Nyt on kaksi viikkoa menty sitä vauhtia, että huh huh!
Kävin Henkan kanssa Niinisalossa estekisoissa. Se toimi verryttelyssä aivan hienosti, mutta radalla se ei sitten enää suostunutkaan liikkumaan. Verryttely oli maneesissa, jonka jälkeen kuljettiin hiekkatien pätkä ulkokentälle. Se hermostui jotenkin siinä kävelyn aikana ja kaikki se rentous, jonka olimme saavuttaneet verkassa, lipui tienvieren syvään laskuojaan ja se oli kentän reunalle saapuessa niin täyteen pumpattu adrenaliinia ja pölhökustaameininkiä, että oli sula ihme kun se räjähtänyt niille sijoilleen. Mönkäänhän se kisa meni niin, että heilahti ja molemmista radoista oli kotiin tuomisina hylkäykset.
Seuraava viikonloppuna lähdin tehovalmennukseen Tiinan (Vähämäki) luo, jossa Henkalla ei jälleen ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Ensimmäisenä päivänä se aluksi kyseli suurieleisesti, “onko pakko” mutta hyvin nopeaan tahtiin se päätyi tekemään töitä.
Tämä hevonen on minulle vieläkin suuri, mutta älyttömän kiinnostava mysteeri.
Se osaa, se pystyy, mutta millä ihmeen keinolla saan se tekemään tämän kaiken tuomareiden silmien alla??
Toivottavasti lukot aukeaa ja se näyttää muillekin kuin minulle ja valmentajalle, mitä se oikeasti osaa!
Villen kanssa en päässyt Luvialle koulukisoihin. Se oli jotenkin vähän nuutuneen oloinen ja kun mittasin lämmöt, ne oli hieman normaalia aamulämpöä ylempänä. Päätettiin sitten, ettei riskeerata ja poni jää kotiin. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin ihan normaali ja lämmöt on pysyneet kohdillaan. Ville on jatkanut treeniä normaalisti, tosin se on siirtymässä pikku hiljaa myös uudelle ratsastajalleen opetusmestariksi.
Olen saanut hyvin keskittyä oman kunnon rakentamiseen. Koko alkuvuoden vaivannut mykoplasma oli vienyt kunnon alas ja lopun sitten viimeisteli lannerangan alueen revähdys. Olen kuitenkin päässyt nyt käymään säännöllisesti aikido treeneissä ja ensiviikolla on jälleen luvassa vyökoe. Vähän jännittää, meneekö kaikki “putkeen”…
Aloitin myös saksan kielen opinnot. Ensi kerralla kun menen Saksaan, niin tavoitteena on osata kommunikoida muutenkin kuin käsimerkeillä. Ja mangakirjallisuuden ystävänä ilahduin suuresti, kun lukiossa on mahdollista opiskella japania. Ei varmaankaan liene mikään yllätys, että ilmoittauduin kursseille ja ensimmäisen oppitunnin perusteella tuli tunne, että olen todellakin ilmoittautunut oikeaan paikkaan.
Laaksolta kantautui perjantaina erittäin surullisia uutisia Marina Ehrnroothin Rex-ruunan kuoltua kesken suorituksen 140 cm radalla.
Osanottoni ja suuressa surussa myötäeläen.
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
lauantai 27. elokuuta 2011
perjantai 12. elokuuta 2011
Back in the business!!
Vihdoinkin takaisin maastoesteillä!!
Päivi (Lappalaisen) kanssa olimme eilen hyppäämässä Wääksyn kartanolla, Kangasalla Sonjan (Leskinen) opastuksella.
Ville oli ihan nukuksissa, se ei oikein aluksi syttynyt harrasteen esteille. Mutta oli todella hyvä juttu, että hypättiin niitä aluksi, sillä pystyin kuulostelemaan mitä minun selkä tuumaa.
Se ei tuumannut kerrassaan yhtään mitään.
Eteenpäin vaan, sano mummokin lumessa!!
