Vesisadetta, saviliejua, tuulta ja pimeyttä. Syksy ja perustreenit ovat siis saapuneet.
Syksyn myötä ruunalan pojat ovat myös kaikessa hiljaisuudessa, loimituksesta huolimatta kasvattaneet sellaisen mursun kokoisen tuheroturkin, että kun viikonloppuna treenattiin lämpimässä maneesissa, karvaturrit olivat yltä päältä hiessä. Eihän siinä mikään muu auttanut, kuin välittömästi kotiin tultua klipperi surisemaan ja pörröpojista leivottiin jälleen sileitä ja paraatikuntoisia hevosia .
Viikonlopun treeni oli lähinnä rataestepainotteinen. Villen kanssa harjoitukset sujuivat tosi mukavasti. Se oli ihanan yhteistyöhaluinen ja koulutreenin lisäksi hyppäsimme onnistuneita 100-110 ratoja ja mm. lähestymisissä oli tullut isoa edistystä.
Henkka sitä vastoin järjesti sellaisia "jumppu-einari"- kohtauksia, ettei harjoituksista meinannut aluksi tulla ratsastajan epätoivon lisäksi juuri yhtään mitään. Mutta sitkeydellä ja hetkittäisellä ulkopuolisen avustuksella onnistuttiin ja olenkin jälkeenpäin tullut siihen tulokseen, että muutama aivosolu saattoi sittenkin kohdata valkuaisen päässä ja se hyppäsi lopulta viimeisessä harjoituksessa hyvän radan.
Ratsastin tänään maastolenkit metsässä, rennolla fiiliksellä ja kaikki hevoset tuntuivat nauttivan siitä, minä myös.
Huomenna lähdemme Villen kanssa kouluvalmennukseen ja torstaina on Henkkan vuoro. Sunnuntaille ilmoittauduin heA luokkaan Villen kanssa, joten mukavan tuntuinen viikko on tulossa.
Meidän Lempi Racing team pääsee jälleen juhlimaan SM mitalia, nyt sitä kirkkainta, kun Ann-Niina Kiviniitty - Zinnialla ratsasti Pudasjärvellä nuorten kenttäratsastuksen SM kultaa!! J
PALJON ONNEA!!
Tänään tuli myös MTV3 aamu lähetyksessä Hope yhdistyksestä ja tulevasta hyväntekeväisyyskalenterista, joka julkaistaan 20.10.2011
Saattoihan siellä olla kuva meistäkin J
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
maanantai 26. syyskuuta 2011
torstai 15. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
YBER-PONI, WINNETOU PAINTED !
Nyt on tänään sitten minun osaltani kilpailtu Villen kanssa vihoviimeisen kerran poniluokassa ja kotiin tuomisina kirkastimme viimevuotisen SM pronssin Niinisalossa kenttäratsastuksen SM HOPEAAN!! Kullasta jäätiin 1,4 pistettä ja kultamitali suuntasikin hyvin ratsastaneelle Roosa Kermiselle.
ONNEA ROOSA JA TULLYBEG SARAH!!!
Meidän koulukoe meni teknisesti joo ja juu ok ihan hyvin, mutta siitä puuttui rentous ja se viimeinen tikki. En tiedä miksi, mutta jännitin niin vietävästi, että hyvä kun veri kiersi päässä. Omat jalat eivät totelleet ja esitys jäi todellakin pliisuksi. Luokkaa tuomaroivat Sirpa Ruojärvi ja Katja Törrönen. Tulokseksi saimme 65,000% kun koulukokeen voittanut Aino (Lavonen) ja Ramona XI saivat 66,74%
Vähän ennen rataesteitä alkoi satamaan. Niinisalossahan tunnetusti sataa joka kerta, mutta nurmikenttä on aina ollut ihan hyvä ratsastaa. Tällä kertaa kun kävelin radan, se tuntui yllättävän liukkaalta. Päätin, että meni aikaa kuinka tahansa, niin mennään kuin “kusi sukassa“.
Villellä on normaalisti nurmella edessä lyhyet talvihokit ja takana pitkät nurmihokit, mutta tällä kertaa päätettiin lisätä hokkien määrää. Silti se liukasteli muutaman kerran, mitä se ei koskaan tee. Muuten rata sujui hyvin, mutta kun tulimme viimeiselle esteelle ja annoin puolipidätteen, se reagoi kuten kuluu, mutta nurmikko sen jalkojen alta lähti rullaamaan edellä ja vain liuimme liian lähelle estettä. Ville on aivan mieletön poni, normaali kaviojalka olisi tuossa tilanteessa kieltänyt. No, neljä virhettä lisää, mutta täysin tekemätön paikka. Poni teki ehdottomasti parhaansa silti hypätessään rohkeasti yli!
