Valitettavasti bloggerin tila on tullut täyteen, enkä pysy enää lisäämään tänne kuvia tai videoita.
Hevoset voi hyvin ja Henkkakin edistyy, onpa se jo tänä vuonna saanut tulosta kisoista, mm alue-esteillä yksi 110cm voitto ja puhtaita, nättejä ratoja alla. Myös alue-koulukilpailuista on tullut tulosta, vaikkaan ei vielä menestystä :)
Ville on vedossa ja se todennäköisesti starttaa kenttäkilpailuissa kesällä.
Olen hankkinut kimppa-omistusta ravipuolelta BWT Loved tammasta, jonka kasvua ja kehitystä seurailen mielenkiinnolla.
On kuitenkin aika jättää jäähyväiset tämän blogin tiimoilta ja toivottaa
suurkiitos teille kaikille, jotka olette viihtyneet tekstieni parissa !!
Tietoja minusta
- Minna Mettälä
- Olen -95 syntynyt ratsastaja Hämeenkyröstä. Sydämeltäni olen ehdottomasti kenttäratsastaja, mutta pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta. Blogi kertoo hevoselämäni iloista ja suruista.
torstai 25. huhtikuuta 2013
lauantai 22. joulukuuta 2012
Joulun taikaa...
Myllypuron tallinmäki alkaa valmistautuun perinteiseen ja rauhallisen joulunaikaan.
Vihdoinkin olen saanut Tuiskun avustuksella koko karvakolmikon yht`aikaa lenkille. Minä ratsastin Henkalla, joka aluksi ei osannut kuin väistöjä ja munaravia, Tuisku reippaili Villellä ja Lobo hurjasteli pelkällä riimulla vapaana kuin taivaan lintu.
Tuisku on tehnyt tallennetta omaan blogiinsa, joten käy siellä kurkistamassa retken riemuista :)
Meillä joulunajan talliin liittyy uskomuksia ja tarinoita joita olen kuullut äidiltäni, joka oli kuullut niitä omalta äidiltään, jolle tarinoita oli puolestaan kertonut hänen isänsä, pitkän linjan hevosmies ja -kauppias.
Lapsena rakastin näitä tarinoita, mutta on niistä silti jäänyt jokin mystiikka takaraivoon, sillä en ole koskaan "uskaltanut" uhmata näitä vanhoja perinteitä.. (paitsi sen tuplasti kauraa jouluna osion olen suosiolla jättänyt pois)
Veikkaisin, että iso-papan hevoset tekivät kuitenkin sen verran enemmän töitä kuin minun hevoseni, vaikkakin ne on jo useamman vuoden treenattu melkoisen kovaan kenttäkuntoon.
Elikkä, tallinhan tulisi turvallisuuden takia olla aina siisti ja tavaroiden omilla paikoillaan, ja pääsääntöisesti näinhän meilläkin yleisesti on, mutta....
...ok, myönnetään ... minulla tämä välillä lipsuu ja paikan talouspäällikkö saa siitä toisinaan melkoisia äänenavausharjoituksia...
Hänen mielestään kaiken tulisi tallissa aina kiiltää, olla luotisuorassa järjestyksessä ja viikattuina sekä mikä tärkeitä, ihan kaikki super-super-puhtaana, sekä tallin pitäisi mieluiten tuoksua havulle tai mäntysuovalle.
Missään tapauksessa EI siis pissalle tai heppan kakalle!
No, jokatapauksessa - talli siivotaan ja kuurataan vimpan päälle aina jouluksi.
Talliin tuodaan koristeeksi havuja, sekä muutama joulukoriste, hevosten ulottumattomiin tietenkin.
Joulu-aattona hevoset ratsastetaan ja talli siivotaan normaalisti. Lisäksi hevoset ulkoilevat tarhassa loppupäivän. Kuten jo edellä kerroin, normaalia väkirehuruokintaa ei muuteta, mutta vähintään jouluna on ruuan lisäksi ollut aina leipää ja porkkanaa. Ja tottakai hevoset saavat Bemer-magneettihoidot ja ne huolletaan ja harjataan extra-huolella.
Iltaruokinta annetaan viimeistään seitsemän paikkeilla, sillä tontut kokoontuvat ja odottelevat tallin sulkemista ja valojen sammuttamista aivan lähistöllä.
Sen jälkeen ei vanhan uskomuksen mukaan talliin enää aattona mennä.
Vain kerran vuodessa joulu-aattona haltijat tuovat hevosille kyvyn puhua ihmisten kielellä. Ne syövät, vaihtavat mielipiteitä ja keskustelevat mennen vuoden asioista koko seuraavan yön, kaikessa rauhassa tallitonttujen kanssa.
Siksi on erittäin tärkeää myös muistaa jättää tallitontuillekin maittavaa purtavaa.
Tämä on se ainutlaatuinen hetki, jolloin on tämän vuoden viimeinen mahdollisuus hemmotella ja passata tallitonttuja, varsinkin jos vuoden aikana tonttujen on yhtään tarvinnut ikäänkuin pelastaa laiskaa omistajaa tallinpidossa....
Miksi sitten on niin erityisen tärkeää, ettei talliin enää mennä iltaruoan jälkeen?
Jos ihminen kuuli, mistä hevoset ja tallitontut keskustelivat, oli sen tuova talliin erittäin huonoa onnea koko seuraavaksi vuodeksi. Suuttuneet tontut järjestivät liian uteliaalle omistajalleen harmia ja huolta koko seuraavan vuoden ajan ja pahimmassa tapauksessa omistaja menettäisi kaikki hevosensa.
Joulupäivänä talliin tulee mennä aikaisintaan kahdeksalta, että pidoista väsyneet hevoset ja tontut ovat saaneet kunnolla levätä. Perinteisesti hevoset ovat lomailleet ja tarhailleet joulupäivän mutta Tapaninpäivänä, joka muuten on oikea hevosmiesten päivä, on meillä ollut tapana tehdä pitkä maastolenkki eväineen kaikkineen.
Kuulemma ennen vanhaan oli tapana, että hevosmiehet kiersivät ympäri maakuntaa reellä ja kävivät syömässä, ilakoimassa ja varsinkin juomassa niin monessa talossa, kuin kunto antoi myöden.
Tuohon aikaan moni karskinpikin hevosmies tuli uskollisen pollensa kyydissä unessa ja tietysti myös melkoisen ympäripäissään kotiin.
Joulun jälkeen minulla alkaa kinkun sulattelut, lenkkeily ja muutkin vakitreenit palaa ohjelmistoon. Seuraavat estekisat loikataan Sata-Hämeellä 5.1.2013
Hyvää Joulun aikaa kaikille uskollisille vakkarilukijoille sekä kaikille satunnaisvierailijoille, hyville ystäville ja tuttaville, omalle rautaiselle tiimilleni, oppilailleni, opettajilleni, sekä ihan kaikille hevosihmisille ja taustajoukoille !!
kuitenkin hyvä mieli.
Katso taivasta, tähtiä, kuuta,
vieläkö joulu on jotain muuta?
Ystävän halaus ja aatos jalo,
tuttua on myös kynttilän valo.
Joulun maun tuntee jo kieli,
mutta tärkein on kuitenkin hyvä joulumieli.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Henkka estetreenissä Sata-Hämeellä
Harjoitus aloitettiin ravissa. Maassa 2,7m etäisyydellä ristikossa oli ravipuomi. Ajatuksena oli ravata ristikolle aktiivisessa, mutta rauhallisessa ravissa.
Sitten ravipuomit siirrettiin ristikoiden eteen maapuomeiksi ja harjoitusta jatkettiin laukassa. Ristikolta laineelle 12,3 m etäisyydellä, suunnan vaihto ja toiselta ristikolta okserille, etäisyys sama 12,3 m. Estekorkeus 90cm.
Ajatuksena oli saada 3 sujuvaa laukka-askelta, ristikon jälkeen kevyt puristus pohkeella että laukka jatkuu ja laineelta - okserilta myötälaukassa alas.
Seuraavaksi harjoiteltiin kaarevalla uralla hyppäämistä. Esteiden etäisyys 18m, eli 5 laukka-askelta. Tällaisia linjoja esiintyy usein sekä rataeste-, että kenttäradoilla. Suhteutettuja välejä tulisi aina ajatella yhtenä tehtävänä, ei kahtena eri esteenä.
Sitten yhdistin harjoitukset ja hyppäsin tehtävät ratana. Estekorkeus 105-115 cm. Radasta on video, mutta valitettavasti en saa ladattua sitä jostain syystä blogiin.
tiistai 11. joulukuuta 2012
"Hämärähommia ja kipontappotalkoot"
Koulutunti tänä iltana Vesajärvellä sujui melkoisen kivasti.
Vähän oli ilmassa pienimuotoista hyppyloikkaa, mutta mitäs siitä :)
Maneesissa oli aika pimeää joten pahoittelen, että kuvanlaatu on taas huonoa.
Tunnilla treenattiin pääasiassa väistöjä, siirymisiä kolmikaarisella ja vastalaukkoja.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut koko tuntia käsikirjoituksen mukaan, vaan "uhmaikäinen henkisesti kaksivuotias Henkka-vekara" protestoi vastalaukkakuvioo.
Hänen mielestään homman olisi pitänyt mennä joten kuten näin, että "STOP !! EI EI EI vastalaukkaa.. EI.. no, ehkä laukanvaihto... ääähh. EI...enmätiedä...äähh.. tää on tuskaa.. ja nyt muuten meni HERMO!!... oho... ei sit mennykkään...jatketaan vaan...ok... tamtidamtitamtidamti tahdissa juu...."
Hevosterrierien päivähuvitukset ja ruokakipon kuritusta....
Huomenna hevoset vain tarhailevat ja koulun lisäksi keskitytään vain ratsastajan treenamiseen, sillä viikko-ohjemassa on aikido harjoitukset.
Vähän oli ilmassa pienimuotoista hyppyloikkaa, mutta mitäs siitä :)
Maneesissa oli aika pimeää joten pahoittelen, että kuvanlaatu on taas huonoa.
Tunnilla treenattiin pääasiassa väistöjä, siirymisiä kolmikaarisella ja vastalaukkoja.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut koko tuntia käsikirjoituksen mukaan, vaan "uhmaikäinen henkisesti kaksivuotias Henkka-vekara" protestoi vastalaukkakuvioo.
Hänen mielestään homman olisi pitänyt mennä joten kuten näin, että "STOP !! EI EI EI vastalaukkaa.. EI.. no, ehkä laukanvaihto... ääähh. EI...enmätiedä...äähh.. tää on tuskaa.. ja nyt muuten meni HERMO!!... oho... ei sit mennykkään...jatketaan vaan...ok... tamtidamtitamtidamti tahdissa juu...."
Hevosterrierien päivähuvitukset ja ruokakipon kuritusta....