Tämä oli meidän ensimmäinen kerta Sonjan silmien alla ja tuntui että meillä synkkasi oikein hyvin. Sonja hypytti myös tuttarin ja helpon tehtäviä, joille Villekin syttyi melko nopeasti.
Treenistä jäi niin hieno fiilis, että kotimatkalla en osannut kuin hymyillä. Uskon, että pieni kenttäponikin oli melkoisen tyytyväinen J
Alkuviikosta olimme kuvauksissa Henkan, pikkuveljeni-Mikon sekä Villen kanssa Hope-yhdistyksen 2012 hyväntekeväisyys kalenteria varten. Hope-yhdistys toimii vähäosaisten lasten paremman arjen puolesta Suomessa. (Tästä kuvia kulissien taakse)
Todella hienoa olla mukana näin hyvän asian puolesta!
Henkkaa vähän jännitti kaikki ne kuvauslaitteet ja taustamateriaalit, mutta Ville joka ei pelkää "mitään eikä ketään", käyskenteli Mikko selässään ympäri maneesia, jolloin Henkkakin rauhoittui.
Huomenna on jännittävä päivä, sillä on Henkan ja minun ensimmäiset estekisat. Se on toiminut aivan loistavasti kotona ja treeneissä ja toivon todellakin, että se suostuisi liikkumaan myös yksin esteradalla J
Sunnuntaina menemme Villen kanssa kansallisiin koulukilpailuihin Luvialle. He A: han on starttaamassa 47 ratsukkoa, joten kisahuumaa ja tunnelmaa on tiedossa tällekin viikonlopulle yltiökylläisesti.
Päivi (Lappalaisen) kanssa olimme eilen hyppäämässä Wääksyn kartanolla, Kangasalla Sonjan (Leskinen) opastuksella.
Ville oli ihan nukuksissa, se ei oikein aluksi syttynyt harrasteen esteille. Mutta oli todella hyvä juttu, että hypättiin niitä aluksi, sillä pystyin kuulostelemaan mitä minun selkä tuumaa.
Se ei tuumannut kerrassaan yhtään mitään.
Eteenpäin vaan, sano mummokin lumessa!!
Tämä oli meidän ensimmäinen kerta Sonjan silmien alla ja tuntui että meillä synkkasi oikein hyvin. Sonja hypytti myös tuttarin ja helpon tehtäviä, joille Villekin syttyi melko nopeasti.
Treenistä jäi niin hieno fiilis, että kotimatkalla en osannut kuin hymyillä. Uskon, että pieni kenttäponikin oli melkoisen tyytyväinen J
Alkuviikosta olimme kuvauksissa Henkan, pikkuveljeni-Mikon sekä Villen kanssa Hope-yhdistyksen 2012 hyväntekeväisyys kalenteria varten. Hope-yhdistys toimii vähäosaisten lasten paremman arjen puolesta Suomessa. (Tästä kuvia kulissien taakse)
Todella hienoa olla mukana näin hyvän asian puolesta!
Henkkaa vähän jännitti kaikki ne kuvauslaitteet ja taustamateriaalit, mutta Ville joka ei pelkää "mitään eikä ketään", käyskenteli Mikko selässään ympäri maneesia, jolloin Henkkakin rauhoittui.
Huomenna on jännittävä päivä, sillä on Henkan ja minun ensimmäiset estekisat. Se on toiminut aivan loistavasti kotona ja treeneissä ja toivon todellakin, että se suostuisi liikkumaan myös yksin esteradalla J
Sunnuntaina menemme Villen kanssa kansallisiin koulukilpailuihin Luvialle. He A: han on starttaamassa 47 ratsukkoa, joten kisahuumaa ja tunnelmaa on tiedossa tällekin viikonlopulle yltiökylläisesti.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Raakaa treeniä ja kisatunnelmaa!
Erittäin mahtava ja huippu treeniviikko Henkan ja Villen kanssa takana.