Sunnuntain maastoradalle oli ilmestynyt edellisiin kertoihin nähden uusia esteitä ja esteet oli koristeltu tosi upeasti. Olin ihan fiiliksissä radalla ja päästeltiin Villen kanssa menemään alkurata ihan hurmoksessa. Ville kuumeni lähdössäkin niin, ettei se meinannut malttaa pysyä nelijalka-asennossa ja esteille se imi kuin juna. Noin 200 metriä ennen maalia kello näytti, että aikaa oli vielä minuutti jäljellä, joten hidastin vauhtia ja maaliin laukkailtiin mummolaukkaakin hitaammin. Silti vielä aliaikaa 11 sekuntia. Poni ei hengästynyt ja oli ihmeissään, kun rata loppui ikään kuin kesken.
Minulle tuli myös palkintojen jaossa yllätyksenä, että sijoituimme HH ponicupissa 5. sijalle. Koko vuosi on pyörinyt vain PM ja EM kisoihin valmistautumisen kanssa, jonne ei todellakaan sitten loputa päästy minun selkävammani vuoksi, joten olin ihan unohtanut koko ponicupin.
Perjantain olin managerini SportEliten koulutuksessa Helsingissä. Opettelimme käyttäytymään tv-kameroiden edessä, haastatteluissa sekä valokuvauksissa. Jännitin sitä niin paljon, että lähes hyperventiloin. Aivan älyttömän kamalan jännittävää touhua. Arvostus niitä urheilijoita kohtaan, jotka joutuvat menestyksensä vuoksi mediamyllytykseen, niin hatunnoston paikka!
Ei ole heti suorituksen jälkeen lainkaan helppoa, adrenaliinitason ollessa vol 3000 antaa rauhallista ja seesteistä lausuntoa: “kuinka meni ja mitä tapahtui jne jne “….
Ja bonuksena koko viikonlopulle, tänään myös suoritin vihdoinkin aikidon 5.kyu vyökokeen!!
Hope - yhdistyksen hyväntekeväisyys kalenteri 2012 edistyy hienosti ja se ilmestyy lokakuussa myyntiin. Kalenterissa hyvän asian puolesta ovat mukana minun lisäksi mm. Teemu Selänne, Mikael Granlund, Anna Everi, Lasse Viren, Amin Asikainen ja Jari Litmanen.
Muutama kuva Niinisalon maastoesteiltä.........
Hyppy veteen
Urut
Rantaravintola by Niinisalo
ONNEA ROOSA JA TULLYBEG SARAH!!!
Meidän koulukoe meni teknisesti joo ja juu ok ihan hyvin, mutta siitä puuttui rentous ja se viimeinen tikki. En tiedä miksi, mutta jännitin niin vietävästi, että hyvä kun veri kiersi päässä. Omat jalat eivät totelleet ja esitys jäi todellakin pliisuksi. Luokkaa tuomaroivat Sirpa Ruojärvi ja Katja Törrönen. Tulokseksi saimme 65,000% kun koulukokeen voittanut Aino (Lavonen) ja Ramona XI saivat 66,74%
Vähän ennen rataesteitä alkoi satamaan. Niinisalossahan tunnetusti sataa joka kerta, mutta nurmikenttä on aina ollut ihan hyvä ratsastaa. Tällä kertaa kun kävelin radan, se tuntui yllättävän liukkaalta. Päätin, että meni aikaa kuinka tahansa, niin mennään kuin “kusi sukassa“.
Villellä on normaalisti nurmella edessä lyhyet talvihokit ja takana pitkät nurmihokit, mutta tällä kertaa päätettiin lisätä hokkien määrää. Silti se liukasteli muutaman kerran, mitä se ei koskaan tee. Muuten rata sujui hyvin, mutta kun tulimme viimeiselle esteelle ja annoin puolipidätteen, se reagoi kuten kuluu, mutta nurmikko sen jalkojen alta lähti rullaamaan edellä ja vain liuimme liian lähelle estettä. Ville on aivan mieletön poni, normaali kaviojalka olisi tuossa tilanteessa kieltänyt. No, neljä virhettä lisää, mutta täysin tekemätön paikka. Poni teki ehdottomasti parhaansa silti hypätessään rohkeasti yli!
