaviikko-huuma, olin ilmoittanut Villen koululuokkiin, sillä kenttäratsastus on minulla vielä toistaiseksi kiellettyjen listalla. Ja kenttää ajatellen, tarvitsen todellakin suurta panostusta kouluratsastukseen.
Starttasimme siis aitojen ja oikeiden kouluhevosten keskellä elämämme ensimmäiset kansalliset helppo A:n radat.
Perjantaina ratsastettiin He A:2 kouluohjelma.
Ville tuli verryttelyssä hyväksi, mutta jotenkin yhden ratsukon “odottelu aitiossa” menetin sen rentouden, enkä enää saanut sitä radalle niin hyvään muotoon ja rennoksi, kuin se oli ollut hetkeä aiemmin. Luokassa tuomaroivat Katja Törrönen, jolta saimme 60,517% sekä Anna-Leena Laakso, jolta saimme 58,966%. Eli yhteensä 59,741% . Saimme arvokasta kisakokemusta ja hyviä kommentteja mitä harjoitella, mitä tehdä toisin ja mitä parantaa.
Lauantaina starttasimme HeA kenttäkilpailu ohjema n:o 6 2009.
Verryttely alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. Ville oli aluksi täyden kympin rautakanki. Se vastusti ihan kaikkea ja oli jotenkin “lievästi” sanottuna hankala, törkeän vaikea ja "ei-voisi-vähempää-kiinnostaa" -poni, mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, yht´äkkiä se muuttui 100%:n superiksi, oli edestä kevyt kuin höyhen ja intoa puhkuen odotimme vuoroamme tosi toimiin. Tässä kohtaa minulta varmaan irtosi päivän ensimmäinen hymykin.
Jeppis ja jepulis…. tästähän siis oikeasti voisi tulla jotain J
Hieman kiemurtelimme alkutervehdykseen, mutta itse pysähdys sujui upeasti tasajaloin. Olin jo päättänyt, että nyt tai ei koskaan, riskejä on otettava, maksoi mitä maksoi. Ratsastin rohkeasti, vaikkakin ensimmäisessä keskiravissa Ville rikkoi muutaman askeleen laukalle. Seuraavassa keskiravissa korjasin virheen ja saimme siitä 7. Sama juttu toistui kolmikaarisella kiemurauralla, jossa vastalaukassa Ville vaihtoi laukan, toiseen suuntaan korjasin asian ja jälleen pisteet paranivat huomattavasti. Ja lopulta, kuin pisteenä iin päälle, unohdin pitkästä aikaa radan ja tulin lopputervehdykseen ravissa.
Tuomari tuumasi: “voisitko kuitenkin tulla lopputervehdykseen laukassa, kuten kuuluu, niin saisit siitä numeronkin… ?”
Ei mitään muistikuvaa, että olisi pitänyt tulla laukassa… mutta ok, näin tehtiin. Pysähdys, tervehdys ja radalta vapaassa käynnissä.. Loppuprosentit 57,708% Luokkaa tuomaroivat Jaana Muurinen ja Anne-Mari Pekonen ja saimme jälleen hyviä ja rakentavia kommentteja jatkoa ajatellen.
Vaikka heitin n.8-10 irtopistettä muiden koulutuuppareiden iloksi taivaan tuuliin, oma fiilis oli kuin voittajalla. Ville liikkui hyvin ja kerrankin uskalsin!!
Lisäksi iloisia uutisia kisaviikolta!
HÄMEEN KENTTÄJOUKKUEET YKSI JA KAKSI OTTIVAT TUPLARÖKÄLEVOITON!
KULTAA JA HOPEAA!!!
UPEA SUORITUS!!
ONNITTELUT KOKO PORUKALLE !!!
Kenttäponin "eka kerta" - kansalliset koulukilpailut heA
Ypäjä-kisaviikko 2011, kuvat: Sue Kalves
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Edistystä!
Nyt kyllä kelit hellii. Lämpöä ja aurinkoa, IHANAA!!
Kotikentän pohjakin on aivan loistavan hyvässä kunnossa.
Pääasiassa olen tehnyt peruskoulutyöskentelyä. Sitä ei varmasti koskaan voi tehdä liikaa. Oman istunnan kanssa on kova tekeminen ja se pakollinen ratsastustauko on tuntunut tuovan kaikki vanhat opitut huonot tavat pintaan. Onkin ollut ihanaa, että olen saanut ratsastaa joka päivä pelkästään silmän alla ja ratsastustani on kuvattu videolle. Siitä näkee itsekin todella hyvin mitä asioita olisi syytä korjata.
