Ypäjän kenttävalmennus ei sujunut ihan käsikirjoituksen mukaan, joka nykyään näyttää enenevässä määrin olevan se nouseva trendi….
Henkan kanssa oli tarkoitus mennä ensimmäisenä tunnille, mutta kun laitoin sitä kuntoon, huomasin että sen selkään oli ilmestynyt todella kipeä paukura suoraan satulan kohdalle. Se oli niin kipeä, että kun kättä vei patin päälle, hevonen putosi alta. Hetken aikaa mietin, että “tää ei voi olla totta, tänne asti on tultu ja nyt sillä ei voi tehdä mitään”!! Syy selvisi kohta ja patin aiheuttajaksi paljastui ampiainen. Lämmin päivä oli houkutellut tokkuraisia lentoterroristeja syksyn viimeisille lennoille.
Harmillinen juttu meidän kannalta ja otti todella paljon päähän!
Päädyttiin, että teen sen kanssa maasta käsin asioita. Harjoittelimme kuinka esiinnytään eläinlääkäritarkastuksessa ja kävimme myös tutustumassa mm. hautoihin ja bankettiin. Pitkässä liinassa se pystyi hyppäämään ne hyvin.
Henkka myös käyttäytyi hevosmaisen arvokkaasti, todellisen harmaan herrasmiehen elkein koko leirin ajan.
Mitähän siinä ampiaisen pistossa oikein oli…? J
Ville hyppäsi perjantain rataesteillä kivasti, vaikkakin vähän vahva vasemmalle.
Oli aivan superia päästä Haimi-halliin, jossa on hyvä pohja ja tilaa päästellä.
Helin blogista muuten löytyy hyvä selostus siitä, millaisia tehtäviä me siellä teimme.
Lauantaina herkuteltiin maastoesteillä ja mikä keli.. aurinko paistoi ja oli lämmintä. Kenttäponikin oli niin liekeissä ja kierroksilla, että se järjesti itsellensä mahdottoman vaahtokuorrutuksen pintaan. Sen tapaista ei ole ylen määrin hikoilla ja aloinkin jo epäilemään, olinkohan oikeasti ollenkaan huuhdellut sitä pesun jälkeen… ja onkohan se pesuainetta, joka nyt vaahtoaa….. hhmmmm….
Pikkuhiljaa se kuitenkin tasaantui ja ymmärsi, että nyt ei olla kilpailuissa vaan harjoituksissa.
Kaiken kaikkiaan, kaikesta huolimatta, tosi hauska viikonloppu ja mukavaa porukkaa treeneissä!
Eilinen ilta viettiin paikallisessa Argimarketissa, jonne oli järjestetty kakkukahvit minun ja Villen SM 2011 mitalin kunniaksi. Kukkien ja onnitteluiden lisäksi Argrimarket Hämeenkyrö palkitsi meidät lahjakortilla sekä DeLavalin edustaja Aarre Amnel pienellä paketilla.
Olen tästä kaikesta todella otettu!!
Vielä kerran ISO KIITOS agrin väelle, Tiialle ja Esalle sekä kaikille paikalla olleille!
HUIPPUA!!
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
lauantai 15. lokakuuta 2011
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
torstai 6. lokakuuta 2011
Karavaani kulkee...
Kulunut viikko on ollut sellaista mukavaa rumbaa ja sambaa, että tuskin on trailerissa pyörät ehtineet jäähtyä, kun taas on startattu jonnekin päin.
Meidän tarhat on jatkuvan sateen takia sellaisessa ravassa, että on täysin turhaa laittaa hevosia sinne polviaan myöten seisomaan, sillä järkevämpää on kävelyttää ne kunnolla ja ratsastaa hyvin läpi.
Ah, olisipa onnekas ja omistaisipa maneesin tai sään kestävän kentän tai edes kävelytyskoneen…
Nyt on hevoset kävelytetty kaksi kertaa päivässä, ensin aamulla kuudelta tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin, sekä illalla valmennukset päälle.
Viime lauantaina kävin Henkan kanssa maastoesteillä Niinisalossa. Alku sujui.. tai siis ei sujunut ollenkaan… Henkka teki täydellisen stopin ensimmäisen tukin jälkeen. Se vain pomppi paikallaan ja kieltäytyi etenemästä. Ajattelin, että just joo, tästä tulikin tällä kertaa tosi lyhyt treeni… mutta… jostain se löysi rohkeutta ja suostui yhteistyöhön.