Sunnuntain maastoradalle oli ilmestynyt edellisiin kertoihin nähden uusia esteitä ja esteet oli koristeltu tosi upeasti. Olin ihan fiiliksissä radalla ja päästeltiin Villen kanssa menemään alkurata ihan hurmoksessa. Ville kuumeni lähdössäkin niin, ettei se meinannut malttaa pysyä nelijalka-asennossa ja esteille se imi kuin juna. Noin 200 metriä ennen maalia kello näytti, että aikaa oli vielä minuutti jäljellä, joten hidastin vauhtia ja maaliin laukkailtiin mummolaukkaakin hitaammin. Silti vielä aliaikaa 11 sekuntia. Poni ei hengästynyt ja oli ihmeissään, kun rata loppui ikään kuin kesken.
Minulle tuli myös palkintojen jaossa yllätyksenä, että sijoituimme HH ponicupissa 5. sijalle. Koko vuosi on pyörinyt vain PM ja EM kisoihin valmistautumisen kanssa, jonne ei todellakaan sitten loputa päästy minun selkävammani vuoksi, joten olin ihan unohtanut koko ponicupin.
Perjantain olin managerini SportEliten koulutuksessa Helsingissä. Opettelimme käyttäytymään tv-kameroiden edessä, haastatteluissa sekä valokuvauksissa. Jännitin sitä niin paljon, että lähes hyperventiloin. Aivan älyttömän kamalan jännittävää touhua. Arvostus niitä urheilijoita kohtaan, jotka joutuvat menestyksensä vuoksi mediamyllytykseen, niin hatunnoston paikka!
Ei ole heti suorituksen jälkeen lainkaan helppoa, adrenaliinitason ollessa vol 3000 antaa rauhallista ja seesteistä lausuntoa: “kuinka meni ja mitä tapahtui jne jne “….
Ja bonuksena koko viikonlopulle, tänään myös suoritin vihdoinkin aikidon 5.kyu vyökokeen!!
Hope - yhdistyksen hyväntekeväisyys kalenteri 2012 edistyy hienosti ja se ilmestyy lokakuussa myyntiin. Kalenterissa hyvän asian puolesta ovat mukana minun lisäksi mm. Teemu Selänne, Mikael Granlund, Anna Everi, Lasse Viren, Amin Asikainen ja Jari Litmanen.
Muutama kuva Niinisalon maastoesteiltä.........
Hyppy veteen
Urut
Rantaravintola by Niinisalo
lauantai 27. elokuuta 2011
Mönkään meni!
Nyt on kaksi viikkoa menty sitä vauhtia, että huh huh!
Kävin Henkan kanssa Niinisalossa estekisoissa. Se toimi verryttelyssä aivan hienosti, mutta radalla se ei sitten enää suostunutkaan liikkumaan. Verryttely oli maneesissa, jonka jälkeen kuljettiin hiekkatien pätkä ulkokentälle. Se hermostui jotenkin siinä kävelyn aikana ja kaikki se rentous, jonka olimme saavuttaneet verkassa, lipui tienvieren syvään laskuojaan ja se oli kentän reunalle saapuessa niin täyteen pumpattu adrenaliinia ja pölhökustaameininkiä, että oli sula ihme kun se räjähtänyt niille sijoilleen. Mönkäänhän se kisa meni niin, että heilahti ja molemmista radoista oli kotiin tuomisina hylkäykset.
Seuraava viikonloppuna lähdin tehovalmennukseen Tiinan (Vähämäki) luo, jossa Henkalla ei jälleen ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Ensimmäisenä päivänä se aluksi kyseli suurieleisesti, “onko pakko” mutta hyvin nopeaan tahtiin se päätyi tekemään töitä.
Tämä hevonen on minulle vieläkin suuri, mutta älyttömän kiinnostava mysteeri.
Se osaa, se pystyy, mutta millä ihmeen keinolla saan se tekemään tämän kaiken tuomareiden silmien alla??
Toivottavasti lukot aukeaa ja se näyttää muillekin kuin minulle ja valmentajalle, mitä se oikeasti osaa!