Villen ja Henkan kanssa olen harjoitellut paljon siirtymisiä ja eri jyrkkyyksillä meneviä väistöjä, sekä yritetty hakea sitä kaikkein tärkeintä, eli rentoutta. Henkka on ollut ihan mega kevyt, mutta Villen kanssa on työstettävä huomattavasti enemmän, että sen saa edestä kevyeksi ja liikkeeseen lennokkuutta.
Henkkaa ratsastan pääasiassa normaalilla Sprengerin perusnivelellä, mutta koska se on tuntunut nyt edistyvän hyvää vauhtia, kokeilin sille ensimmäistä kertaa kankikuolaimia (kuvia alla) Se tuntui todella tyyneltä, tyytyväiseltä ja itseensä ylpeältä hevoselta.
Voi kunpa joskus saisin sen kulkemaan kodin ulkopuolellakin samalla tavalla … esimerkiksi vaikka kisoissa…?
Tarkoitus oli tehdä puomiharjoituksia tällä viikolla, mutta päädyimmekin tekemään niiden lisäksi jumppaa kavaleteilla ja muutaman hypyn ihan perus kapealla pystyllä. Molemmat hyppäsivät hyvin ja pehmeästi, Henkka aluksi vähän ihmetteli “uuttavanhaa- John Deere-retroestettä“, pöhköili ja puhisi, sillä este oli poikkeuksellisesti koristeltu oksilla J
Tänään aamulla kävin kaikilla maastossa, mäkitreeniä, metsässä rämpimistä ja ojien yli loikkimista, eli kaikkea kivaa !!
Ensiviikolla lähdetään Villen ja Henkan kanssa Tiinalle (Vähämäki) treeniin, sekä starttaan Villen kanssa Ypäjällä pari koululuokkaa.
Ja vihdoikin, tänään Aikidoon!!
Kotikentän pohjakin on aivan loistavan hyvässä kunnossa.
Pääasiassa olen tehnyt peruskoulutyöskentelyä. Sitä ei varmasti koskaan voi tehdä liikaa. Oman istunnan kanssa on kova tekeminen ja se pakollinen ratsastustauko on tuntunut tuovan kaikki vanhat opitut huonot tavat pintaan. Onkin ollut ihanaa, että olen saanut ratsastaa joka päivä pelkästään silmän alla ja ratsastustani on kuvattu videolle. Siitä näkee itsekin todella hyvin mitä asioita olisi syytä korjata.
Villen ja Henkan kanssa olen harjoitellut paljon siirtymisiä ja eri jyrkkyyksillä meneviä väistöjä, sekä yritetty hakea sitä kaikkein tärkeintä, eli rentoutta. Henkka on ollut ihan mega kevyt, mutta Villen kanssa on työstettävä huomattavasti enemmän, että sen saa edestä kevyeksi ja liikkeeseen lennokkuutta.
Henkkaa ratsastan pääasiassa normaalilla Sprengerin perusnivelellä, mutta koska se on tuntunut nyt edistyvän hyvää vauhtia, kokeilin sille ensimmäistä kertaa kankikuolaimia (kuvia alla) Se tuntui todella tyyneltä, tyytyväiseltä ja itseensä ylpeältä hevoselta.
Voi kunpa joskus saisin sen kulkemaan kodin ulkopuolellakin samalla tavalla … esimerkiksi vaikka kisoissa…?
Tarkoitus oli tehdä puomiharjoituksia tällä viikolla, mutta päädyimmekin tekemään niiden lisäksi jumppaa kavaleteilla ja muutaman hypyn ihan perus kapealla pystyllä. Molemmat hyppäsivät hyvin ja pehmeästi, Henkka aluksi vähän ihmetteli “uuttavanhaa- John Deere-retroestettä“, pöhköili ja puhisi, sillä este oli poikkeuksellisesti koristeltu oksilla J
Tänään aamulla kävin kaikilla maastossa, mäkitreeniä, metsässä rämpimistä ja ojien yli loikkimista, eli kaikkea kivaa !!
Ensiviikolla lähdetään Villen ja Henkan kanssa Tiinalle (Vähämäki) treeniin, sekä starttaan Villen kanssa Ypäjällä pari koululuokkaa.
Ja vihdoikin, tänään Aikidoon!!
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Paluuta ruotuun, hitaasti mutta varmasti!
Kulunut viikko on ollut melkoista matalalentoa erinäisten järjestelyiden takia, niin alkavien lukiojuttujen, kuin näiden hevoshommien vuoksi.
Kuka tekee, mitä tekee, missä, milloin ja kenen kanssa?