Jotenkin olen tässä kehitellyt itselleni aivan omintakeisin
“orava p****lla “ -esteistunnan, jota sitten viikon verran yritettiin taikoa Tiinan (Vähämäki) tarkkojen silmien alla näkymättömiin. Lopulta esteradat alkoivat näyttämään edes jotenkin siedettäviltä ja hieman jo sinne päin J
Koska samaan aikaan Ypäjällä pyöri kisaviikko-huuma, olin ilmoittanut Villen koululuokkiin, sillä kenttäratsastus on minulla vielä toistaiseksi kiellettyjen listalla. Ja kenttää ajatellen, tarvitsen todellakin suurta panostusta kouluratsastukseen.
Starttasimme siis aitojen ja oikeiden kouluhevosten keskellä elämämme ensimmäiset kansalliset helppo A:n radat.
Perjantaina ratsastettiin He A:2 kouluohjelma.
Ville tuli verryttelyssä hyväksi, mutta jotenkin yhden ratsukon “odottelu aitiossa” menetin sen rentouden, enkä enää saanut sitä radalle niin hyvään muotoon ja rennoksi, kuin se oli ollut hetkeä aiemmin. Luokassa tuomaroivat Katja Törrönen, jolta saimme 60,517% sekä Anna-Leena Laakso, jolta saimme 58,966%. Eli yhteensä 59,741% . Saimme arvokasta kisakokemusta ja hyviä kommentteja mitä harjoitella, mitä tehdä toisin ja mitä parantaa.
Lauantaina starttasimme HeA kenttäkilpailu ohjema n:o 6 2009.
Verryttely alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. Ville oli aluksi täyden kympin rautakanki. Se vastusti ihan kaikkea ja oli jotenkin “lievästi” sanottuna hankala, törkeän vaikea ja "ei-voisi-vähempää-kiinnostaa" -poni, mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, yht´äkkiä se muuttui 100%:n superiksi, oli edestä kevyt kuin höyhen ja intoa puhkuen odotimme vuoroamme tosi toimiin. Tässä kohtaa minulta varmaan irtosi päivän ensimmäinen hymykin.
Jeppis ja jepulis…. tästähän siis oikeasti voisi tulla jotain J
Hieman kiemurtelimme alkutervehdykseen, mutta itse pysähdys sujui upeasti tasajaloin. Olin jo päättänyt, että nyt tai ei koskaan, riskejä on otettava, maksoi mitä maksoi. Ratsastin rohkeasti, vaikkakin ensimmäisessä keskiravissa Ville rikkoi muutaman askeleen laukalle. Seuraavassa keskiravissa korjasin virheen ja saimme siitä 7. Sama juttu toistui kolmikaarisella kiemurauralla, jossa vastalaukassa Ville vaihtoi laukan, toiseen suuntaan korjasin asian ja jälleen pisteet paranivat huomattavasti. Ja lopulta, kuin pisteenä iin päälle, unohdin pitkästä aikaa radan ja tulin lopputervehdykseen ravissa.
Tuomari tuumasi: “voisitko kuitenkin tulla lopputervehdykseen laukassa, kuten kuuluu, niin saisit siitä numeronkin… ?”
Ei mitään muistikuvaa, että olisi pitänyt tulla laukassa… mutta ok, näin tehtiin. Pysähdys, tervehdys ja radalta vapaassa käynnissä.. Loppuprosentit 57,708% Luokkaa tuomaroivat Jaana Muurinen ja Anne-Mari Pekonen ja saimme jälleen hyviä ja rakentavia kommentteja jatkoa ajatellen.
Vaikka heitin n.8-10 irtopistettä muiden koulutuuppareiden iloksi taivaan tuuliin, oma fiilis oli kuin voittajalla. Ville liikkui hyvin ja kerrankin uskalsin!!
Lisäksi iloisia uutisia kisaviikolta!
HÄMEEN KENTTÄJOUKKUEET YKSI JA KAKSI OTTIVAT TUPLARÖKÄLEVOITON!
KULTAA JA HOPEAA!!!