Pertsan treeni sisälsi tuttari-helppo tason tehtäviä, joista ehdottomasti meille helpoimmat olivat veteen hypyt, vedestä hypyt, sekä haudat tukilla ja ilman. Millään esteellä ei kuitenkaan ollut mitään ylitsepääsemätöntä probleemaa.
Se myös innostui ja alkoi imemään esteille ja sitähän sai oikein kunnolla ratsastaa.
Hassua, että esteet tuntuvat Henkan kanssa niin pieniltä J
Loistavaa edistystä sanoisin ja kivaa!!
Huomenna lähdetään Ypäjälle aluevalmennukseen Sepon (Laine) silmien alle Henkan ja Villen kanssa. Nähtäväksi jää, mitä valkuainen tuumaa Ypäjän esteistä ja kuinka liekeissä kirjava tällä kertaa on. Luvassa on siis rataesteitä ja maastoesteitä.
Viikonloppuna kävimme Villen kanssa Ylöjärvellä koulukisoissa. Luokkana oli heA, jonka olisi pitänyt kyllä sujua ihan ok. Poni kuitenkin päätti toisin. Se teki jotain, mitä se ei koskaan ole tehnyt kouluverryttelyssä (ainoastaan maastokokeen lähtökarsinassa ja palkintojen jaossa tämä on tuttua) eli pyrki pystyyn. Sillä vain oli niin kovasti virtaa ja se alkoi turhautumaan. No, itse ohjelma sujui keskinkertaisesti. Raviosuus hyvin, mutta laukassa se oli sitä mieltä että jos kokoat lisää, niin tämä oli tässä ja pysähdyn kokonaan!
Kompromissi, pitkänä makkarana, mutta kirjaimesta kirjaimeen.
Luokkaa tuomaroivat Eva Munsterhjelm ( c ) ja Satu-Maria Jauhiainen ( M ).Tulos 60,648%. Päätuomarin mielestä kuuluimme sijalle 11 ja sivutuomarin mielestä sijalle 6. Hyviä ja rakentavia kommentteja lappu pullollaan, joihin kiinnittää huomiota, harjoitella ja korjata seuraavalla radalla….
…ja tavoitteena on myös ratsastaa seuraava rata unohtamatta sitä …
Jo toinen kerta, pienen ajan sisään!!! DO`U!!!
Rangaistuksesi Heli (Kalves) lupasi rakentaa keppihevosen, jolla harjoittelen, ettei vastaavaa enää tapahdu J …
Meidän tarhat on jatkuvan sateen takia sellaisessa ravassa, että on täysin turhaa laittaa hevosia sinne polviaan myöten seisomaan, sillä järkevämpää on kävelyttää ne kunnolla ja ratsastaa hyvin läpi.
Ah, olisipa onnekas ja omistaisipa maneesin tai sään kestävän kentän tai edes kävelytyskoneen…
Nyt on hevoset kävelytetty kaksi kertaa päivässä, ensin aamulla kuudelta tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin, sekä illalla valmennukset päälle.
Viime lauantaina kävin Henkan kanssa maastoesteillä Niinisalossa. Alku sujui.. tai siis ei sujunut ollenkaan… Henkka teki täydellisen stopin ensimmäisen tukin jälkeen. Se vain pomppi paikallaan ja kieltäytyi etenemästä. Ajattelin, että just joo, tästä tulikin tällä kertaa tosi lyhyt treeni… mutta… jostain se löysi rohkeutta ja suostui yhteistyöhön.
Pertsan treeni sisälsi tuttari-helppo tason tehtäviä, joista ehdottomasti meille helpoimmat olivat veteen hypyt, vedestä hypyt, sekä haudat tukilla ja ilman. Millään esteellä ei kuitenkaan ollut mitään ylitsepääsemätöntä probleemaa.
Se myös innostui ja alkoi imemään esteille ja sitähän sai oikein kunnolla ratsastaa.
Hassua, että esteet tuntuvat Henkan kanssa niin pieniltä J
Loistavaa edistystä sanoisin ja kivaa!!
Huomenna lähdetään Ypäjälle aluevalmennukseen Sepon (Laine) silmien alle Henkan ja Villen kanssa. Nähtäväksi jää, mitä valkuainen tuumaa Ypäjän esteistä ja kuinka liekeissä kirjava tällä kertaa on. Luvassa on siis rataesteitä ja maastoesteitä.