Onneksi selkä alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa, joten omien hevosen kyytiin olen vihdoinkin päässyt jo joka päivä. Muiden hevoset ovat vielä joutuneet odottamaan ja mm. Anniinaa ja Karoliinaa olen käynyt auttelemassa Niinisalossa maastoestetreeneissä, sekä Messilä Derbyssä, jossa Anniina sijoittui hienosti kolmanneksi Maja V -ponillaan!
Tämä tuntuu ihan hitsin hienolta !!
Ville on ollut tauon jälkeen yllätyksellisesti täysin oma mukava itsensä, mutta Henkka on tuntunut paljon rauhallisemmalta ja yhteistyöhaluisemmalta kuin aiemmin. Olisiko sittenkin tämä pakollinen laidunloma tehnyt ihan hyvää…?
Täytyy myöntää, että odotin melkoista sähkösaapas-rodeo meininkiä, mutta ilokseni voin todeta, että toisin kävi. Kenkiänsä se tosin riisuu sitä tahtia, että seppä on nykyään viikoittainen vakiovieras tallissa.
Mielessä on alkanut käymään, että kengittäminen olisi sittenkin ihan hyvä taito opetella myös itse…
Hyppyhommia en ole toistaiseksi vielä tohtinut harrastaa, mutta koulujumppaa on tullut väännettyä ahkerasti. Jospa niitä esteitä sitten ensiviikolla...
Viimeviikolla sattui ikävästi, kun Lobo loukkasi itsensä laitumella. Äijillä on ollut ilmeisesti jonkin sortin nahinaa ja pienisuuri poni oli saanut (jäljistä päätellen) kaviosta sarjatulena kylkeensä. Todennäköisesti se on loukannut samalla myös takajalkansa… liekö yrittänyt paeta paikalta ja liukastunut… en tiedä. Tarha oli kyllä silloin tosi märkä ja savipohjaisena todella liukas. No, nyt ollaan sitten kylmätty sitä jalkaa, sekä kylmätty, kylmätty ja kylmätty. Turvotus on onneksi laskenut nopeaan tahtiin ja melkein kaikki neljä jalkaakin on käytössä.. tai kolme ja ¾ ….
Vahvaksi syylliseksi epäilen Henkkaa, sillä Villen tuntien se tuskin vaivautuisi moisiin kekkereihin.
Ville ja Henkka myös hierottiin alkuviikosta ja ne vaikuttivatkin kaikin puolin tosi hyviltä ja nauttivat hoidosta jälleen täysin siemauksin. Loppupäivän ruunalan pojat lötköttelivät rennosti laitumella.
Tämä viikko oli varattu kalenteriin Puolan EM kisamatkaa varten, mutta koska se ei erinäisten sattumien vuoksi Villen kanssa koskaan toteutunut, suunnitelma B olisi mm. merenranta-rantavesi maastoilua, koulu- ja puomiharjoituksia, sekä totta kai ensi viikonloppuna turistiksi Teivoon kuninkuusraveihin, nyt kerrankin kun ne järjestetään melkein naapurissa J
Kuka tekee, mitä tekee, missä, milloin ja kenen kanssa?
Onneksi selkä alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa, joten omien hevosen kyytiin olen vihdoinkin päässyt jo joka päivä. Muiden hevoset ovat vielä joutuneet odottamaan ja mm. Anniinaa ja Karoliinaa olen käynyt auttelemassa Niinisalossa maastoestetreeneissä, sekä Messilä Derbyssä, jossa Anniina sijoittui hienosti kolmanneksi Maja V -ponillaan!
Tämä tuntuu ihan hitsin hienolta !!
Ville on ollut tauon jälkeen yllätyksellisesti täysin oma mukava itsensä, mutta Henkka on tuntunut paljon rauhallisemmalta ja yhteistyöhaluisemmalta kuin aiemmin. Olisiko sittenkin tämä pakollinen laidunloma tehnyt ihan hyvää…?
Täytyy myöntää, että odotin melkoista sähkösaapas-rodeo meininkiä, mutta ilokseni voin todeta, että toisin kävi. Kenkiänsä se tosin riisuu sitä tahtia, että seppä on nykyään viikoittainen vakiovieras tallissa.
Mielessä on alkanut käymään, että kengittäminen olisi sittenkin ihan hyvä taito opetella myös itse…
Hyppyhommia en ole toistaiseksi vielä tohtinut harrastaa, mutta koulujumppaa on tullut väännettyä ahkerasti. Jospa niitä esteitä sitten ensiviikolla...