Villen kanssa en päässyt Luvialle koulukisoihin. Se oli jotenkin vähän nuutuneen oloinen ja kun mittasin lämmöt, ne oli hieman normaalia aamulämpöä ylempänä. Päätettiin sitten, ettei riskeerata ja poni jää kotiin. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin ihan normaali ja lämmöt on pysyneet kohdillaan. Ville on jatkanut treeniä normaalisti, tosin se on siirtymässä pikku hiljaa myös uudelle ratsastajalleen opetusmestariksi.
Olen saanut hyvin keskittyä oman kunnon rakentamiseen. Koko alkuvuoden vaivannut mykoplasma oli vienyt kunnon alas ja lopun sitten viimeisteli lannerangan alueen revähdys. Olen kuitenkin päässyt nyt käymään säännöllisesti aikido treeneissä ja ensiviikolla on jälleen luvassa vyökoe. Vähän jännittää, meneekö kaikki “putkeen”…
Aloitin myös saksan kielen opinnot. Ensi kerralla kun menen Saksaan, niin tavoitteena on osata kommunikoida muutenkin kuin käsimerkeillä. Ja mangakirjallisuuden ystävänä ilahduin suuresti, kun lukiossa on mahdollista opiskella japania. Ei varmaankaan liene mikään yllätys, että ilmoittauduin kursseille ja ensimmäisen oppitunnin perusteella tuli tunne, että olen todellakin ilmoittautunut oikeaan paikkaan.
Laaksolta kantautui perjantaina erittäin surullisia uutisia Marina Ehrnroothin Rex-ruunan kuoltua kesken suorituksen 140 cm radalla.
Osanottoni ja suuressa surussa myötäeläen.
Kävin Henkan kanssa Niinisalossa estekisoissa. Se toimi verryttelyssä aivan hienosti, mutta radalla se ei sitten enää suostunutkaan liikkumaan. Verryttely oli maneesissa, jonka jälkeen kuljettiin hiekkatien pätkä ulkokentälle. Se hermostui jotenkin siinä kävelyn aikana ja kaikki se rentous, jonka olimme saavuttaneet verkassa, lipui tienvieren syvään laskuojaan ja se oli kentän reunalle saapuessa niin täyteen pumpattu adrenaliinia ja pölhökustaameininkiä, että oli sula ihme kun se räjähtänyt niille sijoilleen. Mönkäänhän se kisa meni niin, että heilahti ja molemmista radoista oli kotiin tuomisina hylkäykset.
Seuraava viikonloppuna lähdin tehovalmennukseen Tiinan (Vähämäki) luo, jossa Henkalla ei jälleen ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Ensimmäisenä päivänä se aluksi kyseli suurieleisesti, “onko pakko” mutta hyvin nopeaan tahtiin se päätyi tekemään töitä.
Tämä hevonen on minulle vieläkin suuri, mutta älyttömän kiinnostava mysteeri.
Se osaa, se pystyy, mutta millä ihmeen keinolla saan se tekemään tämän kaiken tuomareiden silmien alla??
Toivottavasti lukot aukeaa ja se näyttää muillekin kuin minulle ja valmentajalle, mitä se oikeasti osaa!
Villen kanssa en päässyt Luvialle koulukisoihin. Se oli jotenkin vähän nuutuneen oloinen ja kun mittasin lämmöt, ne oli hieman normaalia aamulämpöä ylempänä. Päätettiin sitten, ettei riskeerata ja poni jää kotiin. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin ihan normaali ja lämmöt on pysyneet kohdillaan. Ville on jatkanut treeniä normaalisti, tosin se on siirtymässä pikku hiljaa myös uudelle ratsastajalleen opetusmestariksi.
Olen saanut hyvin keskittyä oman kunnon rakentamiseen. Koko alkuvuoden vaivannut mykoplasma oli vienyt kunnon alas ja lopun sitten viimeisteli lannerangan alueen revähdys. Olen kuitenkin päässyt nyt käymään säännöllisesti aikido treeneissä ja ensiviikolla on jälleen luvassa vyökoe. Vähän jännittää, meneekö kaikki “putkeen”…
Aloitin myös saksan kielen opinnot. Ensi kerralla kun menen Saksaan, niin tavoitteena on osata kommunikoida muutenkin kuin käsimerkeillä. Ja mangakirjallisuuden ystävänä ilahduin suuresti, kun lukiossa on mahdollista opiskella japania. Ei varmaankaan liene mikään yllätys, että ilmoittauduin kursseille ja ensimmäisen oppitunnin perusteella tuli tunne, että olen todellakin ilmoittautunut oikeaan paikkaan.