UPEA SUORITUS!!
ONNITTELUT KOKO PORUKALLE !!!
Jotenkin olen tässä kehitellyt itselleni aivan omintakeisin
“orava p****lla “ -esteistunnan, jota sitten viikon verran yritettiin taikoa Tiinan (Vähämäki) tarkkojen silmien alla näkymättömiin. Lopulta esteradat alkoivat näyttämään edes jotenkin siedettäviltä ja hieman jo sinne päin J
Koska samaan aikaan Ypäjällä pyöri kisaviikko-huuma, olin ilmoittanut Villen koululuokkiin, sillä kenttäratsastus on minulla vielä toistaiseksi kiellettyjen listalla. Ja kenttää ajatellen, tarvitsen todellakin suurta panostusta kouluratsastukseen.
Starttasimme siis aitojen ja oikeiden kouluhevosten keskellä elämämme ensimmäiset kansalliset helppo A:n radat.
Perjantaina ratsastettiin He A:2 kouluohjelma.
Ville tuli verryttelyssä hyväksi, mutta jotenkin yhden ratsukon “odottelu aitiossa” menetin sen rentouden, enkä enää saanut sitä radalle niin hyvään muotoon ja rennoksi, kuin se oli ollut hetkeä aiemmin. Luokassa tuomaroivat Katja Törrönen, jolta saimme 60,517% sekä Anna-Leena Laakso, jolta saimme 58,966%. Eli yhteensä 59,741% . Saimme arvokasta kisakokemusta ja hyviä kommentteja mitä harjoitella, mitä tehdä toisin ja mitä parantaa.
Lauantaina starttasimme HeA kenttäkilpailu ohjema n:o 6 2009.
Verryttely alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. Ville oli aluksi täyden kympin rautakanki. Se vastusti ihan kaikkea ja oli jotenkin “lievästi” sanottuna hankala, törkeän vaikea ja "ei-voisi-vähempää-kiinnostaa" -poni, mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, yht´äkkiä se muuttui 100%:n superiksi, oli edestä kevyt kuin höyhen ja intoa puhkuen odotimme vuoroamme tosi toimiin. Tässä kohtaa minulta varmaan irtosi päivän ensimmäinen hymykin.
Jeppis ja jepulis…. tästähän siis oikeasti voisi tulla jotain J
Hieman kiemurtelimme alkutervehdykseen, mutta itse pysähdys sujui upeasti tasajaloin. Olin jo päättänyt, että nyt tai ei koskaan, riskejä on otettava, maksoi mitä maksoi. Ratsastin rohkeasti, vaikkakin ensimmäisessä keskiravissa Ville rikkoi muutaman askeleen laukalle. Seuraavassa keskiravissa korjasin virheen ja saimme siitä 7. Sama juttu toistui kolmikaarisella kiemurauralla, jossa vastalaukassa Ville vaihtoi laukan, toiseen suuntaan korjasin asian ja jälleen pisteet paranivat huomattavasti. Ja lopulta, kuin pisteenä iin päälle, unohdin pitkästä aikaa radan ja tulin lopputervehdykseen ravissa.
Tuomari tuumasi: “voisitko kuitenkin tulla lopputervehdykseen laukassa, kuten kuuluu, niin saisit siitä numeronkin… ?”
Ei mitään muistikuvaa, että olisi pitänyt tulla laukassa… mutta ok, näin tehtiin. Pysähdys, tervehdys ja radalta vapaassa käynnissä.. Loppuprosentit 57,708% Luokkaa tuomaroivat Jaana Muurinen ja Anne-Mari Pekonen ja saimme jälleen hyviä ja rakentavia kommentteja jatkoa ajatellen.
Vaikka heitin n.8-10 irtopistettä muiden koulutuuppareiden iloksi taivaan tuuliin, oma fiilis oli kuin voittajalla. Ville liikkui hyvin ja kerrankin uskalsin!!
Lisäksi iloisia uutisia kisaviikolta!