Viikonloppuna kävimme Villen kanssa Ylöjärvellä koulukisoissa. Luokkana oli heA, jonka olisi pitänyt kyllä sujua ihan ok. Poni kuitenkin päätti toisin. Se teki jotain, mitä se ei koskaan ole tehnyt kouluverryttelyssä (ainoastaan maastokokeen lähtökarsinassa ja palkintojen jaossa tämä on tuttua) eli pyrki pystyyn. Sillä vain oli niin kovasti virtaa ja se alkoi turhautumaan. No, itse ohjelma sujui keskinkertaisesti. Raviosuus hyvin, mutta laukassa se oli sitä mieltä että jos kokoat lisää, niin tämä oli tässä ja pysähdyn kokonaan!
Kompromissi, pitkänä makkarana, mutta kirjaimesta kirjaimeen.
Luokkaa tuomaroivat Eva Munsterhjelm ( c ) ja Satu-Maria Jauhiainen ( M ).Tulos 60,648%. Päätuomarin mielestä kuuluimme sijalle 11 ja sivutuomarin mielestä sijalle 6. Hyviä ja rakentavia kommentteja lappu pullollaan, joihin kiinnittää huomiota, harjoitella ja korjata seuraavalla radalla….
…ja tavoitteena on myös ratsastaa seuraava rata unohtamatta sitä …
Jo toinen kerta, pienen ajan sisään!!! DO`U!!!
Rangaistuksesi Heli (Kalves) lupasi rakentaa keppihevosen, jolla harjoittelen, ettei vastaavaa enää tapahdu J …
maanantai 26. syyskuuta 2011
Syksy tulee!
Vesisadetta, saviliejua, tuulta ja pimeyttä. Syksy ja perustreenit ovat siis saapuneet.
Syksyn myötä ruunalan pojat ovat myös kaikessa hiljaisuudessa, loimituksesta huolimatta kasvattaneet sellaisen mursun kokoisen tuheroturkin, että kun viikonloppuna treenattiin lämpimässä maneesissa, karvaturrit olivat yltä päältä hiessä. Eihän siinä mikään muu auttanut, kuin välittömästi kotiin tultua klipperi surisemaan ja pörröpojista leivottiin jälleen sileitä ja paraatikuntoisia hevosia .
Viikonlopun treeni oli lähinnä rataestepainotteinen. Villen kanssa harjoitukset sujuivat tosi mukavasti. Se oli ihanan yhteistyöhaluinen ja koulutreenin lisäksi hyppäsimme onnistuneita 100-110 ratoja ja mm. lähestymisissä oli tullut isoa edistystä.
Henkka sitä vastoin järjesti sellaisia "jumppu-einari"- kohtauksia, ettei harjoituksista meinannut aluksi tulla ratsastajan epätoivon lisäksi juuri yhtään mitään. Mutta sitkeydellä ja hetkittäisellä ulkopuolisen avustuksella onnistuttiin ja olenkin jälkeenpäin tullut siihen tulokseen, että muutama aivosolu saattoi sittenkin kohdata valkuaisen päässä ja se hyppäsi lopulta viimeisessä harjoituksessa hyvän radan.
Ratsastin tänään maastolenkit metsässä, rennolla fiiliksellä ja kaikki hevoset tuntuivat nauttivan siitä, minä myös.
Huomenna lähdemme Villen kanssa kouluvalmennukseen ja torstaina on Henkkan vuoro. Sunnuntaille ilmoittauduin heA luokkaan Villen kanssa, joten mukavan tuntuinen viikko on tulossa.
Meidän Lempi Racing team pääsee jälleen juhlimaan SM mitalia, nyt sitä kirkkainta, kun Ann-Niina Kiviniitty - Zinnialla ratsasti Pudasjärvellä nuorten kenttäratsastuksen SM kultaa!! J
PALJON ONNEA!!
Tänään tuli myös MTV3 aamu lähetyksessä Hope yhdistyksestä ja tulevasta hyväntekeväisyyskalenterista, joka julkaistaan 20.10.2011
Saattoihan siellä olla kuva meistäkin J
Syksyn myötä ruunalan pojat ovat myös kaikessa hiljaisuudessa, loimituksesta huolimatta kasvattaneet sellaisen mursun kokoisen tuheroturkin, että kun viikonloppuna treenattiin lämpimässä maneesissa, karvaturrit olivat yltä päältä hiessä. Eihän siinä mikään muu auttanut, kuin välittömästi kotiin tultua klipperi surisemaan ja pörröpojista leivottiin jälleen sileitä ja paraatikuntoisia hevosia .