Laaksolta kantautui perjantaina erittäin surullisia uutisia Marina Ehrnroothin Rex-ruunan kuoltua kesken suorituksen 140 cm radalla.
Osanottoni ja suuressa surussa myötäeläen.
perjantai 12. elokuuta 2011
Back in the business!!
Vihdoinkin takaisin maastoesteillä!!
Päivi (Lappalaisen) kanssa olimme eilen hyppäämässä Wääksyn kartanolla, Kangasalla Sonjan (Leskinen) opastuksella.
Ville oli ihan nukuksissa, se ei oikein aluksi syttynyt harrasteen esteille. Mutta oli todella hyvä juttu, että hypättiin niitä aluksi, sillä pystyin kuulostelemaan mitä minun selkä tuumaa.
Se ei tuumannut kerrassaan yhtään mitään.
Eteenpäin vaan, sano mummokin lumessa!!
Tämä oli meidän ensimmäinen kerta Sonjan silmien alla ja tuntui että meillä synkkasi oikein hyvin. Sonja hypytti myös tuttarin ja helpon tehtäviä, joille Villekin syttyi melko nopeasti.
Treenistä jäi niin hieno fiilis, että kotimatkalla en osannut kuin hymyillä. Uskon, että pieni kenttäponikin oli melkoisen tyytyväinen J
Alkuviikosta olimme kuvauksissa Henkan, pikkuveljeni-Mikon sekä Villen kanssa Hope-yhdistyksen 2012 hyväntekeväisyys kalenteria varten. Hope-yhdistys toimii vähäosaisten lasten paremman arjen puolesta Suomessa. (Tästä kuvia kulissien taakse)
Todella hienoa olla mukana näin hyvän asian puolesta!
Henkkaa vähän jännitti kaikki ne kuvauslaitteet ja taustamateriaalit, mutta Ville joka ei pelkää "mitään eikä ketään", käyskenteli Mikko selässään ympäri maneesia, jolloin Henkkakin rauhoittui.
Huomenna on jännittävä päivä, sillä on Henkan ja minun ensimmäiset estekisat. Se on toiminut aivan loistavasti kotona ja treeneissä ja toivon todellakin, että se suostuisi liikkumaan myös yksin esteradalla J
Sunnuntaina menemme Villen kanssa kansallisiin koulukilpailuihin Luvialle. He A: han on starttaamassa 47 ratsukkoa, joten kisahuumaa ja tunnelmaa on tiedossa tällekin viikonlopulle yltiökylläisesti.
Päivi (Lappalaisen) kanssa olimme eilen hyppäämässä Wääksyn kartanolla, Kangasalla Sonjan (Leskinen) opastuksella.
Ville oli ihan nukuksissa, se ei oikein aluksi syttynyt harrasteen esteille. Mutta oli todella hyvä juttu, että hypättiin niitä aluksi, sillä pystyin kuulostelemaan mitä minun selkä tuumaa.
Se ei tuumannut kerrassaan yhtään mitään.
Eteenpäin vaan, sano mummokin lumessa!!
Tämä oli meidän ensimmäinen kerta Sonjan silmien alla ja tuntui että meillä synkkasi oikein hyvin. Sonja hypytti myös tuttarin ja helpon tehtäviä, joille Villekin syttyi melko nopeasti.
Treenistä jäi niin hieno fiilis, että kotimatkalla en osannut kuin hymyillä. Uskon, että pieni kenttäponikin oli melkoisen tyytyväinen J
Alkuviikosta olimme kuvauksissa Henkan, pikkuveljeni-Mikon sekä Villen kanssa Hope-yhdistyksen 2012 hyväntekeväisyys kalenteria varten. Hope-yhdistys toimii vähäosaisten lasten paremman arjen puolesta Suomessa. (Tästä kuvia kulissien taakse)
Todella hienoa olla mukana näin hyvän asian puolesta!
Henkkaa vähän jännitti kaikki ne kuvauslaitteet ja taustamateriaalit, mutta Ville joka ei pelkää "mitään eikä ketään", käyskenteli Mikko selässään ympäri maneesia, jolloin Henkkakin rauhoittui.