HÄMEEN KENTTÄJOUKKUEET YKSI JA KAKSI OTTIVAT TUPLARÖKÄLEVOITON!
KULTAA JA HOPEAA!!!
UPEA SUORITUS!!
ONNITTELUT KOKO PORUKALLE !!!
Kenttäponin "eka kerta" - kansalliset koulukilpailut heA
Ypäjä-kisaviikko 2011, kuvat: Sue Kalves
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Edistystä!
Nyt kyllä kelit hellii. Lämpöä ja aurinkoa, IHANAA!!
Kotikentän pohjakin on aivan loistavan hyvässä kunnossa.
Pääasiassa olen tehnyt peruskoulutyöskentelyä. Sitä ei varmasti koskaan voi tehdä liikaa. Oman istunnan kanssa on kova tekeminen ja se pakollinen ratsastustauko on tuntunut tuovan kaikki vanhat opitut huonot tavat pintaan. Onkin ollut ihanaa, että olen saanut ratsastaa joka päivä pelkästään silmän alla ja ratsastustani on kuvattu videolle. Siitä näkee itsekin todella hyvin mitä asioita olisi syytä korjata.
Villen ja Henkan kanssa olen harjoitellut paljon siirtymisiä ja eri jyrkkyyksillä meneviä väistöjä, sekä yritetty hakea sitä kaikkein tärkeintä, eli rentoutta. Henkka on ollut ihan mega kevyt, mutta Villen kanssa on työstettävä huomattavasti enemmän, että sen saa edestä kevyeksi ja liikkeeseen lennokkuutta.
Henkkaa ratsastan pääasiassa normaalilla Sprengerin perusnivelellä, mutta koska se on tuntunut nyt edistyvän hyvää vauhtia, kokeilin sille ensimmäistä kertaa kankikuolaimia (kuvia alla) Se tuntui todella tyyneltä, tyytyväiseltä ja itseensä ylpeältä hevoselta.
Voi kunpa joskus saisin sen kulkemaan kodin ulkopuolellakin samalla tavalla … esimerkiksi vaikka kisoissa…?
Tarkoitus oli tehdä puomiharjoituksia tällä viikolla, mutta päädyimmekin tekemään niiden lisäksi jumppaa kavaleteilla ja muutaman hypyn ihan perus kapealla pystyllä. Molemmat hyppäsivät hyvin ja pehmeästi, Henkka aluksi vähän ihmetteli “uuttavanhaa- John Deere-retroestettä“, pöhköili ja puhisi, sillä este oli poikkeuksellisesti koristeltu oksilla J
Tänään aamulla kävin kaikilla maastossa, mäkitreeniä, metsässä rämpimistä ja ojien yli loikkimista, eli kaikkea kivaa !!
Ensiviikolla lähdetään Villen ja Henkan kanssa Tiinalle (Vähämäki) treeniin, sekä starttaan Villen kanssa Ypäjällä pari koululuokkaa.
Ja vihdoikin, tänään Aikidoon!!
Kotikentän pohjakin on aivan loistavan hyvässä kunnossa.
Pääasiassa olen tehnyt peruskoulutyöskentelyä. Sitä ei varmasti koskaan voi tehdä liikaa. Oman istunnan kanssa on kova tekeminen ja se pakollinen ratsastustauko on tuntunut tuovan kaikki vanhat opitut huonot tavat pintaan. Onkin ollut ihanaa, että olen saanut ratsastaa joka päivä pelkästään silmän alla ja ratsastustani on kuvattu videolle. Siitä näkee itsekin todella hyvin mitä asioita olisi syytä korjata.
Villen ja Henkan kanssa olen harjoitellut paljon siirtymisiä ja eri jyrkkyyksillä meneviä väistöjä, sekä yritetty hakea sitä kaikkein tärkeintä, eli rentoutta. Henkka on ollut ihan mega kevyt, mutta Villen kanssa on työstettävä huomattavasti enemmän, että sen saa edestä kevyeksi ja liikkeeseen lennokkuutta.