Viikonlopun treeni oli lähinnä rataestepainotteinen. Villen kanssa harjoitukset sujuivat tosi mukavasti. Se oli ihanan yhteistyöhaluinen ja koulutreenin lisäksi hyppäsimme onnistuneita 100-110 ratoja ja mm. lähestymisissä oli tullut isoa edistystä.
Henkka sitä vastoin järjesti sellaisia "jumppu-einari"- kohtauksia, ettei harjoituksista meinannut aluksi tulla ratsastajan epätoivon lisäksi juuri yhtään mitään. Mutta sitkeydellä ja hetkittäisellä ulkopuolisen avustuksella onnistuttiin ja olenkin jälkeenpäin tullut siihen tulokseen, että muutama aivosolu saattoi sittenkin kohdata valkuaisen päässä ja se hyppäsi lopulta viimeisessä harjoituksessa hyvän radan.
Ratsastin tänään maastolenkit metsässä, rennolla fiiliksellä ja kaikki hevoset tuntuivat nauttivan siitä, minä myös.
Huomenna lähdemme Villen kanssa kouluvalmennukseen ja torstaina on Henkkan vuoro. Sunnuntaille ilmoittauduin heA luokkaan Villen kanssa, joten mukavan tuntuinen viikko on tulossa.
Meidän Lempi Racing team pääsee jälleen juhlimaan SM mitalia, nyt sitä kirkkainta, kun Ann-Niina Kiviniitty - Zinnialla ratsasti Pudasjärvellä nuorten kenttäratsastuksen SM kultaa!! J
PALJON ONNEA!!
Tänään tuli myös MTV3 aamu lähetyksessä Hope yhdistyksestä ja tulevasta hyväntekeväisyyskalenterista, joka julkaistaan 20.10.2011
Saattoihan siellä olla kuva meistäkin J
torstai 15. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
YBER-PONI, WINNETOU PAINTED !
Nyt on tänään sitten minun osaltani kilpailtu Villen kanssa vihoviimeisen kerran poniluokassa ja kotiin tuomisina kirkastimme viimevuotisen SM pronssin Niinisalossa kenttäratsastuksen SM HOPEAAN!! Kullasta jäätiin 1,4 pistettä ja kultamitali suuntasikin hyvin ratsastaneelle Roosa Kermiselle.
ONNEA ROOSA JA TULLYBEG SARAH!!!
Meidän koulukoe meni teknisesti joo ja juu ok ihan hyvin, mutta siitä puuttui rentous ja se viimeinen tikki. En tiedä miksi, mutta jännitin niin vietävästi, että hyvä kun veri kiersi päässä. Omat jalat eivät totelleet ja esitys jäi todellakin pliisuksi. Luokkaa tuomaroivat Sirpa Ruojärvi ja Katja Törrönen. Tulokseksi saimme 65,000% kun koulukokeen voittanut Aino (Lavonen) ja Ramona XI saivat 66,74%
Vähän ennen rataesteitä alkoi satamaan. Niinisalossahan tunnetusti sataa joka kerta, mutta nurmikenttä on aina ollut ihan hyvä ratsastaa. Tällä kertaa kun kävelin radan, se tuntui yllättävän liukkaalta. Päätin, että meni aikaa kuinka tahansa, niin mennään kuin “kusi sukassa“.
Villellä on normaalisti nurmella edessä lyhyet talvihokit ja takana pitkät nurmihokit, mutta tällä kertaa päätettiin lisätä hokkien määrää. Silti se liukasteli muutaman kerran, mitä se ei koskaan tee. Muuten rata sujui hyvin, mutta kun tulimme viimeiselle esteelle ja annoin puolipidätteen, se reagoi kuten kuluu, mutta nurmikko sen jalkojen alta lähti rullaamaan edellä ja vain liuimme liian lähelle estettä. Ville on aivan mieletön poni, normaali kaviojalka olisi tuossa tilanteessa kieltänyt. No, neljä virhettä lisää, mutta täysin tekemätön paikka. Poni teki ehdottomasti parhaansa silti hypätessään rohkeasti yli!