Huomenna hevoset vain tarhailevat ja koulun lisäksi keskitytään vain ratsastajan treenamiseen, sillä viikko-ohjemassa on aikido harjoitukset.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Huoltotoimenpiteitä
Vähältä piti, etteivät hevosten rokotukset menneet umpeen. Se olisikin sitten tietänyt koko rokotusohjelman alkamista alusta.
Jostain kumman syystä tuli selailtua hevosten papereita ja onneksi eläinlääkärillekin sopi alkuviikon aikatauluihin tulla rokottamaan. Samalla kaikkien kolmen pollen hampaat raspattiin, sillä jokaisella olikin pientä hammaspiikkiä kalustossa. Toisaalta, se ei tullut yllätyksenä, sillä ratsastaessa oli ohjaan jo tuntumaa, että jotain pientä häikkää suussa saattaisi olla.
Henkka jouduttiin (taas) rauhoittamaan, itse asiassa kaksikin kertaa.
Harmaa pistää sen verran vimmatusti hanttiin, eikä oikein tykkää tästä toimenpiteestä.
Ponit on sivistyneempiä ja niille tämä on jo tuttua kauraa.
Joten hevoset ovat siis viettäneet muutaman päivän pienimuotoista rokotuslomaa.
Pentti, tyttökissa nimestään huolimatta, sai rokotuksen. Prinsessallakin oli myös hieman vastaan-pökötystä asiasta....
Eilen hevoset kengitettiin. Edellisestä kengityksestä oli kulunut 6 viikkoa.
Villen kengitysväli on 4, maksimissaan 5 viikkoa. Se on kauhean tarkka jaloistaan, varsinkin ettei asento muutu kavion kasvaessa liikaa. Myös naulat eivät saa olla liian kireässä eikä tietenkään liian löysällä, eikä kenkä tai vuoleminen saa olla puolta milliäkään vinossa, tai se ei vaan yksinkertaisesti kävele. Se on myös erittäin epäluuloinen, kun sille laitetaan kesällä uudet nahkapohjalliset ja ne hieman narisevat aluksi. Tai kun laitetaan ensimmäiset tilsakummit talvella.
Vähän siis jännitin, kuinka se nyt kävelee kengityksen jälkeen, kun nyt meni jo viikon yli ns. kriittisen rajan.
Pelko oli tällä kertaa aiheeton, sillä sehän oli ihan ok.
Villen oma luottokengittäjä, Lammin Pekka tekee kyllä todella todella sadasosamillin tarkkaa työtä.
Villen diivamaisuus on jotenkin hassua, kun tietää miten se päästelee esimerkiksi maastoradalla.
Mutta, olen tullut siihen lopputulokseen, että kun perusasiat on kunnossa, sen on helppo antaa kaikkensa sillon kun tehdään töitä.
Lobolla ja Henkalla kengitysväli on 8 viikkoa, niillä kavio kasvaa sen verran hitaammin. Tosin molempien kengät olivat jo niin loppu, että oli aivan pakko saada uudet pitävät talvipopot alle.
Kaikille laitettiin myös tilsakummit kavion ja kengän väliin, kuten aina talvella, etteivät kaviot kerää lumitilsoja ja ala muistuttamaan korkokenkiä.
Ville-vilukissalle saapui HorsePron lähetys, kiitos muuten nopeasta toimituksesta!
Nyt on ponilla uusi superlämmin Eskadron tallitoppaloimi kiinteällä kaula- ja mahakappaleella... vähän näin niinkuin ennakkojoululahjana.
Kirjavinkki:
Hevosen anatomia - Björn Sandgren
Hevosen rakenteen ja sen toiminnan tuntemus on välttämätöntä, jotta tietäisi kuinka ehkäistä sairauksia ja vammoja ja miten toimia onnettomuuden sattuessa. Tieto tekee yhdessäolon hevosten kanssa mielenkiintoisemmaksi ja hauskemmaksi. Hevosen Anatomia perehdyttää Sinut helposti hevosen rakenteen salaisuuksiin. Ruotsalaisen Skaran hevosklinikan eläinlääkäri Björn Sandgren on koostanut tämän kirjan kuvineen ja teksteineen.
Hyvät ja selkeät kuvat ja teksti.
Helppo olla mukana vaikka tallilla, koska kirjassa kierreselkä. Suosittelen!
Jostain kumman syystä tuli selailtua hevosten papereita ja onneksi eläinlääkärillekin sopi alkuviikon aikatauluihin tulla rokottamaan. Samalla kaikkien kolmen pollen hampaat raspattiin, sillä jokaisella olikin pientä hammaspiikkiä kalustossa. Toisaalta, se ei tullut yllätyksenä, sillä ratsastaessa oli ohjaan jo tuntumaa, että jotain pientä häikkää suussa saattaisi olla.
Henkka jouduttiin (taas) rauhoittamaan, itse asiassa kaksikin kertaa.
Harmaa pistää sen verran vimmatusti hanttiin, eikä oikein tykkää tästä toimenpiteestä.
Ponit on sivistyneempiä ja niille tämä on jo tuttua kauraa.
Joten hevoset ovat siis viettäneet muutaman päivän pienimuotoista rokotuslomaa.
Pentti, tyttökissa nimestään huolimatta, sai rokotuksen. Prinsessallakin oli myös hieman vastaan-pökötystä asiasta....
Eilen hevoset kengitettiin. Edellisestä kengityksestä oli kulunut 6 viikkoa.
Villen kengitysväli on 4, maksimissaan 5 viikkoa. Se on kauhean tarkka jaloistaan, varsinkin ettei asento muutu kavion kasvaessa liikaa. Myös naulat eivät saa olla liian kireässä eikä tietenkään liian löysällä, eikä kenkä tai vuoleminen saa olla puolta milliäkään vinossa, tai se ei vaan yksinkertaisesti kävele. Se on myös erittäin epäluuloinen, kun sille laitetaan kesällä uudet nahkapohjalliset ja ne hieman narisevat aluksi. Tai kun laitetaan ensimmäiset tilsakummit talvella.
Vähän siis jännitin, kuinka se nyt kävelee kengityksen jälkeen, kun nyt meni jo viikon yli ns. kriittisen rajan.
Pelko oli tällä kertaa aiheeton, sillä sehän oli ihan ok.
Villen oma luottokengittäjä, Lammin Pekka tekee kyllä todella todella sadasosamillin tarkkaa työtä.
Villen diivamaisuus on jotenkin hassua, kun tietää miten se päästelee esimerkiksi maastoradalla.
Mutta, olen tullut siihen lopputulokseen, että kun perusasiat on kunnossa, sen on helppo antaa kaikkensa sillon kun tehdään töitä.
Lobolla ja Henkalla kengitysväli on 8 viikkoa, niillä kavio kasvaa sen verran hitaammin. Tosin molempien kengät olivat jo niin loppu, että oli aivan pakko saada uudet pitävät talvipopot alle.
Kaikille laitettiin myös tilsakummit kavion ja kengän väliin, kuten aina talvella, etteivät kaviot kerää lumitilsoja ja ala muistuttamaan korkokenkiä.
Ville-vilukissalle saapui HorsePron lähetys, kiitos muuten nopeasta toimituksesta!
Nyt on ponilla uusi superlämmin Eskadron tallitoppaloimi kiinteällä kaula- ja mahakappaleella... vähän näin niinkuin ennakkojoululahjana.
Kirjavinkki:
Hevosen anatomia - Björn Sandgren
Hevosen rakenteen ja sen toiminnan tuntemus on välttämätöntä, jotta tietäisi kuinka ehkäistä sairauksia ja vammoja ja miten toimia onnettomuuden sattuessa. Tieto tekee yhdessäolon hevosten kanssa mielenkiintoisemmaksi ja hauskemmaksi. Hevosen Anatomia perehdyttää Sinut helposti hevosen rakenteen salaisuuksiin. Ruotsalaisen Skaran hevosklinikan eläinlääkäri Björn Sandgren on koostanut tämän kirjan kuvineen ja teksteineen.
Hyvät ja selkeät kuvat ja teksti.
Helppo olla mukana vaikka tallilla, koska kirjassa kierreselkä. Suosittelen!
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Hokinpolkemaa
Tulihan se talvi ja paukkupakkaset vihdoinkin, ainakin nyt illalla.
Mutta on kuin valon määrä olisi lisääntynyt vähintään puolella, kun maa on valkoinen ja kaunis.
Aamulla tein 2 tunnin maastolenkin Villen kanssa. Kävimme Ahvenuksessa, olin ajatellut että pääsisi oikein kunnolla laukkaileen, mutta siellähän oli metsämiehiänkin autoineen. Ei siinä sitten oikein tohtinut täträyttää kaiken keskeltä tuhatta ja sataa. Villeä tämä ärsytti. Se on niin tottunut, että tiesi odottaa menoa ja meininkiä.
Reissu oli kuitenkin hieno paitsi, että posket oli niin niin jäässä! Auts....
Ilmeisesti Villelle jäi sen verran pöllövirtaa ja jurppu-joonas meininkiä, että se on todennäköisesti päästellyt loput höyryt ulos tarhassa.
Ja lopputuloksena verinen jalka....
Ei muuta kuin hoidetaan, näitähän tässä viime päivinä on ollut jokaisella hevosella.
Betadinea, Bemer valohoitoa ja hengittävä side yöksi päälle.
Mutta on kuin valon määrä olisi lisääntynyt vähintään puolella, kun maa on valkoinen ja kaunis.
Aamulla tein 2 tunnin maastolenkin Villen kanssa. Kävimme Ahvenuksessa, olin ajatellut että pääsisi oikein kunnolla laukkaileen, mutta siellähän oli metsämiehiänkin autoineen. Ei siinä sitten oikein tohtinut täträyttää kaiken keskeltä tuhatta ja sataa. Villeä tämä ärsytti. Se on niin tottunut, että tiesi odottaa menoa ja meininkiä.
Reissu oli kuitenkin hieno paitsi, että posket oli niin niin jäässä! Auts....
Ilmeisesti Villelle jäi sen verran pöllövirtaa ja jurppu-joonas meininkiä, että se on todennäköisesti päästellyt loput höyryt ulos tarhassa.
Ja lopputuloksena verinen jalka....
Ei muuta kuin hoidetaan, näitähän tässä viime päivinä on ollut jokaisella hevosella.
Betadinea, Bemer valohoitoa ja hengittävä side yöksi päälle.
torstai 29. marraskuuta 2012
Satulan korjausta ja muitakin valjastöitä.
Tällä viikolla on koulussa vaihtoviikko ja oppilailla oli mahdollisuus valita jokin erilainen kurssi. Mahdollisuuksia olisi ollut mm. kipahevosen valmennus, metsä- ja yrttihommat jne.
Minä valitsin valjastyöt, sillä satulahuoneessa lepää kolmen pyykkikorillisen verran rikkinäisiä suitsia, rintaremmejä, jalustin remmejä sekä kaikkea muuta mahdollista nahka vermettä.
Minun lempisatulastani, joustorunkoinen Trekker Master, jota käytän sekä koulusatulana, että maastossa kaikilla kolmella on alkanut kovassa käytössä vähän rispaantumaan.