Henkkaa ratsastan pääasiassa normaalilla Sprengerin perusnivelellä, mutta koska se on tuntunut nyt edistyvän hyvää vauhtia, kokeilin sille ensimmäistä kertaa kankikuolaimia (kuvia alla) Se tuntui todella tyyneltä, tyytyväiseltä ja itseensä ylpeältä hevoselta.
Voi kunpa joskus saisin sen kulkemaan kodin ulkopuolellakin samalla tavalla … esimerkiksi vaikka kisoissa…?
Tarkoitus oli tehdä puomiharjoituksia tällä viikolla, mutta päädyimmekin tekemään niiden lisäksi jumppaa kavaleteilla ja muutaman hypyn ihan perus kapealla pystyllä. Molemmat hyppäsivät hyvin ja pehmeästi, Henkka aluksi vähän ihmetteli “uuttavanhaa- John Deere-retroestettä“, pöhköili ja puhisi, sillä este oli poikkeuksellisesti koristeltu oksilla J
Tänään aamulla kävin kaikilla maastossa, mäkitreeniä, metsässä rämpimistä ja ojien yli loikkimista, eli kaikkea kivaa !!
Ensiviikolla lähdetään Villen ja Henkan kanssa Tiinalle (Vähämäki) treeniin, sekä starttaan Villen kanssa Ypäjällä pari koululuokkaa.
Ja vihdoikin, tänään Aikidoon!!
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Paluuta ruotuun, hitaasti mutta varmasti!
Kulunut viikko on ollut melkoista matalalentoa erinäisten järjestelyiden takia, niin alkavien lukiojuttujen, kuin näiden hevoshommien vuoksi.
Kuka tekee, mitä tekee, missä, milloin ja kenen kanssa?
Onneksi selkä alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa, joten omien hevosen kyytiin olen vihdoinkin päässyt jo joka päivä. Muiden hevoset ovat vielä joutuneet odottamaan ja mm. Anniinaa ja Karoliinaa olen käynyt auttelemassa Niinisalossa maastoestetreeneissä, sekä Messilä Derbyssä, jossa Anniina sijoittui hienosti kolmanneksi Maja V -ponillaan!
Tämä tuntuu ihan hitsin hienolta !!
Ville on ollut tauon jälkeen yllätyksellisesti täysin oma mukava itsensä, mutta Henkka on tuntunut paljon rauhallisemmalta ja yhteistyöhaluisemmalta kuin aiemmin. Olisiko sittenkin tämä pakollinen laidunloma tehnyt ihan hyvää…?
Täytyy myöntää, että odotin melkoista sähkösaapas-rodeo meininkiä, mutta ilokseni voin todeta, että toisin kävi. Kenkiänsä se tosin riisuu sitä tahtia, että seppä on nykyään viikoittainen vakiovieras tallissa.
Mielessä on alkanut käymään, että kengittäminen olisi sittenkin ihan hyvä taito opetella myös itse…
Hyppyhommia en ole toistaiseksi vielä tohtinut harrastaa, mutta koulujumppaa on tullut väännettyä ahkerasti. Jospa niitä esteitä sitten ensiviikolla...
Viimeviikolla sattui ikävästi, kun Lobo loukkasi itsensä laitumella. Äijillä on ollut ilmeisesti jonkin sortin nahinaa ja pienisuuri poni oli saanut (jäljistä päätellen) kaviosta sarjatulena kylkeensä. Todennäköisesti se on loukannut samalla myös takajalkansa… liekö yrittänyt paeta paikalta ja liukastunut… en tiedä. Tarha oli kyllä silloin tosi märkä ja savipohjaisena todella liukas. No, nyt ollaan sitten kylmätty sitä jalkaa, sekä kylmätty, kylmätty ja kylmätty. Turvotus on onneksi laskenut nopeaan tahtiin ja melkein kaikki neljä jalkaakin on käytössä.. tai kolme ja ¾ ….