Sunnuntain maastoradalle oli ilmestynyt edellisiin kertoihin nähden uusia esteitä ja esteet oli koristeltu tosi upeasti. Olin ihan fiiliksissä radalla ja päästeltiin Villen kanssa menemään alkurata ihan hurmoksessa. Ville kuumeni lähdössäkin niin, ettei se meinannut malttaa pysyä nelijalka-asennossa ja esteille se imi kuin juna. Noin 200 metriä ennen maalia kello näytti, että aikaa oli vielä minuutti jäljellä, joten hidastin vauhtia ja maaliin laukkailtiin mummolaukkaakin hitaammin. Silti vielä aliaikaa 11 sekuntia. Poni ei hengästynyt ja oli ihmeissään, kun rata loppui ikään kuin kesken.
Minulle tuli myös palkintojen jaossa yllätyksenä, että sijoituimme HH ponicupissa 5. sijalle. Koko vuosi on pyörinyt vain PM ja EM kisoihin valmistautumisen kanssa, jonne ei todellakaan sitten loputa päästy minun selkävammani vuoksi, joten olin ihan unohtanut koko ponicupin.
Perjantain olin managerini SportEliten koulutuksessa Helsingissä. Opettelimme käyttäytymään tv-kameroiden edessä, haastatteluissa sekä valokuvauksissa. Jännitin sitä niin paljon, että lähes hyperventiloin. Aivan älyttömän kamalan jännittävää touhua. Arvostus niitä urheilijoita kohtaan, jotka joutuvat menestyksensä vuoksi mediamyllytykseen, niin hatunnoston paikka!
Ei ole heti suorituksen jälkeen lainkaan helppoa, adrenaliinitason ollessa vol 3000 antaa rauhallista ja seesteistä lausuntoa: “kuinka meni ja mitä tapahtui jne jne “….
Ja bonuksena koko viikonlopulle, tänään myös suoritin vihdoinkin aikidon 5.kyu vyökokeen!!
Hope - yhdistyksen hyväntekeväisyys kalenteri 2012 edistyy hienosti ja se ilmestyy lokakuussa myyntiin. Kalenterissa hyvän asian puolesta ovat mukana minun lisäksi mm. Teemu Selänne, Mikael Granlund, Anna Everi, Lasse Viren, Amin Asikainen ja Jari Litmanen.
Muutama kuva Niinisalon maastoesteiltä.........
Hyppy veteen
Urut
Rantaravintola by Niinisalo
ONNEA ROOSA JA TULLYBEG SARAH!!!
Meidän koulukoe meni teknisesti joo ja juu ok ihan hyvin, mutta siitä puuttui rentous ja se viimeinen tikki. En tiedä miksi, mutta jännitin niin vietävästi, että hyvä kun veri kiersi päässä. Omat jalat eivät totelleet ja esitys jäi todellakin pliisuksi. Luokkaa tuomaroivat Sirpa Ruojärvi ja Katja Törrönen. Tulokseksi saimme 65,000% kun koulukokeen voittanut Aino (Lavonen) ja Ramona XI saivat 66,74%
Vähän ennen rataesteitä alkoi satamaan. Niinisalossahan tunnetusti sataa joka kerta, mutta nurmikenttä on aina ollut ihan hyvä ratsastaa. Tällä kertaa kun kävelin radan, se tuntui yllättävän liukkaalta. Päätin, että meni aikaa kuinka tahansa, niin mennään kuin “kusi sukassa“.
Villellä on normaalisti nurmella edessä lyhyet talvihokit ja takana pitkät nurmihokit, mutta tällä kertaa päätettiin lisätä hokkien määrää. Silti se liukasteli muutaman kerran, mitä se ei koskaan tee. Muuten rata sujui hyvin, mutta kun tulimme viimeiselle esteelle ja annoin puolipidätteen, se reagoi kuten kuluu, mutta nurmikko sen jalkojen alta lähti rullaamaan edellä ja vain liuimme liian lähelle estettä. Ville on aivan mieletön poni, normaali kaviojalka olisi tuossa tilanteessa kieltänyt. No, neljä virhettä lisää, mutta täysin tekemätön paikka. Poni teki ehdottomasti parhaansa silti hypätessään rohkeasti yli!