Huomenna on jännittävä päivä, sillä on Henkan ja minun ensimmäiset estekisat. Se on toiminut aivan loistavasti kotona ja treeneissä ja toivon todellakin, että se suostuisi liikkumaan myös yksin esteradalla J
Sunnuntaina menemme Villen kanssa kansallisiin koulukilpailuihin Luvialle. He A: han on starttaamassa 47 ratsukkoa, joten kisahuumaa ja tunnelmaa on tiedossa tällekin viikonlopulle yltiökylläisesti.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Raakaa treeniä ja kisatunnelmaa!
Erittäin mahtava ja huippu treeniviikko Henkan ja Villen kanssa takana.
Jotenkin olen tässä kehitellyt itselleni aivan omintakeisin
“orava p****lla “ -esteistunnan, jota sitten viikon verran yritettiin taikoa Tiinan (Vähämäki) tarkkojen silmien alla näkymättömiin. Lopulta esteradat alkoivat näyttämään edes jotenkin siedettäviltä ja hieman jo sinne päin J
Koska samaan aikaan Ypäjällä pyöri kisaviikko-huuma, olin ilmoittanut Villen koululuokkiin, sillä kenttäratsastus on minulla vielä toistaiseksi kiellettyjen listalla. Ja kenttää ajatellen, tarvitsen todellakin suurta panostusta kouluratsastukseen.
Starttasimme siis aitojen ja oikeiden kouluhevosten keskellä elämämme ensimmäiset kansalliset helppo A:n radat.
Perjantaina ratsastettiin He A:2 kouluohjelma.
Ville tuli verryttelyssä hyväksi, mutta jotenkin yhden ratsukon “odottelu aitiossa” menetin sen rentouden, enkä enää saanut sitä radalle niin hyvään muotoon ja rennoksi, kuin se oli ollut hetkeä aiemmin. Luokassa tuomaroivat Katja Törrönen, jolta saimme 60,517% sekä Anna-Leena Laakso, jolta saimme 58,966%. Eli yhteensä 59,741% . Saimme arvokasta kisakokemusta ja hyviä kommentteja mitä harjoitella, mitä tehdä toisin ja mitä parantaa.
Lauantaina starttasimme HeA kenttäkilpailu ohjema n:o 6 2009.
Verryttely alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. Ville oli aluksi täyden kympin rautakanki. Se vastusti ihan kaikkea ja oli jotenkin “lievästi” sanottuna hankala, törkeän vaikea ja "ei-voisi-vähempää-kiinnostaa" -poni, mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, yht´äkkiä se muuttui 100%:n superiksi, oli edestä kevyt kuin höyhen ja intoa puhkuen odotimme vuoroamme tosi toimiin. Tässä kohtaa minulta varmaan irtosi päivän ensimmäinen hymykin.
Jeppis ja jepulis…. tästähän siis oikeasti voisi tulla jotain J
Hieman kiemurtelimme alkutervehdykseen, mutta itse pysähdys sujui upeasti tasajaloin. Olin jo päättänyt, että nyt tai ei koskaan, riskejä on otettava, maksoi mitä maksoi. Ratsastin rohkeasti, vaikkakin ensimmäisessä keskiravissa Ville rikkoi muutaman askeleen laukalle. Seuraavassa keskiravissa korjasin virheen ja saimme siitä 7. Sama juttu toistui kolmikaarisella kiemurauralla, jossa vastalaukassa Ville vaihtoi laukan, toiseen suuntaan korjasin asian ja jälleen pisteet paranivat huomattavasti. Ja lopulta, kuin pisteenä iin päälle, unohdin pitkästä aikaa radan ja tulin lopputervehdykseen ravissa.
Tuomari tuumasi: “voisitko kuitenkin tulla lopputervehdykseen laukassa, kuten kuuluu, niin saisit siitä numeronkin… ?”
Ei mitään muistikuvaa, että olisi pitänyt tulla laukassa… mutta ok, näin tehtiin. Pysähdys, tervehdys ja radalta vapaassa käynnissä.. Loppuprosentit 57,708% Luokkaa tuomaroivat Jaana Muurinen ja Anne-Mari Pekonen ja saimme jälleen hyviä ja rakentavia kommentteja jatkoa ajatellen.
Vaikka heitin n.8-10 irtopistettä muiden koulutuuppareiden iloksi taivaan tuuliin, oma fiilis oli kuin voittajalla. Ville liikkui hyvin ja kerrankin uskalsin!!
Lisäksi iloisia uutisia kisaviikolta!
HÄMEEN KENTTÄJOUKKUEET YKSI JA KAKSI OTTIVAT TUPLARÖKÄLEVOITON!