Siipi oli lähtenyt melkein irti, joten vein sen mukanani koululle korjattavaksi.
Ei hitsit, ihan käsittämättömän vaikeaa!!
Nyt tulee "rispektiä" valjassepille!!
Voitteko kuvitella, neljä tuntia ja yhdeksän vaivaista ja siistiä tikkiä valmiina.
Huh huh ja jäätävä tuskanhiki!
Lisäksi kaksi neulaa meni taistelun tiimellyksessä (neula kuuluu vääntää kaareviksi, että sillä voi työstää) poikki, sekä lukuisia ärräpäitä tuli päästeltyä päivän mittaan.
Tulihan siitä siis valmista vihdosta viimein ja olen nyt kyllä enemmän kuin ylpeä itsestäni!!
JES JES JES!!
Tänään korjasin Henkan rikkinäiset Hubertus - suitset. Siinä tuli sitten sellaisen noin 150 euron säästö, kun ei tarvitse ostaa uusia. Korjauksessa on ollut mm. riimuja ja kuljetussuojia.
Aivan mahtavaa hommaa.
Ehjätyillä varusteilla käytiin sitten illalla koulutunnilla. Henkka oli aikas hermostunut koko päivän, sitä selkeästi on alkanut ottaa pannuun, kaikesta kävelytyksestä ja ratsastuksesta huolimatta, karsinassa seisominen. Se ei oikein olisi jaksanut keskittyä välillä ja vaikeissa asioissa alkoi herkästi protestoimaan viskomalla päätään ja häntäänsä. Mutta välillä se oli rento ja tuntui, kuin se olisi halunnut aina vain koota ja koota itseään enemmän ja enemmän, tunsi mahtavasti kuinka sen takapää tuli hyvin alle ja sen seurauksena niska alkoi nousemaan.
Aikas mageen tuntuinen.. hhmmm ... kyllä!
Mutta, koska lihaskunto on ollut niin kovin huono niin sitä täytyy rakentaa hitaasti. Se ei jaksa vielä kauan kulkea noin koottuna.. huvitti välillä suurestikin, kuinka sitä itseäänkin ihan selkeästi harmitti tämä lihaksettomuus tulen palavasti.
No, ei huolta mitään jos siltä itseltäänkin löytyy halua kulkea oikein päin, en voi muuta kuin odottaa, että kunto nousee pikku hiljaa. Mihin tässä on kiire, valmiissa maailmassa.
Tunnilla tehtiin paljon väistöjä, avotaivutuksia, sulkuja. Teimme myös kolmikaarista kiermura-uraa siten, että keskimmäinen kaari mentiin laukassa ja muut kaaret ravissa. Siirtymiset tehtiin joko suoraan ravi-laukka-ravi tai ravi-käynti-laukka-ravi. Jonkin verran treenattiin myös askeleen pidennystä. Tämäkin paranee koko ajan.
Tälläkään tunnilla ei yhtään rikkoja laukalle!! Teen niitä niin pitkään keventäen, että se varmasti alkaa hoksaamaan ja pidentämään kunnolla askelta. Muistanpa vaan Villestä, että sen kanssa keskiravia tikutettiin ensimmäinen vuosi, ennenkuin se pidensi milliäkään askelta. Nyt sen keskiravit on pääsääntöisesti koulupöytäkirjoissa 7 tai 8.
Maneesissa oli illalla tosi pimeää, mutta tässä pari hämärää pätkää:
Minä valitsin valjastyöt, sillä satulahuoneessa lepää kolmen pyykkikorillisen verran rikkinäisiä suitsia, rintaremmejä, jalustin remmejä sekä kaikkea muuta mahdollista nahka vermettä.
Minun lempisatulastani, joustorunkoinen Trekker Master, jota käytän sekä koulusatulana, että maastossa kaikilla kolmella on alkanut kovassa käytössä vähän rispaantumaan.
Siipi oli lähtenyt melkein irti, joten vein sen mukanani koululle korjattavaksi.
Ei hitsit, ihan käsittämättömän vaikeaa!!
Nyt tulee "rispektiä" valjassepille!!
Voitteko kuvitella, neljä tuntia ja yhdeksän vaivaista ja siistiä tikkiä valmiina.
Huh huh ja jäätävä tuskanhiki!
Lisäksi kaksi neulaa meni taistelun tiimellyksessä (neula kuuluu vääntää kaareviksi, että sillä voi työstää) poikki, sekä lukuisia ärräpäitä tuli päästeltyä päivän mittaan.
 |
| Satula-ressu loikoilee työpöydällä lähes siipi maassa tai ainakin kohtalaisen irti. |
 |
| Lähikuvaa siipirikkoisesta... |
 |
| Neula on saatu kaarelle ja korjaustyö on täydessä vauhdissa. |
 |
| Se on TEHTY!! |
Tulihan siitä siis valmista vihdosta viimein ja olen nyt kyllä enemmän kuin ylpeä itsestäni!!
JES JES JES!!
 |
| Jalustinremmitkin kaipasi uutta lankaa. Ensin purin vanhat langat irti. Langassa on vahaa,.joka täytyy yksitellen puhdistaa jokaisesta reiästä pois. Ja sitten, ei muuta kuin ommeltiin, kunnes huomasin, että solki on väärin päin. Mmmrrrr.... Joten sitten purettiin ja ommeltiin uudelleen ja takaisin samoja tikkejä toiseen suuntaan. Nyt taas kestää!! |
 |
| Jalustin remmin korjausta toisesta suunnasta. |
Tänään korjasin Henkan rikkinäiset Hubertus - suitset. Siinä tuli sitten sellaisen noin 150 euron säästö, kun ei tarvitse ostaa uusia. Korjauksessa on ollut mm. riimuja ja kuljetussuojia.
Aivan mahtavaa hommaa.
Ehjätyillä varusteilla käytiin sitten illalla koulutunnilla. Henkka oli aikas hermostunut koko päivän, sitä selkeästi on alkanut ottaa pannuun, kaikesta kävelytyksestä ja ratsastuksesta huolimatta, karsinassa seisominen. Se ei oikein olisi jaksanut keskittyä välillä ja vaikeissa asioissa alkoi herkästi protestoimaan viskomalla päätään ja häntäänsä. Mutta välillä se oli rento ja tuntui, kuin se olisi halunnut aina vain koota ja koota itseään enemmän ja enemmän, tunsi mahtavasti kuinka sen takapää tuli hyvin alle ja sen seurauksena niska alkoi nousemaan.
Aikas mageen tuntuinen.. hhmmm ... kyllä!
Mutta, koska lihaskunto on ollut niin kovin huono niin sitä täytyy rakentaa hitaasti. Se ei jaksa vielä kauan kulkea noin koottuna.. huvitti välillä suurestikin, kuinka sitä itseäänkin ihan selkeästi harmitti tämä lihaksettomuus tulen palavasti.
No, ei huolta mitään jos siltä itseltäänkin löytyy halua kulkea oikein päin, en voi muuta kuin odottaa, että kunto nousee pikku hiljaa. Mihin tässä on kiire, valmiissa maailmassa.
Tunnilla tehtiin paljon väistöjä, avotaivutuksia, sulkuja. Teimme myös kolmikaarista kiermura-uraa siten, että keskimmäinen kaari mentiin laukassa ja muut kaaret ravissa. Siirtymiset tehtiin joko suoraan ravi-laukka-ravi tai ravi-käynti-laukka-ravi. Jonkin verran treenattiin myös askeleen pidennystä. Tämäkin paranee koko ajan.
Tälläkään tunnilla ei yhtään rikkoja laukalle!! Teen niitä niin pitkään keventäen, että se varmasti alkaa hoksaamaan ja pidentämään kunnolla askelta. Muistanpa vaan Villestä, että sen kanssa keskiravia tikutettiin ensimmäinen vuosi, ennenkuin se pidensi milliäkään askelta. Nyt sen keskiravit on pääsääntöisesti koulupöytäkirjoissa 7 tai 8.
Maneesissa oli illalla tosi pimeää, mutta tässä pari hämärää pätkää:
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Vastaus haasteeseen!
Challenge!
Aino heitti haasteen!!
Säännöt:
- vastaa kaikkiin kysymyksiin (10)
- haasta neljä blogia
Sain tämä haasteen Lavosen Ainolta!! Kiitos !!
Haastan:
- Iina Janhusen
- Tuija Rosenqvistin
- Heli Hautalan
- Tuisku Laineen
Kysymykset, joihin myös haastettujen tulee vastata:
1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Minusta on mukava kirjoittaa, samalla tästä blogista on muodostunut myös jonkin sortin päiväkirja. Välillä päivät ovat niin samanlaisia.. aamulla tallihommat.. kouluun.. kotiin... tallinsiivous.. ratsastus.. iltatalli.. nukkuun, niistä ei viitsi joka päivä kirjoittaa. Mutta sitten kun jotain normaalista poikkeavaa sattuu, niin siitä on mukava rustailla. Toivottavasti näistä on ollut iloa myös muillekin.
2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpaillut?
Juu, kyllä!! Pääasiassa koulua ja kenttää, mutta myös jonkin verran rata-esteitä. Hevosen/ponin tasosta riippuen, koulussa seuratasosta heC:stä - alue ja ja kansalliseen heA:han, kentässä pääasiassa kansallista hevosten helppoa, mutta ponivuosina oli myös kentässä yksi KV kilpailu Pohjoismaiden ja Baltianmaiden mestaruuksissa ja esteillä on on loikittu pääasiassa 90-110 luokkia.
3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Kotona on ollut hevosia niin kauan kuin muistan, sillä molemmat vanhempani harrastavat ratsastusta. Aluksi istuin isäni sylissä satulassa ja olessani noin 2-3 vuotias, äiti tai isä talutti hevostani tai olin liinatyöskentelyssä lähes joka päivä. Kuusivuotiaana aloitin varsinaiset ratsastustunnit Vesajärven ratsastuskoulun opetushevosilla ja oman hevosen kanssa kotona kävi opettaja.
4. Koulu vai esteet? Perustele!
Kenttäratsastus ja mieluiten pelkkä maasto :)
Mitä haastavampi sen parempi ja kenttä myös siksi, että siinä täytyisi handlata nämä kaikki osakokeet, mutta jos valita täytyy, myönnän että kouluratsastus.
Se on parhaimmillaan kuin tanssia, kaunista ja kevyttä. Ehkä siinä kiehtoo kuitenkin se, että se on niin hitsin vaikeaa ja aina on jotain parannettavaa ja hiottavaa. Tykkään minä tosin kyllä hypätäkin.
5. Valmennus vai kilpailu? Perustele!
Ehdottomasti kilpailu! Valmennuksissa käydään harjoittelemassa, että kilpailuissa voi peilata omaa tasoaan muihin ratsukoihin. Tosin, vaikka kuinka olisi harjoitellut, kilpailuissa voi aina tapahtua mitä tahansa yllättävää ja suoritus voi mennä mönkään. Kilpailuissa adrenaliini on korkealla ja vatsan pohjassa kihelmöi, olipa sitten kyseessä seurakilpailu tai kv startti. Ihanaa!!