Sunnuntain maastoradalle oli ilmestynyt edellisiin kertoihin nähden uusia esteitä ja esteet oli koristeltu tosi upeasti. Olin ihan fiiliksissä radalla ja päästeltiin Villen kanssa menemään alkurata ihan hurmoksessa. Ville kuumeni lähdössäkin niin, ettei se meinannut malttaa pysyä nelijalka-asennossa ja esteille se imi kuin juna. Noin 200 metriä ennen maalia kello näytti, että aikaa oli vielä minuutti jäljellä, joten hidastin vauhtia ja maaliin laukkailtiin mummolaukkaakin hitaammin. Silti vielä aliaikaa 11 sekuntia. Poni ei hengästynyt ja oli ihmeissään, kun rata loppui ikään kuin kesken.
Minulle tuli myös palkintojen jaossa yllätyksenä, että sijoituimme HH ponicupissa 5. sijalle. Koko vuosi on pyörinyt vain PM ja EM kisoihin valmistautumisen kanssa, jonne ei todellakaan sitten loputa päästy minun selkävammani vuoksi, joten olin ihan unohtanut koko ponicupin.
Perjantain olin managerini SportEliten koulutuksessa Helsingissä. Opettelimme käyttäytymään tv-kameroiden edessä, haastatteluissa sekä valokuvauksissa. Jännitin sitä niin paljon, että lähes hyperventiloin. Aivan älyttömän kamalan jännittävää touhua. Arvostus niitä urheilijoita kohtaan, jotka joutuvat menestyksensä vuoksi mediamyllytykseen, niin hatunnoston paikka!
Ei ole heti suorituksen jälkeen lainkaan helppoa, adrenaliinitason ollessa vol 3000 antaa rauhallista ja seesteistä lausuntoa: “kuinka meni ja mitä tapahtui jne jne “….
Ja bonuksena koko viikonlopulle, tänään myös suoritin vihdoinkin aikidon 5.kyu vyökokeen!!
Hope - yhdistyksen hyväntekeväisyys kalenteri 2012 edistyy hienosti ja se ilmestyy lokakuussa myyntiin. Kalenterissa hyvän asian puolesta ovat mukana minun lisäksi mm. Teemu Selänne, Mikael Granlund, Anna Everi, Lasse Viren, Amin Asikainen ja Jari Litmanen.
Muutama kuva Niinisalon maastoesteiltä.........
Hyppy veteen
Urut
Rantaravintola by Niinisalo
lauantai 27. elokuuta 2011
Mönkään meni!
Nyt on kaksi viikkoa menty sitä vauhtia, että huh huh!
Kävin Henkan kanssa Niinisalossa estekisoissa. Se toimi verryttelyssä aivan hienosti, mutta radalla se ei sitten enää suostunutkaan liikkumaan. Verryttely oli maneesissa, jonka jälkeen kuljettiin hiekkatien pätkä ulkokentälle. Se hermostui jotenkin siinä kävelyn aikana ja kaikki se rentous, jonka olimme saavuttaneet verkassa, lipui tienvieren syvään laskuojaan ja se oli kentän reunalle saapuessa niin täyteen pumpattu adrenaliinia ja pölhökustaameininkiä, että oli sula ihme kun se räjähtänyt niille sijoilleen. Mönkäänhän se kisa meni niin, että heilahti ja molemmista radoista oli kotiin tuomisina hylkäykset.
Seuraava viikonloppuna lähdin tehovalmennukseen Tiinan (Vähämäki) luo, jossa Henkalla ei jälleen ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Ensimmäisenä päivänä se aluksi kyseli suurieleisesti, “onko pakko” mutta hyvin nopeaan tahtiin se päätyi tekemään töitä.
Tämä hevonen on minulle vieläkin suuri, mutta älyttömän kiinnostava mysteeri.
Se osaa, se pystyy, mutta millä ihmeen keinolla saan se tekemään tämän kaiken tuomareiden silmien alla??
Toivottavasti lukot aukeaa ja se näyttää muillekin kuin minulle ja valmentajalle, mitä se oikeasti osaa!
Villen kanssa en päässyt Luvialle koulukisoihin. Se oli jotenkin vähän nuutuneen oloinen ja kun mittasin lämmöt, ne oli hieman normaalia aamulämpöä ylempänä. Päätettiin sitten, ettei riskeerata ja poni jää kotiin. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin ihan normaali ja lämmöt on pysyneet kohdillaan. Ville on jatkanut treeniä normaalisti, tosin se on siirtymässä pikku hiljaa myös uudelle ratsastajalleen opetusmestariksi.