Viimeviikolla sattui ikävästi, kun Lobo loukkasi itsensä laitumella. Äijillä on ollut ilmeisesti jonkin sortin nahinaa ja pienisuuri poni oli saanut (jäljistä päätellen) kaviosta sarjatulena kylkeensä. Todennäköisesti se on loukannut samalla myös takajalkansa… liekö yrittänyt paeta paikalta ja liukastunut… en tiedä. Tarha oli kyllä silloin tosi märkä ja savipohjaisena todella liukas. No, nyt ollaan sitten kylmätty sitä jalkaa, sekä kylmätty, kylmätty ja kylmätty. Turvotus on onneksi laskenut nopeaan tahtiin ja melkein kaikki neljä jalkaakin on käytössä.. tai kolme ja ¾ ….
Vahvaksi syylliseksi epäilen Henkkaa, sillä Villen tuntien se tuskin vaivautuisi moisiin kekkereihin.
Ville ja Henkka myös hierottiin alkuviikosta ja ne vaikuttivatkin kaikin puolin tosi hyviltä ja nauttivat hoidosta jälleen täysin siemauksin. Loppupäivän ruunalan pojat lötköttelivät rennosti laitumella.
Tämä viikko oli varattu kalenteriin Puolan EM kisamatkaa varten, mutta koska se ei erinäisten sattumien vuoksi Villen kanssa koskaan toteutunut, suunnitelma B olisi mm. merenranta-rantavesi maastoilua, koulu- ja puomiharjoituksia, sekä totta kai ensi viikonloppuna turistiksi Teivoon kuninkuusraveihin, nyt kerrankin kun ne järjestetään melkein naapurissa J
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Se mikä ei tapa, se vahvistaa!
Tunnemyllerryksistä alkaa pikkuhiljaa pääsemään yli. Edellisestä loukkaantumisestani on niin pitkä aika, etten muistanutkaan miten kurjaa tämä on. Viimeksi katkesi kaksi kylkiluuta Lobon kanssa, mutta siitä on jo melkein 5 vuotta aikaa ….silloin jouduin olemaan kuukauden ratsastamatta.
Selkä voi jo pikku hiljaa paremmin.. Olenkin käynyt jo kaksi kertaa Villen kanssa maastossa. Ensimmäisellä kerralla pelkästään käveltiin, mutta toisella kerralla ahneus vei voiton ja ihan pikkuisen jo ravailtiinkin., ei kipua selässä, ei paha ollenkaan J
Muutenhan hevoset ovat lomailleet yötä - päivää ulkona. Anitan (Vuorinen) kanssa olimme sopineet, että hän ratsastaa Villen koulutreenit tällä aikaa, mutta hänelle tuli valitettavasti muita kiireitä. Henkalle en ole edes yrittänyt löytää hyvin vakuutettua ratsastajaa, koska se on niin luonteikas ja konstikas kaveri. Lomailkoon ja nauttikoon nyt rauhassa ja selvitelköön korvienvälinsä, kyllä sekin vielä töihin ehtii.
Olen herättänyt kylällä hilpeyttä ulkoiluttaessani kävelysauvoja aamuisin noin viiden aikaan. Äidin mennessä töihin, kyydillä 5-10 km päähän ja siitä kotiin. Sauvakävely tuntuu todella hyvälle. Aikidoon en vielä pääse, mutta kuntosalille olisi tarkoitus mennä vielä tällä viikolla, samoin Yyteriin uimaan.
Yyteriin on myös tarkoitus lähteä sekä Villen, että Henkan kanssa merenranta treeniin, kunhan …. tämä penteleen selkä vaan sen kestää!!
Koska tältä päivältä Hämeen alueen derby-valmennus Ypäjällä Henkan kanssa peruuntui, lähdin tyttöjen (Anniina ja Karoliina Leponiemi) mukaan Niinisalon. Voi ei, kuinka se mäntymetsän ja kankaan haju painui niin syvälle sieraimiin, muistikeskukseen ja takaraivoon, että hellurei, hellurei…. ja kun näki muiden hyppäävän, hinku maastoesteille alkoi tuntumaan jopa sietämättömältä. Mutta toisaalta, sitä kyllä ammentaa iloa ja voimaa, kun näkee jonkun muun nauttivan samoista asioista kuin itse…. ja kyllä, “vanha” kenttäponi, Maja V, tiesi kyllä tarkalleen mistä oli kyse ja Nimbo-ponikin tykkäsi lopulta vedessä kahlaamisesta J
Mutta nyt vain jäitä hattuun ja kärsivällisyyttä lippalakin alle, ettei tule takapakkia.