6. Poni vai hevonen? Perustele!
Tässä varmasti pitäisi sanoa, että hevonen, mutta minä tykkään sekä poneista, että hevosista. Ponivuodet on takanapäin, mutta ratsastan silti hevosten lisäksi päivittäin poneilla.
7. Onko sinulla hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Kyllä, omia on tällä hetkellä tallissa Ville, Henkka ja Lobo.
Prinssi ja Domingo ovat jo vihreämmillä laitumilla.
8. Oletko hypännyt maastoesteitä? Mikä niissä kiehtoo?
Kyllä!! Lempilajini!! Adrenaliinia!!
On tehtävä paljon harjoitusta, että voi hypätä maastoesteitä. Hevosen täytyy olla kuulolla ja mitä paremmin sileällä on viitsitty vääntää, sen parempi ohjattavuus maastossa on, sen turvallisempaa se on. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ratkaisut on tehtävä heti ja virhearviot yleensä kostautuvat kieltoina tai loukkaantumisina. Minulla on ollut alusta asti suurella auktoriteetilla ja loistavalla tietotaidolla varustettu valmentaja elikkäs Kaukisen Pertsa. Hän on alusta asti vaatinut, että harjoitellaan vaikeampia tehtäviä, kuin mitä kisoissa on koskaan mahdollista tulla eteen. Hän on rehellisesti kaunistelematta kertonut missä on ollut milloinkin vika ja kehunut silloin kun on mennyt hyvin. Kun kiitos tulee, tietää että on oikeasti tehnyt hyvän ratsastuksen.
Mitä vaikeammat tehtävät sen enemmän nautin.. pakko myöntää. Jos maastorata jo kävellessä osoittautuu liian simppeliksi, olen huomannut oman kipinän katoavan ja se on vain ratsastettu läpi.
9. Lempi hevosrotusi?
Tämä on niin vaikea kysymys, etten osaa vastata siihen!
Kaikissa hevosissa on jotain hyvää ja huonoa. Henkilökohtaisesti arvostan suuresti suomalaista hevoskasvatusta ja tykkään todella paljon esim. Helena ja Jukka Niirasen Carrus-hevosista. Tykkään hannoverilaisista, holsteineista, selle francaisista, englannin täysverisistä, oldenburgilaisista, andalusialaisista, lusitanoista, painteista jne. mutta jos eteeni tulee "tukkajumala"-suomenhevonen, olen täysin myyty!
10. Korkein hyppäämäsi este?
Taitaa olla 130 cm.
Aino heitti haasteen!!
Säännöt:
- vastaa kaikkiin kysymyksiin (10)
- haasta neljä blogia
Sain tämä haasteen Lavosen Ainolta!! Kiitos !!
Haastan:
- Iina Janhusen
- Tuija Rosenqvistin
- Heli Hautalan
- Tuisku Laineen
Kysymykset, joihin myös haastettujen tulee vastata:
1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Minusta on mukava kirjoittaa, samalla tästä blogista on muodostunut myös jonkin sortin päiväkirja. Välillä päivät ovat niin samanlaisia.. aamulla tallihommat.. kouluun.. kotiin... tallinsiivous.. ratsastus.. iltatalli.. nukkuun, niistä ei viitsi joka päivä kirjoittaa. Mutta sitten kun jotain normaalista poikkeavaa sattuu, niin siitä on mukava rustailla. Toivottavasti näistä on ollut iloa myös muillekin.
2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpaillut?
Juu, kyllä!! Pääasiassa koulua ja kenttää, mutta myös jonkin verran rata-esteitä. Hevosen/ponin tasosta riippuen, koulussa seuratasosta heC:stä - alue ja ja kansalliseen heA:han, kentässä pääasiassa kansallista hevosten helppoa, mutta ponivuosina oli myös kentässä yksi KV kilpailu Pohjoismaiden ja Baltianmaiden mestaruuksissa ja esteillä on on loikittu pääasiassa 90-110 luokkia.
3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
 |
| Meikäläisellä ikää kaikki 2 vuotta ja Alfa-poni |
Kotona on ollut hevosia niin kauan kuin muistan, sillä molemmat vanhempani harrastavat ratsastusta. Aluksi istuin isäni sylissä satulassa ja olessani noin 2-3 vuotias, äiti tai isä talutti hevostani tai olin liinatyöskentelyssä lähes joka päivä. Kuusivuotiaana aloitin varsinaiset ratsastustunnit Vesajärven ratsastuskoulun opetushevosilla ja oman hevosen kanssa kotona kävi opettaja.
 |
| Maastolenkillä, minä Prinssillä ja Mammu Domingolla. |
4. Koulu vai esteet? Perustele!
Kenttäratsastus ja mieluiten pelkkä maasto :)
Mitä haastavampi sen parempi ja kenttä myös siksi, että siinä täytyisi handlata nämä kaikki osakokeet, mutta jos valita täytyy, myönnän että kouluratsastus.
Se on parhaimmillaan kuin tanssia, kaunista ja kevyttä. Ehkä siinä kiehtoo kuitenkin se, että se on niin hitsin vaikeaa ja aina on jotain parannettavaa ja hiottavaa. Tykkään minä tosin kyllä hypätäkin.
 |
| Ypäjällä, PM - kvaaleja hakemassa eli minun ensimmäinen kansallinen hevosten helppo kenttäkilpailu, estekoe. Kuva: Yasuo Yamamoto |
Ehdottomasti kilpailu! Valmennuksissa käydään harjoittelemassa, että kilpailuissa voi peilata omaa tasoaan muihin ratsukoihin. Tosin, vaikka kuinka olisi harjoitellut, kilpailuissa voi aina tapahtua mitä tahansa yllättävää ja suoritus voi mennä mönkään. Kilpailuissa adrenaliini on korkealla ja vatsan pohjassa kihelmöi, olipa sitten kyseessä seurakilpailu tai kv startti. Ihanaa!!
 |
| Minä 12v -pippuricup- Domingo Aut |
 |
| Minä 12v - pippuricup - Domingo Aut |
 |
| Koulutunnilla 2008, Domingo Aut |
6. Poni vai hevonen? Perustele!
Tässä varmasti pitäisi sanoa, että hevonen, mutta minä tykkään sekä poneista, että hevosista. Ponivuodet on takanapäin, mutta ratsastan silti hevosten lisäksi päivittäin poneilla.
 |
| "Ville"-poni Purolan SM-kisoissa |
7. Onko sinulla hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Kyllä, omia on tällä hetkellä tallissa Ville, Henkka ja Lobo.
Prinssi ja Domingo ovat jo vihreämmillä laitumilla.
8. Oletko hypännyt maastoesteitä? Mikä niissä kiehtoo?
Kyllä!! Lempilajini!! Adrenaliinia!!
On tehtävä paljon harjoitusta, että voi hypätä maastoesteitä. Hevosen täytyy olla kuulolla ja mitä paremmin sileällä on viitsitty vääntää, sen parempi ohjattavuus maastossa on, sen turvallisempaa se on. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ratkaisut on tehtävä heti ja virhearviot yleensä kostautuvat kieltoina tai loukkaantumisina. Minulla on ollut alusta asti suurella auktoriteetilla ja loistavalla tietotaidolla varustettu valmentaja elikkäs Kaukisen Pertsa. Hän on alusta asti vaatinut, että harjoitellaan vaikeampia tehtäviä, kuin mitä kisoissa on koskaan mahdollista tulla eteen. Hän on rehellisesti kaunistelematta kertonut missä on ollut milloinkin vika ja kehunut silloin kun on mennyt hyvin. Kun kiitos tulee, tietää että on oikeasti tehnyt hyvän ratsastuksen.
Mitä vaikeammat tehtävät sen enemmän nautin.. pakko myöntää. Jos maastorata jo kävellessä osoittautuu liian simppeliksi, olen huomannut oman kipinän katoavan ja se on vain ratsastettu läpi.
 |
| Ville - Pohjoismaiden ja Baltianmaiden kenttämestaruus 2010 |
 |
| Ville - Pohjoismaiden ja Baltianmaiden kenttämestaruus 2010 |
 |
| Ville -Pohjoismaiden ja Baltianmaiden kenttämestaruus 2010 |
9. Lempi hevosrotusi?
Tämä on niin vaikea kysymys, etten osaa vastata siihen!
Kaikissa hevosissa on jotain hyvää ja huonoa. Henkilökohtaisesti arvostan suuresti suomalaista hevoskasvatusta ja tykkään todella paljon esim. Helena ja Jukka Niirasen Carrus-hevosista. Tykkään hannoverilaisista, holsteineista, selle francaisista, englannin täysverisistä, oldenburgilaisista, andalusialaisista, lusitanoista, painteista jne. mutta jos eteeni tulee "tukkajumala"-suomenhevonen, olen täysin myyty!
10. Korkein hyppäämäsi este?
Taitaa olla 130 cm.
lauantai 24. marraskuuta 2012
Hyppyjä ja kohtaamisia.
Aamu alkoi mukavissa merkeissä.
Lähdimme Tuiskun kanssa aamuratsastukselle järven taakse. Tuisku ratsasti Lobolla ja minä Henkalla. Lobolla oli vaatimattomasti sellaisen pienen voimalaitoksen verran virtaa, että sillä tuotti suunnatonta hankaluutta pysyä nahoissaan. Nauratti, kuinka innoissaan se oli maastolenkistä. Melkoinen teräsvaari!
Henkalla on vähän vähemmän pomppufiilistä kuin eilen, jolloin se luuli olevansa villi ja vapaa ja kokikin armottoman järkytyksen, kun huomasi minun vieläkin olevan sen selässä. Järkytys muuttui ketutukseksi ja se mm. peruutti, istui ojaan ja murjotti, mutta tänään sillä oli enemmänkin sellaista uhmaikäisen "itku-potku-raivari" -osastoa varsinkin, kun se ei meinannut laukassa pysyä sähkösaappaan perässä... sekös harmaan egoa puristi.
Sitten tuli kohtaaminen naapurin ravihevosen kanssa. Lobo näki sen jo kaukaa ja pysähtyi, jolloin Henkkakin pysähtyi Lobon perään. Ravihevonen ravasi lähemmäksi ja kun se oli kohdalla se pelästyi Loboa. Lobo pelästyi sen pelästymistä, jolloin Henkka, oikein mistään mitään tajuamatta, varmuuden vuoksi pelästyi ihan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Henkka suoritti sellaisen ripeän "laillisen u-käännöksen", mutta käänsin sen takaisin Lobon perään, joka oli jo aikapäivää sitten rauhoittunut ja jatkoi Tuiskun kanssa matkaa, kuin mitään ei oli koskaan tapahtunutkaan.
Henkkaa tämä kaikki äksöni rauhallisella metsäautotiellä hetken vielä järkytti ja se kääntyikin poikittain tuijottamaan merkillisen kuusijalkaisen hevosen perään...