Vahvaksi syylliseksi epäilen Henkkaa, sillä Villen tuntien se tuskin vaivautuisi moisiin kekkereihin.
Ville ja Henkka myös hierottiin alkuviikosta ja ne vaikuttivatkin kaikin puolin tosi hyviltä ja nauttivat hoidosta jälleen täysin siemauksin. Loppupäivän ruunalan pojat lötköttelivät rennosti laitumella.
Tämä viikko oli varattu kalenteriin Puolan EM kisamatkaa varten, mutta koska se ei erinäisten sattumien vuoksi Villen kanssa koskaan toteutunut, suunnitelma B olisi mm. merenranta-rantavesi maastoilua, koulu- ja puomiharjoituksia, sekä totta kai ensi viikonloppuna turistiksi Teivoon kuninkuusraveihin, nyt kerrankin kun ne järjestetään melkein naapurissa J
Kuka tekee, mitä tekee, missä, milloin ja kenen kanssa?
Onneksi selkä alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa, joten omien hevosen kyytiin olen vihdoinkin päässyt jo joka päivä. Muiden hevoset ovat vielä joutuneet odottamaan ja mm. Anniinaa ja Karoliinaa olen käynyt auttelemassa Niinisalossa maastoestetreeneissä, sekä Messilä Derbyssä, jossa Anniina sijoittui hienosti kolmanneksi Maja V -ponillaan!
Tämä tuntuu ihan hitsin hienolta !!
Ville on ollut tauon jälkeen yllätyksellisesti täysin oma mukava itsensä, mutta Henkka on tuntunut paljon rauhallisemmalta ja yhteistyöhaluisemmalta kuin aiemmin. Olisiko sittenkin tämä pakollinen laidunloma tehnyt ihan hyvää…?
Täytyy myöntää, että odotin melkoista sähkösaapas-rodeo meininkiä, mutta ilokseni voin todeta, että toisin kävi. Kenkiänsä se tosin riisuu sitä tahtia, että seppä on nykyään viikoittainen vakiovieras tallissa.
Mielessä on alkanut käymään, että kengittäminen olisi sittenkin ihan hyvä taito opetella myös itse…
Hyppyhommia en ole toistaiseksi vielä tohtinut harrastaa, mutta koulujumppaa on tullut väännettyä ahkerasti. Jospa niitä esteitä sitten ensiviikolla...
Viimeviikolla sattui ikävästi, kun Lobo loukkasi itsensä laitumella. Äijillä on ollut ilmeisesti jonkin sortin nahinaa ja pienisuuri poni oli saanut (jäljistä päätellen) kaviosta sarjatulena kylkeensä. Todennäköisesti se on loukannut samalla myös takajalkansa… liekö yrittänyt paeta paikalta ja liukastunut… en tiedä. Tarha oli kyllä silloin tosi märkä ja savipohjaisena todella liukas. No, nyt ollaan sitten kylmätty sitä jalkaa, sekä kylmätty, kylmätty ja kylmätty. Turvotus on onneksi laskenut nopeaan tahtiin ja melkein kaikki neljä jalkaakin on käytössä.. tai kolme ja ¾ ….
Vahvaksi syylliseksi epäilen Henkkaa, sillä Villen tuntien se tuskin vaivautuisi moisiin kekkereihin.
Ville ja Henkka myös hierottiin alkuviikosta ja ne vaikuttivatkin kaikin puolin tosi hyviltä ja nauttivat hoidosta jälleen täysin siemauksin. Loppupäivän ruunalan pojat lötköttelivät rennosti laitumella.
Tämä viikko oli varattu kalenteriin Puolan EM kisamatkaa varten, mutta koska se ei erinäisten sattumien vuoksi Villen kanssa koskaan toteutunut, suunnitelma B olisi mm. merenranta-rantavesi maastoilua, koulu- ja puomiharjoituksia, sekä totta kai ensi viikonloppuna turistiksi Teivoon kuninkuusraveihin, nyt kerrankin kun ne järjestetään melkein naapurissa J
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)