Mietinnässä on vielä mm. ponien SM kisat Niinisalossa syyskuussa. Ja jos onnistuu, menemme Villen ja Henkan kanssa Tiinalle (Vähämäki) treeniin ja siitä sitten kisaviikolle tahkoamaan Villellä koululuokkia ja jos oikein oikein hyvin käy, Henkka debytoisi siellä vidoinkin ne rata-esteet.
Oli myös jännittävää seurata Tanskan PM kisoja. Minulla oli peukut ja varpaat pysytyssä. Upeasti Suomen yhdistetty juniori- ja nuorten kenttäjoukkue, Sepon luotsatessa, ottivat kultamitalit kaulaansa.
Poniluokan maasto on ollut ilmeisen haastava, sillä viidestätoista ratsukosta vain neljä suoritti sen ilman hylkäystä.
Roosa (Kerminen) sai arvokasta kisakokemusta ja paljon tsemiä eteenpäin!!
PM -kultajoukkue:
Veera, Martina, Elmo ja Lotta!
ONNEA, ONNEA JA VIELÄ KERRAN ONNEA!
Selkä voi jo pikku hiljaa paremmin.. Olenkin käynyt jo kaksi kertaa Villen kanssa maastossa. Ensimmäisellä kerralla pelkästään käveltiin, mutta toisella kerralla ahneus vei voiton ja ihan pikkuisen jo ravailtiinkin., ei kipua selässä, ei paha ollenkaan J
Muutenhan hevoset ovat lomailleet yötä - päivää ulkona. Anitan (Vuorinen) kanssa olimme sopineet, että hän ratsastaa Villen koulutreenit tällä aikaa, mutta hänelle tuli valitettavasti muita kiireitä. Henkalle en ole edes yrittänyt löytää hyvin vakuutettua ratsastajaa, koska se on niin luonteikas ja konstikas kaveri. Lomailkoon ja nauttikoon nyt rauhassa ja selvitelköön korvienvälinsä, kyllä sekin vielä töihin ehtii.
Olen herättänyt kylällä hilpeyttä ulkoiluttaessani kävelysauvoja aamuisin noin viiden aikaan. Äidin mennessä töihin, kyydillä 5-10 km päähän ja siitä kotiin. Sauvakävely tuntuu todella hyvälle. Aikidoon en vielä pääse, mutta kuntosalille olisi tarkoitus mennä vielä tällä viikolla, samoin Yyteriin uimaan.
Yyteriin on myös tarkoitus lähteä sekä Villen, että Henkan kanssa merenranta treeniin, kunhan …. tämä penteleen selkä vaan sen kestää!!
Koska tältä päivältä Hämeen alueen derby-valmennus Ypäjällä Henkan kanssa peruuntui, lähdin tyttöjen (Anniina ja Karoliina Leponiemi) mukaan Niinisalon. Voi ei, kuinka se mäntymetsän ja kankaan haju painui niin syvälle sieraimiin, muistikeskukseen ja takaraivoon, että hellurei, hellurei…. ja kun näki muiden hyppäävän, hinku maastoesteille alkoi tuntumaan jopa sietämättömältä. Mutta toisaalta, sitä kyllä ammentaa iloa ja voimaa, kun näkee jonkun muun nauttivan samoista asioista kuin itse…. ja kyllä, “vanha” kenttäponi, Maja V, tiesi kyllä tarkalleen mistä oli kyse ja Nimbo-ponikin tykkäsi lopulta vedessä kahlaamisesta J
Mutta nyt vain jäitä hattuun ja kärsivällisyyttä lippalakin alle, ettei tule takapakkia.
Mietinnässä on vielä mm. ponien SM kisat Niinisalossa syyskuussa. Ja jos onnistuu, menemme Villen ja Henkan kanssa Tiinalle (Vähämäki) treeniin ja siitä sitten kisaviikolle tahkoamaan Villellä koululuokkia ja jos oikein oikein hyvin käy, Henkka debytoisi siellä vidoinkin ne rata-esteet.
Oli myös jännittävää seurata Tanskan PM kisoja. Minulla oli peukut ja varpaat pysytyssä. Upeasti Suomen yhdistetty juniori- ja nuorten kenttäjoukkue, Sepon luotsatessa, ottivat kultamitalit kaulaansa.
Poniluokan maasto on ollut ilmeisen haastava, sillä viidestätoista ratsukosta vain neljä suoritti sen ilman hylkäystä.
Roosa (Kerminen) sai arvokasta kisakokemusta ja paljon tsemiä eteenpäin!!
PM -kultajoukkue:
Veera, Martina, Elmo ja Lotta!
ONNEA, ONNEA JA VIELÄ KERRAN ONNEA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)