Päivällä menimme maneesille Villen kanssa. Pitkästä aikaa pääsin vihdoinkin hyppäämään sen kanssa. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, viimeksihän Ville hyppäsi niissä Keravan SM:ssä.. jotka eivät silloin sujuneet ihan käsikirjoituksen mukaan....
Aluksi se oli hieman liiankin innokas, eikä oikein meinannut pysyä nahoissaan.
Teimme sellaista mukavaa pientä jumppaa ja kivaa oli :)
Tässä muutama videon pätkä treenistä:
Nyt, ei muuta kuin heinäkuormaa hakemaan... mukava pikku jumppa ratsastajalle myös !
Lähdimme Tuiskun kanssa aamuratsastukselle järven taakse. Tuisku ratsasti Lobolla ja minä Henkalla. Lobolla oli vaatimattomasti sellaisen pienen voimalaitoksen verran virtaa, että sillä tuotti suunnatonta hankaluutta pysyä nahoissaan. Nauratti, kuinka innoissaan se oli maastolenkistä. Melkoinen teräsvaari!
Henkalla on vähän vähemmän pomppufiilistä kuin eilen, jolloin se luuli olevansa villi ja vapaa ja kokikin armottoman järkytyksen, kun huomasi minun vieläkin olevan sen selässä. Järkytys muuttui ketutukseksi ja se mm. peruutti, istui ojaan ja murjotti, mutta tänään sillä oli enemmänkin sellaista uhmaikäisen "itku-potku-raivari" -osastoa varsinkin, kun se ei meinannut laukassa pysyä sähkösaappaan perässä... sekös harmaan egoa puristi.
Sitten tuli kohtaaminen naapurin ravihevosen kanssa. Lobo näki sen jo kaukaa ja pysähtyi, jolloin Henkkakin pysähtyi Lobon perään. Ravihevonen ravasi lähemmäksi ja kun se oli kohdalla se pelästyi Loboa. Lobo pelästyi sen pelästymistä, jolloin Henkka, oikein mistään mitään tajuamatta, varmuuden vuoksi pelästyi ihan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Henkka suoritti sellaisen ripeän "laillisen u-käännöksen", mutta käänsin sen takaisin Lobon perään, joka oli jo aikapäivää sitten rauhoittunut ja jatkoi Tuiskun kanssa matkaa, kuin mitään ei oli koskaan tapahtunutkaan.
Henkkaa tämä kaikki äksöni rauhallisella metsäautotiellä hetken vielä järkytti ja se kääntyikin poikittain tuijottamaan merkillisen kuusijalkaisen hevosen perään...
Päivällä menimme maneesille Villen kanssa. Pitkästä aikaa pääsin vihdoinkin hyppäämään sen kanssa. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, viimeksihän Ville hyppäsi niissä Keravan SM:ssä.. jotka eivät silloin sujuneet ihan käsikirjoituksen mukaan....
Aluksi se oli hieman liiankin innokas, eikä oikein meinannut pysyä nahoissaan.
Teimme sellaista mukavaa pientä jumppaa ja kivaa oli :)
Tässä muutama videon pätkä treenistä:
Nyt, ei muuta kuin heinäkuormaa hakemaan... mukava pikku jumppa ratsastajalle myös !
lauantai 17. marraskuuta 2012
Jos et ole voittaja, hävisit!
Tämän päivän pikku-estekisat (90cm) Hämeenkyrössä Henkan kanssa on käyty.
Sehän oli melkoinen viidakon villikko verryttelyssä. Hörhellystä, raakaa voimaa ja pörhistelyä.
Tänään oli päivä jolloin Mr. Valkuainen ei oikein tiennyt olisiko tästä touhusta otettava kävyn kokoiset herneet nenäänsä, ihan vain niinkuin muodon ja näyttävyyden vuoksi, vai olisiko tämä kuitenkin ihan kivaa touhua...
Ilmeisesti .. ja minun ilokseni... tämä hyppytouhu, on sen mielestä super kivaa.
Se ei toiminut verryttelyssä, en tiedä oliko syynä liika adrenaliini-lataus vai enkö vain osannut luoda sille rauhallista verrtttely-ympäristöä, joka tapauksessa se kävi niin kovilla kierroksilla, että sillä tohinalla olisi poljettu sähköt Mettälän mäelle ainakin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.
Se kuitenkin antoi tohinansa alas ja vaikka rata mentiin kiireellä tänään, se eteni jes jes jes... kunnes...
sen kaiken hyvän pilasi se ratsastajan retale....
Kyllä!! Uusintaan kun lähdettiin, en ratsastanut estettä, jätin sen yksin selviytymään ja sehän häkeltyi ja tietysti kielsi.
Siinä vaiheessa sain lapaluiden väliin jostakin henkistä raippaa oiken olan takaa.....
Mitä hiivattia minä oikein teen.. tai siis EN TEE? WTF??
Sen kerran, kun hevosella on draivi päällä, ratsastaja mokaa.. ziisus sentään, että harmittaa tämä!!
No, saimme kuitenkin hyväksytyn tuloksen ja nyt kun herra Harmaa on alkanut luottaan minuun, minun on tehtävä lujasti töitä itseni kanssa, että olen sen luottamuksen arvoinen...
Onko siis nyt niin, että ongelmahevonen ei olekaan enää ongelmahevonen vaan sen ratsastajalla on ongelma... huh huh... varasin jo maneesin ens`viikonlopulle ...
Treeniä Minna, petskeles TREENIÄ !!!!!
Henkka oli kaikin puolin hieno herra Harmaa, nollat perusradalta ja sitten se 4 vp uusinnasta eli meikäläsen moka.
Huomenna kaikki hevoset lähtevät pitkälle maastolenkille ja minä pääsen Twilight tunnelmiin :)
Sehän oli melkoinen viidakon villikko verryttelyssä. Hörhellystä, raakaa voimaa ja pörhistelyä.
Tänään oli päivä jolloin Mr. Valkuainen ei oikein tiennyt olisiko tästä touhusta otettava kävyn kokoiset herneet nenäänsä, ihan vain niinkuin muodon ja näyttävyyden vuoksi, vai olisiko tämä kuitenkin ihan kivaa touhua...
Ilmeisesti .. ja minun ilokseni... tämä hyppytouhu, on sen mielestä super kivaa.
Se ei toiminut verryttelyssä, en tiedä oliko syynä liika adrenaliini-lataus vai enkö vain osannut luoda sille rauhallista verrtttely-ympäristöä, joka tapauksessa se kävi niin kovilla kierroksilla, että sillä tohinalla olisi poljettu sähköt Mettälän mäelle ainakin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.
Se kuitenkin antoi tohinansa alas ja vaikka rata mentiin kiireellä tänään, se eteni jes jes jes... kunnes...
sen kaiken hyvän pilasi se ratsastajan retale....
Kyllä!! Uusintaan kun lähdettiin, en ratsastanut estettä, jätin sen yksin selviytymään ja sehän häkeltyi ja tietysti kielsi.
Siinä vaiheessa sain lapaluiden väliin jostakin henkistä raippaa oiken olan takaa.....
Mitä hiivattia minä oikein teen.. tai siis EN TEE? WTF??
Sen kerran, kun hevosella on draivi päällä, ratsastaja mokaa.. ziisus sentään, että harmittaa tämä!!
No, saimme kuitenkin hyväksytyn tuloksen ja nyt kun herra Harmaa on alkanut luottaan minuun, minun on tehtävä lujasti töitä itseni kanssa, että olen sen luottamuksen arvoinen...
Onko siis nyt niin, että ongelmahevonen ei olekaan enää ongelmahevonen vaan sen ratsastajalla on ongelma... huh huh... varasin jo maneesin ens`viikonlopulle ...
Treeniä Minna, petskeles TREENIÄ !!!!!
Henkka oli kaikin puolin hieno herra Harmaa, nollat perusradalta ja sitten se 4 vp uusinnasta eli meikäläsen moka.
Huomenna kaikki hevoset lähtevät pitkälle maastolenkille ja minä pääsen Twilight tunnelmiin :)
tiistai 13. marraskuuta 2012
Ville koulutunnilla
Tänään päästiin pitkästä aikaa Villen kanssa tunnille, opettajan silmän alle työstämään koulukiemuroita.
Hieman meinasi pitää kiirettä. Pääsin koulusta neljältä, mopolla kotiin 17 kilometriä ja maneesille lähdettiin viideltä. Onneksi Tuisku pääsi tänään tulemaan ja auttoi tallihommissa.
Nyt on kaikilla meidän hevosilla täys` talvinastotus alla ja Villelle tarvitsikin laittaa tunnille hieman normaalia enemmän suojaa jalkoihin. Sen takajalat tulevat niin pitkälle alle eteen, että varsinkin etujalat on syytä topata huolella, ettei tule haavoja.
Aluksi poni tuntui hieman jäykältä, toisaalta se ei ollut mikään ihme, sillä karsinassa jököttäminen ei välttämättä tee kovin notkeaksi.
Ehdin onneksi kävelyttää ja alkuverrytellä sen huolellisesti.
Tunnin aluksi teimme ympyräkahdeksikkoa, sitten siirryttiin lävistäjällä taivutus- ja pohkeenväistöihin käynnissä sekä ravissa. Ville oli aluksi vasemmalle tosi jähmeä, mutta notkistui hyvää vauhtia. Sillä vain oli koko ajan niin kiire, ettei se meinannut malttaa kuunnella ollenkaan.
Sitten kuvioon lisättiin päädyissä laukkaympyrät. Ne sujuivat ihan mukavasti, nyt jopa maltoin tehdä ne oikean kokoisina.
Sain muuten tuomarilta niistä viime kouluradalla lievää moitetta... olivat kuulemma olleet ihan liian pieniä......
Sitten vaihdettiin harjoitusta, tehtiin ravilisäyksiä ensin niin, että harjoitusravissa keskihalkasijalle ja siitä loppulävistäjä keskiravissa. Sitten tehtiin koko lävistäjä keskiravissa.
Ville oli jäätävän hyvä!! Se todellakin leijui, vahvalla perämoottorilla suoraan ylämäkeen. Fiiiiuuu...!
Todellakin tuntui tuulentyöntö ristiselässä.
Sitten teimme jonkin verran sulkuja ja pikkuhiljaa tunti alkoi ollakin jo ohi ja oli loppuravien aika.
Jäi todellla hyvä fiilis, ensi viikolla tätä lisää...
Niin ja ensi tunnille vaihdamme hieman erilaisen kankikuolaimen ja bridongin. Tämäkin oli hyvä, mutta ehkä hieman pehmeämpikaarinen kieli/kitalaki-osa olisi parempi...
Hieman meinasi pitää kiirettä. Pääsin koulusta neljältä, mopolla kotiin 17 kilometriä ja maneesille lähdettiin viideltä. Onneksi Tuisku pääsi tänään tulemaan ja auttoi tallihommissa.