Olen saanut hyvin keskittyä oman kunnon rakentamiseen. Koko alkuvuoden vaivannut mykoplasma oli vienyt kunnon alas ja lopun sitten viimeisteli lannerangan alueen revähdys. Olen kuitenkin päässyt nyt käymään säännöllisesti aikido treeneissä ja ensiviikolla on jälleen luvassa vyökoe. Vähän jännittää, meneekö kaikki “putkeen”…
Aloitin myös saksan kielen opinnot. Ensi kerralla kun menen Saksaan, niin tavoitteena on osata kommunikoida muutenkin kuin käsimerkeillä. Ja mangakirjallisuuden ystävänä ilahduin suuresti, kun lukiossa on mahdollista opiskella japania. Ei varmaankaan liene mikään yllätys, että ilmoittauduin kursseille ja ensimmäisen oppitunnin perusteella tuli tunne, että olen todellakin ilmoittautunut oikeaan paikkaan.
Laaksolta kantautui perjantaina erittäin surullisia uutisia Marina Ehrnroothin Rex-ruunan kuoltua kesken suorituksen 140 cm radalla.
Osanottoni ja suuressa surussa myötäeläen.
Kävin Henkan kanssa Niinisalossa estekisoissa. Se toimi verryttelyssä aivan hienosti, mutta radalla se ei sitten enää suostunutkaan liikkumaan. Verryttely oli maneesissa, jonka jälkeen kuljettiin hiekkatien pätkä ulkokentälle. Se hermostui jotenkin siinä kävelyn aikana ja kaikki se rentous, jonka olimme saavuttaneet verkassa, lipui tienvieren syvään laskuojaan ja se oli kentän reunalle saapuessa niin täyteen pumpattu adrenaliinia ja pölhökustaameininkiä, että oli sula ihme kun se räjähtänyt niille sijoilleen. Mönkäänhän se kisa meni niin, että heilahti ja molemmista radoista oli kotiin tuomisina hylkäykset.
Seuraava viikonloppuna lähdin tehovalmennukseen Tiinan (Vähämäki) luo, jossa Henkalla ei jälleen ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Ensimmäisenä päivänä se aluksi kyseli suurieleisesti, “onko pakko” mutta hyvin nopeaan tahtiin se päätyi tekemään töitä.
Tämä hevonen on minulle vieläkin suuri, mutta älyttömän kiinnostava mysteeri.
Se osaa, se pystyy, mutta millä ihmeen keinolla saan se tekemään tämän kaiken tuomareiden silmien alla??
Toivottavasti lukot aukeaa ja se näyttää muillekin kuin minulle ja valmentajalle, mitä se oikeasti osaa!
Villen kanssa en päässyt Luvialle koulukisoihin. Se oli jotenkin vähän nuutuneen oloinen ja kun mittasin lämmöt, ne oli hieman normaalia aamulämpöä ylempänä. Päätettiin sitten, ettei riskeerata ja poni jää kotiin. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin ihan normaali ja lämmöt on pysyneet kohdillaan. Ville on jatkanut treeniä normaalisti, tosin se on siirtymässä pikku hiljaa myös uudelle ratsastajalleen opetusmestariksi.
Olen saanut hyvin keskittyä oman kunnon rakentamiseen. Koko alkuvuoden vaivannut mykoplasma oli vienyt kunnon alas ja lopun sitten viimeisteli lannerangan alueen revähdys. Olen kuitenkin päässyt nyt käymään säännöllisesti aikido treeneissä ja ensiviikolla on jälleen luvassa vyökoe. Vähän jännittää, meneekö kaikki “putkeen”…
Aloitin myös saksan kielen opinnot. Ensi kerralla kun menen Saksaan, niin tavoitteena on osata kommunikoida muutenkin kuin käsimerkeillä. Ja mangakirjallisuuden ystävänä ilahduin suuresti, kun lukiossa on mahdollista opiskella japania. Ei varmaankaan liene mikään yllätys, että ilmoittauduin kursseille ja ensimmäisen oppitunnin perusteella tuli tunne, että olen todellakin ilmoittautunut oikeaan paikkaan.
Laaksolta kantautui perjantaina erittäin surullisia uutisia Marina Ehrnroothin Rex-ruunan kuoltua kesken suorituksen 140 cm radalla.
Osanottoni ja suuressa surussa myötäeläen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)