KULTAA JA HOPEAA!!!
UPEA SUORITUS!!
ONNITTELUT KOKO PORUKALLE !!!
Jotenkin olen tässä kehitellyt itselleni aivan omintakeisin
“orava p****lla “ -esteistunnan, jota sitten viikon verran yritettiin taikoa Tiinan (Vähämäki) tarkkojen silmien alla näkymättömiin. Lopulta esteradat alkoivat näyttämään edes jotenkin siedettäviltä ja hieman jo sinne päin J
Koska samaan aikaan Ypäjällä pyöri kisaviikko-huuma, olin ilmoittanut Villen koululuokkiin, sillä kenttäratsastus on minulla vielä toistaiseksi kiellettyjen listalla. Ja kenttää ajatellen, tarvitsen todellakin suurta panostusta kouluratsastukseen.
Starttasimme siis aitojen ja oikeiden kouluhevosten keskellä elämämme ensimmäiset kansalliset helppo A:n radat.
Perjantaina ratsastettiin He A:2 kouluohjelma.
Ville tuli verryttelyssä hyväksi, mutta jotenkin yhden ratsukon “odottelu aitiossa” menetin sen rentouden, enkä enää saanut sitä radalle niin hyvään muotoon ja rennoksi, kuin se oli ollut hetkeä aiemmin. Luokassa tuomaroivat Katja Törrönen, jolta saimme 60,517% sekä Anna-Leena Laakso, jolta saimme 58,966%. Eli yhteensä 59,741% . Saimme arvokasta kisakokemusta ja hyviä kommentteja mitä harjoitella, mitä tehdä toisin ja mitä parantaa.
Lauantaina starttasimme HeA kenttäkilpailu ohjema n:o 6 2009.
Verryttely alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. Ville oli aluksi täyden kympin rautakanki. Se vastusti ihan kaikkea ja oli jotenkin “lievästi” sanottuna hankala, törkeän vaikea ja "ei-voisi-vähempää-kiinnostaa" -poni, mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, yht´äkkiä se muuttui 100%:n superiksi, oli edestä kevyt kuin höyhen ja intoa puhkuen odotimme vuoroamme tosi toimiin. Tässä kohtaa minulta varmaan irtosi päivän ensimmäinen hymykin.
Jeppis ja jepulis…. tästähän siis oikeasti voisi tulla jotain J
Hieman kiemurtelimme alkutervehdykseen, mutta itse pysähdys sujui upeasti tasajaloin. Olin jo päättänyt, että nyt tai ei koskaan, riskejä on otettava, maksoi mitä maksoi. Ratsastin rohkeasti, vaikkakin ensimmäisessä keskiravissa Ville rikkoi muutaman askeleen laukalle. Seuraavassa keskiravissa korjasin virheen ja saimme siitä 7. Sama juttu toistui kolmikaarisella kiemurauralla, jossa vastalaukassa Ville vaihtoi laukan, toiseen suuntaan korjasin asian ja jälleen pisteet paranivat huomattavasti. Ja lopulta, kuin pisteenä iin päälle, unohdin pitkästä aikaa radan ja tulin lopputervehdykseen ravissa.
Tuomari tuumasi: “voisitko kuitenkin tulla lopputervehdykseen laukassa, kuten kuuluu, niin saisit siitä numeronkin… ?”
Ei mitään muistikuvaa, että olisi pitänyt tulla laukassa… mutta ok, näin tehtiin. Pysähdys, tervehdys ja radalta vapaassa käynnissä.. Loppuprosentit 57,708% Luokkaa tuomaroivat Jaana Muurinen ja Anne-Mari Pekonen ja saimme jälleen hyviä ja rakentavia kommentteja jatkoa ajatellen.
Vaikka heitin n.8-10 irtopistettä muiden koulutuuppareiden iloksi taivaan tuuliin, oma fiilis oli kuin voittajalla. Ville liikkui hyvin ja kerrankin uskalsin!!
Lisäksi iloisia uutisia kisaviikolta!
HÄMEEN KENTTÄJOUKKUEET YKSI JA KAKSI OTTIVAT TUPLARÖKÄLEVOITON!
KULTAA JA HOPEAA!!!
UPEA SUORITUS!!
ONNITTELUT KOKO PORUKALLE !!!
Kenttäponin "eka kerta" - kansalliset koulukilpailut heA
Ypäjä-kisaviikko 2011, kuvat: Sue Kalves
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)