Nyt on kaikilla meidän hevosilla täys` talvinastotus alla ja Villelle tarvitsikin laittaa tunnille hieman normaalia enemmän suojaa jalkoihin. Sen takajalat tulevat niin pitkälle alle eteen, että varsinkin etujalat on syytä topata huolella, ettei tule haavoja.
Aluksi poni tuntui hieman jäykältä, toisaalta se ei ollut mikään ihme, sillä karsinassa jököttäminen ei välttämättä tee kovin notkeaksi.
Ehdin onneksi kävelyttää ja alkuverrytellä sen huolellisesti.
Tunnin aluksi teimme ympyräkahdeksikkoa, sitten siirryttiin lävistäjällä taivutus- ja pohkeenväistöihin käynnissä sekä ravissa. Ville oli aluksi vasemmalle tosi jähmeä, mutta notkistui hyvää vauhtia. Sillä vain oli koko ajan niin kiire, ettei se meinannut malttaa kuunnella ollenkaan.
Sitten kuvioon lisättiin päädyissä laukkaympyrät. Ne sujuivat ihan mukavasti, nyt jopa maltoin tehdä ne oikean kokoisina.
Sain muuten tuomarilta niistä viime kouluradalla lievää moitetta... olivat kuulemma olleet ihan liian pieniä......
Sitten vaihdettiin harjoitusta, tehtiin ravilisäyksiä ensin niin, että harjoitusravissa keskihalkasijalle ja siitä loppulävistäjä keskiravissa. Sitten tehtiin koko lävistäjä keskiravissa.
Ville oli jäätävän hyvä!! Se todellakin leijui, vahvalla perämoottorilla suoraan ylämäkeen. Fiiiiuuu...!
Todellakin tuntui tuulentyöntö ristiselässä.
Sitten teimme jonkin verran sulkuja ja pikkuhiljaa tunti alkoi ollakin jo ohi ja oli loppuravien aika.
Jäi todellla hyvä fiilis, ensi viikolla tätä lisää...
Niin ja ensi tunnille vaihdamme hieman erilaisen kankikuolaimen ja bridongin. Tämäkin oli hyvä, mutta ehkä hieman pehmeämpikaarinen kieli/kitalaki-osa olisi parempi...
lauantai 10. marraskuuta 2012
Voihan kuravelli !
Melkoista kurakkoa koko tienoo! Huh huh!!
Ollaan siis edetty samalla kaavalla, kuin viime syksynä. Hevoset sisällä puhtaissa karsinoissa -ei seisoskelua kuraisissa tarhoissa, vaan niitä on kävelytetty ja kävelytetty ja beemeröity ja kävelytetty.
Lisäksi on tietysti ratsastettukin joka päivä, pääasiassa maastossa.
Villen kanssa olen työstänyt koulua kankisuitsituksella. Ollaan harjoiteltu enimmäkseen väistöjä, avoja, siirtymisiä eri askellajeista toiseen ja tempon vaihteluita eri askellajien sisällä, sekä takaosakäännöksiä ja niitä hankalia laukanvaihtoja.
Viime kerralla ne tosin sujuivatkin jo melko mallikkaasti, eikun treeniä lisää!
Kävimme Henkan kanssa viime viikonloppuna pikkukisoissa tuuppaamassa yhden helppo C koululuokan.
Tavoitteena oli kisapaikalla hyvä käytös, rauhallinen verryttely ja lähtömerkistä ohjelman kautta lopputervehdykseen.
Henkka oli välillä kyllä melkoisen pinkeä ratsastaa. Sitä jännitti ja pelotti lähes melkein kaikki.
Mutta ihanaa, se onneksi pysyi melko kohtuullisesti ruodussa ja mm. meille vielä vaikea "askeleen pidennys ravissa" onnistui ilman rikkeitä ja saimme siitä kasin. Jeee!! Samoin täyskaarrot onnistuivat, toisesta saimme seiskan ja toisesta kasin.
Hyvä Henkka!! 61,39% ja toinen sija.
Tänään kävimme aamulla maneesilla hyppäämässä. Harjoittelimme lähestymisiä ja meillä oli myös muutamat oikein mukavat tehtävät kaarevilla linjoilla.
Kaikilla esteillä oli tällä kertaa maapuomit ja tarkoituksella nyt vähän normaalia ulompana.
Henkka meinasi aluksi heittää hieman ranttaliksi ja innostuksesta ymmyriäisenä se ryhtyi pitkästä aikaa oikein huolella pukittelemaan.
Se taisi kuitenkin olla enemmän sellaista intoperänheittoa, sillä se tuntui tänäänkin syttyvän iloisesti tuohon hyppyhommaan.
Ensi viikonloppuna mennään sitten jälleen kokeilemaan estekisoja.
En ole vielä päättänyt olisiko se sitten 90cm vai metri.
Tässä minipätkä tämän aamun pysty-okseri loikasta. Korvat tötterölle - ja etiäpäin :)
Ollaan siis edetty samalla kaavalla, kuin viime syksynä. Hevoset sisällä puhtaissa karsinoissa -ei seisoskelua kuraisissa tarhoissa, vaan niitä on kävelytetty ja kävelytetty ja beemeröity ja kävelytetty.
Lisäksi on tietysti ratsastettukin joka päivä, pääasiassa maastossa.
Villen kanssa olen työstänyt koulua kankisuitsituksella. Ollaan harjoiteltu enimmäkseen väistöjä, avoja, siirtymisiä eri askellajeista toiseen ja tempon vaihteluita eri askellajien sisällä, sekä takaosakäännöksiä ja niitä hankalia laukanvaihtoja.
Viime kerralla ne tosin sujuivatkin jo melko mallikkaasti, eikun treeniä lisää!
Kävimme Henkan kanssa viime viikonloppuna pikkukisoissa tuuppaamassa yhden helppo C koululuokan.
Tavoitteena oli kisapaikalla hyvä käytös, rauhallinen verryttely ja lähtömerkistä ohjelman kautta lopputervehdykseen.
Henkka oli välillä kyllä melkoisen pinkeä ratsastaa. Sitä jännitti ja pelotti lähes melkein kaikki.
Mutta ihanaa, se onneksi pysyi melko kohtuullisesti ruodussa ja mm. meille vielä vaikea "askeleen pidennys ravissa" onnistui ilman rikkeitä ja saimme siitä kasin. Jeee!! Samoin täyskaarrot onnistuivat, toisesta saimme seiskan ja toisesta kasin.
Hyvä Henkka!! 61,39% ja toinen sija.
Tänään kävimme aamulla maneesilla hyppäämässä. Harjoittelimme lähestymisiä ja meillä oli myös muutamat oikein mukavat tehtävät kaarevilla linjoilla.
Kaikilla esteillä oli tällä kertaa maapuomit ja tarkoituksella nyt vähän normaalia ulompana.
Henkka meinasi aluksi heittää hieman ranttaliksi ja innostuksesta ymmyriäisenä se ryhtyi pitkästä aikaa oikein huolella pukittelemaan.
Se taisi kuitenkin olla enemmän sellaista intoperänheittoa, sillä se tuntui tänäänkin syttyvän iloisesti tuohon hyppyhommaan.
Ensi viikonloppuna mennään sitten jälleen kokeilemaan estekisoja.
En ole vielä päättänyt olisiko se sitten 90cm vai metri.
Tässä minipätkä tämän aamun pysty-okseri loikasta. Korvat tötterölle - ja etiäpäin :)
lauantai 27. lokakuuta 2012
Henkka voitti kultamitalin!
Henkan kanssa on työstetty luottamusta
ja hyvää käytöstä. Ollaan vähän käyty koulutunneilla, sekä
hyppäämässä esteitä. Pääsääntöisesti hommia on kuitenkn
tehty maastossa.
Kaikki on sujunut pääsääntöisesti hyvin!
Tänään kävimme kokeilemassa miltä kisatunnelma maistuu.
Olihan sitä mukava ratsastaa, kevyt ja kuuliainen.
Jälleen puhtaasti, Mr. Valkuainen edes kolistellut puomeja.
Valoisalla, pimeällä, metsissä ja
teillä. Pelloille ei ole ollut mitään asiaa, on ollut niin
märkää, että YÖK!!!
Kaikki on sujunut pääsääntöisesti hyvin!
Kun se pelästyy tai saa jostakin
skitsot, se rentoutuu ja antaa nyt ”takaisin alas” aina vain
nopeammin ja nopeammin.
Kuljettaminen sujuu, se menee sukkana
koppiin, seisoo pitkiäkin aikoja rauhallisesti ja tulee asiallisesti
askel askeleelta ulos. Silti käytämme lastaamisissa vieläkin
sivuliinaa (juoksutusliina) maassa, jos jotakin yllättävää
sattuisi, niin se olisi siinä valmiina käytettäväksi.
Tänään kävimme kokeilemassa miltä kisatunnelma maistuu.
Sehän on ollut kisoissa viimeksi
kesällä Ypäjällä.
Siispä ilmoittauduimme Hämeenkyrön kunnanmestaruus
juniorit - luokkaan 85cm, arvostelulla 367.2 Sata-Hämeen
Ratsastuskoululle.
Siellä on aina ollut mukavat kisat ja se on tässä
ihan meidän vieressä.
Olen ajatellut, että kävisimme nyt
pieniä luokkia, jotta se saisi itseluottamusta ja toiveena olikin
sujuva rata, jossa vain mennään.....
En lähtenyt yrittämään hienosäätöä,
sillä meillä on alla niin monta rataa, josta se on kieltänyt ulos.
Jätin myös kannukset kokonaan pois.
Verryttelyssä se kuumeni jonkin verran
ja tunsin kuinka ”piffin” alkeet olivat taas allani.
”Henkka, tämä on esteverkka,
eteenpäin!!!”
Se onneksi rauhottui ja
starttasimme ensimmäisinä. Rata oli simppelin kiva, oikein mukavan
sopiva Henkalle. Kolmannelle esteelle se tuntui epäröivän ja
hetken jo luulin sen rohkeuden taas pettävän. Kannustin ja tunsin
kuinka se kasasi päänsä ja kroppansa ja oli kuin se olisi sanonut
minulle:
”Minä osaan, nyt Minna mennään !!”
Osa hypyistä onnistui nappiin, jotkut
tulivat liian juureen, mutta en välittänyt. Tiet olivat kuitenkin
hyvät.
Ajattelin, jos saisin sen vain
etenemään hyvässä rytmissä, lähestymisiä harjoiteltaisiin
sitten jälleen lisää treeneissä.
Morjens, sehän vetäisi nollat
perusradalta! Wow!!
Hieman häkellyin tästä
onnistumisesta, että meinasin jo kaartaa innoissani suoraan
uusintaan. Onneksi käänsin oikealle ja jäin odottamaan uutta
lähtömerkkiä.
Vähän kaasua uusintaan, heppa hyvin
avuilla ja se kääntyikin pyynnöstä tyyliin - ”kahden euron
kolikon päällä”. Olihan sitä mukava ratsastaa, kevyt ja kuuliainen.
Jälleen puhtaasti, Mr. Valkuainen edes kolistellut puomeja.
Henkasta tuli nyt sitten kunnanmestari
2012 .
Olen sen edistymisestä todella iloinen
ja täytyy myöntää että tämä oli kyllä aikas makee juttu!
Villelleä tämä Henkan paapominen
ottaa aivoon, mutta kyllä se siitä leppyi, kun kävimme illalla
Lobon ja Tuiskun kanssa pitkällä maastolenkillä.
lauantai 22. syyskuuta 2012
perjantai 21. syyskuuta 2012
Hyvin menee nyt, mutta menköön!
Kun
on pitkän aikaa kaikki tuntunut hevosrintamalla menevän enemmän ja
vähemmän pieleen, on enemmän kuin mukavaa kun välillä menee
hyvin.
Villen
jalka on täydellisen parantunut ja kenkä-Pekka-seppä on ilmeisesti
ladannut sille jalkaan sellaiset menolenkkarit, ettei mikään meinaa
riittää. Sille ”hissuttelun kissuttelu” ainoastaan kasaa
kökköjä korvien väliin ja virransäästötilat muuttuu
vikasietotiloiksi.... eli siitä tulee hankala Mr. Diiva.
Olin
eilen Henkalla luottovalkku Anita Vuorisen koulutunnilla. Harmia ei
ole kuljetettu, eikä se ole ollut viimekertaisen Ypäjän
kenttäkisan jälkeen missään reissussa tai tunnilla ja olin
varautunut, että kaikki ongelmat ja probleemat, mistä reilut
puolitoista vuotta sitten on lähdetty liikkeelle olisi nyt takaisin.
Ei
sitten ollut! Ei yhtään mitään ”muttia” !!
Lastaus
ja purkaaminen, sekä varusteiden pukemin paikan päällä sujui kuin
rasvattua. Vähän se oli pinkeä alkuverrytelyssä, mutta tokeni
siitä melkoisen nopeasti.
Teimme
aluksi "ympyrä-kahdeksikko" -kuviota koko maneesin mitalta. Oma
ratsastus oli ehkä jossain Alaskan ja Kambotsan välisellä
vyöhykkeellä.
Se oli vähintäänkin niin hukassa kuin nuppineula Saharassa.
Äkkiä
sitä menee ratsastaja pilalle ja pieleen ilman valvovaa silmää,
näin on tosi!
Siispä
siinä sitten, pompin, hytkyin, kenotin kuin ”orava – pa**alla”,
hartiat edessä ja mikä parasta, puuhasin käsillä koko ajan niin
vimmakkaasti, että hyvä etteivät ohjat kuluneet kokonaan puhki.
Olin myös erittäin iloinen ettei Anita, joka kärsivällisesti jaksoi koko ajan huomauttaa, neuvoa opastaa, huutaa, huomauttaa ja nätistikin myös ”kehoittaa”, repinyt meidän takiaan tukkaansa pois, sillä lopputunnista istutakin alkoi vihdoinkin löytyä kohdilleen.
Huoh...
maksa ja munuaiset ehtivät jo siinä vaiheessa vaihtaa useampaankin
kertaan paikkaansa.
Vaan
mitä teki Henkka- henonen, Mr. Valkuainen?
Ziisus jee, se keskittyi MINUUN !! Kyllä, vain ja 98 % :sti olimme ainoastaan MINÄ ja SE !!
Hetkellisesti
se ei ollut ”henonen” se oli HEVONEN, se ei ollut ”harmi”
vaan täysiverien kimo, tehden kunniaa sen suvulle ja niille
kaikille upeille hevosille mistä se polveutuu. Oooohhhhh...
Vaikka
välillä maneesin katon täytti raekuuron ropina ja sen pienen
hetken sekin meinasi panikoida muiden mukana, ihanan nopeasti se tajusi tilanteen olevan ok, eikä panikoinut vaan kurvaili rennosti
voltilla.
Laukannostoissa
se ei lyönyt minua otsallaan leukaan, vaan rullasi kevyen pehmeästi
peräänannossa, ensin ravista ”melkein käytiin” ja siitä
pehmeän napakka nosto laukkaan. Samoin siirtymiset laukasta raviin
olivat pehmeitä ja se polki ensimmäisestä askeleesta alkaen hyvin
alleen. Se onnen tunne, mitä olin joskus saanut kokea Domingon
(Domin) kanssa Markon (Björs) valmennettavana, tulvivat tämän
harmaan kanssa nyt mieleeni.
Keskiravia
olemme harjoitelleen kotona ylämäissä ja puomien avulla (puomien
väli isonee liikkeen edetessä ). Tällä tunnilla oli ensimmäinen
kerta, kun se lähti selkeästi "ylämäkeen" ja etujalkojen liike
keveni etujalalkojen ojentuessa selkeästi enemmän eteen kuin aiemmin.
Samoin pohkeenväistöt paranivat lopputuntia kohden huomattavasti.
Tällä hevosella on ehdottomasti näyttävin ja isoin ”sivulle
vienti” mitä olen koskaan päässyt ratsastamaan.
Olin tunnin jälkeen niin puhki, kuin olisin maratoonin juossut.
Jep, tytöllä on huono kunto!! Ihan turha on keksiä kauniita tekosyitä.
Huh huh, ja noin isoliikkeisen hevosen selässä on tuskaa istua.. ja erityisen nöyryytyksen toi tunnin ensimmäiset harjoitusravit, kun pyllyn ja satulan väliin olisi mahtunut...no, ehkä leivänpaahdin...
Olen
saanut ihanan ”apulaisen” tallille. Laineen Tuisku käy
säännöllisesti ratsastamassa, pääasiassa Loboa, mutta myös
Villeä ja olipa hän myös Henkankin selässä :)
Henkka
ehkä yhdistää uuden ratsastajan jotenkin kaukaisen hämärästi ilmeisesti
myyntitilanteisiin tms. ja reagoi enemmän kuin epäluuloisesti
uuteen ihmiseen selässään. Onneksi Tuisku oli kuin höyhen ja
täydellisesti sopiva muotti Henkan selkään, puristamatta,
ahdistamatta, vaatimatta. Henkan epäluulo suli ja se otti ison
askeleen eteenpäin tuntiessaan olonsa kotoisaksi uuden ratsastajan
kanssa. Muistan kyllä senkin ajan, kun Henkka tunsi olonsa
epämukavaksi, vain kun kentän tai maneesin reunalla seisoi enemmän
kuin yksi ihminen...
Tämä
ei ole tapahtumana ihmeellinen, mutta se on todella suuri askel
eteenpäin.
On
mahtavaa saada tuntea täydellistä luottamusta ja
yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Siitä on jo aikaa kun Villen kanssa
olimme tässä tilanteessa.
Uskoisin,
että tästä on mukava jatkaa eteenpäin. Jeeesshh.....
Nämä on nyt niin-sanottuja ”NIITÄ HETKIÄ”
tiistai 4. syyskuuta 2012
Back to the school!
Tuuliajolla- ajat on nyt sitten ohi!
Olen aloittanut kolme vuotta kestävän
koulun Osaran maaseutuoppilaitoksessa ja tarkoituksena olisi aikanaan
erikoistua hevospuolelle.
MENOVINKKI:”Osaran syyshetki” eli avoimet ovet opistolla ensi lauantaina 8.9. klo 10 – 14.
(Tässä linkki virtuaalikylään)
(Tässä linkki virtuaalikylään)
Villelle kuuluu hyvää. Se on toipunut
hienosti niin Keravan haaverista, kuin kärpästen aukirepimästä ja tulehtuneesta haavastakin,
johon se lopulta sai eläinlääkäriltä antibioottikuurin ja
väliaikaisen kilpailukiellon.
Klippasin sen vanhasta tottumuksesta. Karvamöllykkä olikin kasvattanut jo melkoisen tuheroturkin. Jos vaikka jossain välissä käytäisiin lähimaneesilla, sitten kun alkaa syksyiset kurakelit, niin poni kuivuu treenin jälkeen nopeasti, eikä vilustu suotta.
Klippasin sen vanhasta tottumuksesta. Karvamöllykkä olikin kasvattanut jo melkoisen tuheroturkin. Jos vaikka jossain välissä käytäisiin lähimaneesilla, sitten kun alkaa syksyiset kurakelit, niin poni kuivuu treenin jälkeen nopeasti, eikä vilustu suotta.
Henkan tulevaisuus on avoin. Se saattaa
(toivottavasti) vielä yllättää. Sillä on kapasiteettia ja se
hyppää hyvin ja koulukiemuratkin paranee jatkuvasti, mutta ”korvienvälin elpyminen”ottaa aikaa, eikä
luottamuksen täydellistä saavuttamista voi kiirehtiä. On vaan
edettävä hevosen ehdoin.
Kotona Henkka on nykyään kuin ihmisen
mieli, rauhallinen ja tasapainoinen, työskentelee halukkaasti, mutta
kisapaikoilla se yhä kiinnittää liikaa huomiota ympäristöönsä
ja siitä tulee puusilmä ja lukkokorva. Tärkeintä kuitenkin sen kanssa on, että se on onnellinen.
Ja jos siitä ei koskaan tule oikeaa
kisahevosta, niin se on ainakin erittäin opettavainen
kavioeläin!
On todella hassun tyhjä olo, kun
viikonloput eivät enää täyty valmennuksista ja
kilpailumatkoista...
Mutta kuka tietää, ehkäpä joskus tulee eteen yhteistyökumppani, kasvattaja ja/tai hevosen omistajaa, jolla olisi isoille kentille potentiaalinen kisatykki vailla ratsastajaa.
Itsensä likoon lyövä Valmentaja, jolla olisi halua viedä nuori ratsastaja kohti menestystä.....ja sitten olisi vielä se sponsori.... tuollaisessa onnenpotkussa sitä varmasti antaisi kaikkensa.
En varmasti ole ainoa työläisperheen
kasvatti, jolla ei ole rahallista mahdollisuutta jatkaa
kilpailemista, saati valmentautumista tuloksellisesti kansallisella
tasolla kohti kansainvälisiä kisakenttiä, vaikka kuinka pontevasti
sitä itse haluaisikin.
Töihin ei alle 18 vuotiasta juurikaan
huolita ja opiskellakin tarvitsee.
Joten, kuten me kaikki, sitä ikuista
onnenpotkua odotellessa... ;)
maanantai 13. elokuuta 2012
SM-kisa ei mennyt kuin Strömsöössä.
Kentän junnu-SM kisat ovat nyt ohi ja uutena kokemuksena se ensimmäinen kerta, kun Ville ei startannt maastoradalle.
Tunteet ovat vähän sekavat. Toisaalta olen todella surullinen ja harmissani, mutta toisaalta taas älyttömän onnellinen, ettei mitään vakavampaa sitten kuitenkaan sattunut.
Kisoja edeltänyt viikkotreeni sujui, ehkä ensimmäistä kertaa, niin täydellisen priimasti, ettei suunnitelmasta tarvinnut poikea minkään takia.
Villen koulutreeni oli kohdallaan, se tuntui hyvältä, notkealta ja kevyeltä ratsastaa.
Maastoestetreenissä hypättiin hevosten vaativan tehtäviä, jotka sujuivat hyvin. Tässä kohtaa ei ponilla ainakaan tule vielä raja vastaan :D
Myös rataestetreeni onnistui suunnitellusti, tosin oma "puuhasteluni" hypyissä toi kaksi estettä alas. Mutta kun rauhotuin ja "muistin ratsastaa" joka askeleella ja luottaa siihen, että olen hiljaa ja pysyn liikkeessä mukana, niin jo vot` johan alkoi hypyt sujumaan.
Myös laukkatreenit kulkivat hyvin ja kun tein avaavan laukkaharjoituksen 500m/min 4 min ajan kaikki tuntui olevan kohdillaan.
Odotukset olivat SM-mitalissa. Villeltä puuttui se kultainen...
Kaikkihan ei sitten sujunut kuin Srömsöössä.....
Lähdimme jo perjantaina matkaan. On mukavaa olla jo paikan päällä katsomassa kisoja heti aamusta, vaikka oma koulustarttini olikin vasta lauantaina noin klo 16 pintaan.
Ville tuntui kouluverryttelyssä aluksi hieman tahmealta, mutta kuten vanha diesel, se on verryteltävä hitaasti lämmitellen. Se tuli hyväksi. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Fiilis oli korkealla, Ville tuntui hieman jännittyneeltä ja se olikin vähän pinkeä ja kiireinen. Tahti olisi saanut olla kautta linjan vielä parempi ja muutama siirtymien olisi saanut olla pehmeämpi. Jännitys rokotti myös lennokkuutta, jota vielä verryttelyssä oli mukavasti.
Kirjava on aina jakanut mielipiteitä kouluradalla ja olenkin tottunut, että on yhtä harvinaista kuin löytää täydessä bussissa istumapaikka, että tuomarit olisivat koskaan yksimielisiä tuomioissaan. Yleensä kommentit ovat olleet kuitenkin saman suuntaisia vaikka pisteissä onkin ollut eroja.
Tämä koulurata teki kuitenkin suurimmat erot koskaan ja vaikka pisteissä olikin eroja olivat
C ja H tuomarit kommenteissan samoilla linjoilla, mutta M tuomarin kommentit poikkesivat niin paljon, että hetken jo mietin oliko lappu minun ollenkaan... no, eri kulmasta näkee asiat aina erilailla.
Tässä tuomareiden antamat prosentit.
C: Marko Björs 68,261%
H: Jenny Heikkinen 61,304%
M: Irene Valo 54,780%
Rataesteille piti startata max 30minuuttia koulusuorituksen jälkeen. Annoin Villen äidille, joka lähti vaihtamaan sille estevarusteita päälle. Itse lähdin tutustumaan rataan.
Ihan mukavalta vaikutti.
Verryttely sujui jälleen hyvin, yksi hyppy oli löysä ja tehoton, mutta seuraava oli jo ponia itseään. Lähdin radalle ja tein sen klassisen mokani, eli aloin arpomaan mistä kohtaa hyppyyn ponnistettaisiin. Niin saimme ensimmäisen pudotuksen ensimmäiselle esteelle.
Voi kettu, että harmitti. Pudotuksia tuli sitten kaksi lisää, joten saalistimme yhteensä 12 virhepistettä radalta.
Murrrr ÄRSYTTI...!!!!
Menimme suoraan pakolliseen eläinlääkäritarkastukseen. Ville oli sen verran kopauttanut etujalkaansa, että siihen oli tullut noin vajaan puolen sentin mittainen haava.. ja kun jalka on valkoinen, veri näkyi siinä todella kuin täysikuu kirkkaalla taivaalla.
Lääkäri halusi minun menevän välittömästi suihkuttamaan haavan asfalttipihalla olevalle pesupaikalle, joka oli noin 30cm syvä betonipotero, jossa oli arviolta 15 cm korkeat ja kapeat betonireunat.
Letku ja vesipiste oli pesupoteron takaseinäsässä. Olin jo astunut sinne kun lääkäri huuteli perään, että: "Hei, älä sitä sinne vie.. jaa, se olikin kiltti ja meni.."
Niin menikin ja otti sitten yhden askeleen taakse päin, eikä tajunnut että reuna oli niin korkea. Ville kaatui kyljelleen reunuksen päälle ja minä jäin täysin sen etulavan alle. Ville säikähti aivan tulen palavasti, kun huomasi minun jääneen sen alle, että se räpiköi ja loikki takaisin asfaltille.
Sen molemmat takajalat vuotivat verta, niissä oli useita pitkiä haavoja ja hiertymiä, sekä etujalan nanopieni haava oli myös saanut suurennoksen. Se ei myöskään laskenut oikeaa takajalkaa, jonka päälle se oli kaatunut, lainkaan maahan. Kyyneleet virtasivat poskillani, oli aivan varma, että sen jalka oli poikki. Äiti letkutti sen jalkoja ja takapolvea kylmällä vedellä, kuin heikkopäinen ja noin 10 minuutin kuluttua Ville laskikin jalan maahan ja otti sille painoa. Se myös pysytyi kävelemään normaalisti ja eläinlääkäri pyysi minun juoksuttamaan sitä hieman uudelleen. Se ravasi ihan ookoosti. Takajalassa vuohisen yläpuolella hankositeen ja puikkoluun kohdalla oli kosketusarka paikka ja lähdimme jaboille laittamaan jalkoihin kylmäpakkauksia ja sidetarpeita.
Vanhempani kyselivät moneen kertaan, olinko itse kunnossa, sattuiko minuun, mutta vakuuttelin että olin aivan kunnossa. Kaikki ajatukseni oli vain ponissa, enkä huomannut että nilkka turposi melkein samaa vauhtia kuin pendoliino Tampereelta Helsinkiin. Jossain vaiheessa tajusin, että saapasta ei saa kohta enää kuin leikkaamalla ja kipu oli järkyttävä. Kävin ambulanssilla tutkittavana ja näytti siltä, että olin selvinnyt pelkällä nyrjähdyksellä. Reidestä oli hiertynyt nahkat, kuin se olisi saanut palovamman ja selkä oli ottanut itseensä kipeää. Särkylääkettä naamariin ja vettä päälle.
Ville oli aamulla ihan intoa piukassa ja kun äitini oli käynyt aamukävelyttämässä sen, se oli niin fiiliksissä, että varmasti tiesi, että seuraaksi olisi maastokoe. Se oli yllätävän hyvässä kunnossa, ei turvotusta, ei vuotavia haavoja. Tosin, eihän voinut olla varma, etteikö jotain sisäistä pientä vauriota olisi tullut, joka voisi antaa periksi tiukan paikan tullen maastossa...
Ihan kauhean paljon ei tarvinnut neuvotella, vanhempani olivat jo illalla sitä mieltä, etten starttaa maastoon, se ei olisi turvallista, mutta aamu sinetöi kaiken ja kävinkin ilmoittamassa kansliaan, että keskeytän kilpailun.
Isä ja Mikko-veljeni olivat käyneet maastoradan näytössä lauantai-iltana ja koko kotimatkan Mikko jaksoi kertoa, kuinka hieno, piiitkä ja mäkinen rata olisi ollut :D:D
lauantai 4. elokuuta 2012
Maastoestetreeniä
Eilen kävimme Villen kanssa hyppäämässä maastoesteitä Niinisalossa Kaukisen Pertsan johdolla.
Kirjava oli ketterä, notkea ja elastinen, energinen, kuuliainen ja nopea poni-ihme.. koulutreenit ja ammattilaisen “läpi ratsastamien” kyllä tuntuivat positiivisesti sen ratsastettavuudessa.
Tänään ponit lähtee reilun tunnin maastohölkälle ja Henkalla on luvassa koulutreeniä. Huomenna homma menee sitten toisin päin.
 |
| Sarja osat A ja B |
Kirjava oli ketterä, notkea ja elastinen, energinen, kuuliainen ja nopea poni-ihme.. koulutreenit ja ammattilaisen “läpi ratsastamien” kyllä tuntuivat positiivisesti sen ratsastettavuudessa.
 |
| Loppujäähdyttelyt ja sama sarja toisesta suunnasta, Ville harkitsee mäntyjen harventamista. |
Tänään ponit lähtee reilun tunnin maastohölkälle ja Henkalla on luvassa koulutreeniä. Huomenna homma menee sitten toisin päin.
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Ukkosmyrskyä odotellessa....
Lyhyesti, Ville on megamagee, pieni suuri lehmänläntti kavioeläin !!
Tämä päivitys voisi olla tänään tässä..
mitä tuohon nyt enää osaisi lisätä J ??
Traikku saatiin vihdoinkin kuntoon ja kävimme eilen Vesajärvellä maneesilla, jossa Anita (Vuorinen ) ratsasti ensin Villen läpi ja piti minulle sen jälkeen koulutunnin.
Harjoittelimme ensin “tehoneliöö” käynnissä ja osittain ravissa ja laukassa. Lisäksi treenasimme sulkuja, ravi- ja laukannostoja, erikokoisia voltteja, takaosakäännöksiä, sekä tempon muutoksia askellajien sisällä.
Tänään tehtiin Villen kanssa laukkatreeniä pellolla 2 x 3min, 500m/ min plus käynnit ja kevennettyä ravia.
Huomenna on luvassa se reilun kahden tunnin käyntimaasto…
täsmäsää-Foreca Hämeenkyröön lupaa ukkosmyrskyä ja runsasta vesisadetta.
Otammeko mukamme sadeasun vai kumiveneen…? Jo jyrisee ulkona.......
Tämä päivitys voisi olla tänään tässä..
mitä tuohon nyt enää osaisi lisätä J ??
Traikku saatiin vihdoinkin kuntoon ja kävimme eilen Vesajärvellä maneesilla, jossa Anita (Vuorinen ) ratsasti ensin Villen läpi ja piti minulle sen jälkeen koulutunnin.
Harjoittelimme ensin “tehoneliöö” käynnissä ja osittain ravissa ja laukassa. Lisäksi treenasimme sulkuja, ravi- ja laukannostoja, erikokoisia voltteja, takaosakäännöksiä, sekä tempon muutoksia askellajien sisällä.
Tänään tehtiin Villen kanssa laukkatreeniä pellolla 2 x 3min, 500m/ min plus käynnit ja kevennettyä ravia.
 |
| Ville ja Bemer 3000vet, sekä lörppä alahuuli .... |
Huomenna on luvassa se reilun kahden tunnin käyntimaasto…
täsmäsää-Foreca Hämeenkyröön lupaa ukkosmyrskyä ja runsasta vesisadetta.
Otammeko mukamme sadeasun vai kumiveneen…? Jo jyrisee ulkona.......
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)